Jätän otsikon aiheen käsittely tuonnemmaksi. Selvyyden vuoksi selvitetään ensin taustoja.
Olen 37-vuotias Porissa asuva rakennustekniikan insinööri, kymmenen vuotta sitten valmistuin SAMK:sta. Valmistumisen jälkeen olen ollut työelämään tutustumassa koulutusta vastaavissa töissä, joka minun tapauksessa tarkoittaa talojen rakenteiden suunnittelua. Viime vuosina olen suunnittelun ohessa toiminut oman osastoni toiminnasta vastaavana esimiehenä. Tuotantotalouden opiskelu alkoi kiinnostaa työelämässä vietettyjen vuosien aikana. Olen nyt siis ensimmäisen vuoden opiskelija tuotantotalouden DI-linjalla.
Opiskelijaksi ryhtyminen on ollut ajatuksissa jo jonkin aikaa. Nyt tai ei koskaan. Ei nyt ihan niinkään, mutta ajankohta vaan tuntui juuri sopivalta. Eihän sitä tiedä mihin suuntaan seuraavaksi, aina syntyy uusia tilaisuuksia ja uusia innostuksen aiheita. Maailma ympärillämme muuttuu kokoajan ja me siinä samassa. Vieläkään en ajattele että tämä olisi viimeinen koulu mitä käyn. Saattaa näinkin olla, mutta ehkä seuraavaksi vuorossa on jotain ihan muuta.
Odotan innolla mitä tuotantotalouden opinnoilla on minulle annettavana. Aluksi tuntuu että opiskelua pitää opetella uudestaan. Toki, opiskelu täällä on varsin erilaista mihin ammattikorkeakoulussa totuin. Tietotekniikka ja sen mahdollistamat asiat opiskeluun ovat myös menneet kymmenessä vuodessa melkoisesti eteenpäin. Sitä aikaisemmista kouluistani tuttua jokapäiväistä tunneilla istumista ja välitunneilla notkumista ei ainakaan vielä ole tullut yhtään ikävä.
Työelämästä opiskelujen pariin
Työelämän muuttuminen opiskelijaelämäksi tuo tietysti muutoksia omaan arkeen. Töiden lisäksi arkeeni on kuulunut olennaisena osana ala-asteikäisen tyttären kanssa vietetty aika. Urheiluharrastukset ja näin syksyllä metsästysharrastus vaativat myös oman aikansa. Alustavasti ajatuksenani oli opiskella työn ohella siten, että olisin täyspäiväisesti töissä. Koulun alettua alkoi myös muistua mieleen yhtälöiden ratkaisu. Yhtälö, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja kaikkien edellämainittujen asioiden, sekä nukkumisen mahduttaminen vuorokauteen osoittautui sellaiseksi yhtälöksi, jolla ei ole ratkaisua. Siitä alustavasta ajatuksesta oli siis luovuttava. Nyt opiskelen täyspäiväisesti neljänä päivänä viikossa ja yhden olen töissä.
Siihen kysymykseen, että miksi juuri Poriin opiskelemaan. Porissa syntyneenä ja täällä asuvana tietysti pitää sanoa, että tottakai Poriin, minne muuallekaan. Niille jotka kaupunkia ei vielä tunne, niin voin rohkaista, että on Pori ihan kiva, kun siihen tottuu. On toki monia, monia hyviä syitä miksi juuri tänne kannattaa tulla. Porin kaupungin brändikäsikirjasta lainauksena:
’’Löydä uusi mukavuusalueesi, Pori saattaa haastaa kokijaansa, mutta palkitsee löytämisen ja uuden kokemisen ilolla – uudella mukavuusalueella.’’
Mikko Iitti
