“And most important, have the courage to follow your heart and intuition. They somehow already know what you truly want to become. Everything else is secondary.” – Steve Jobs
Elämäni ensimmäinen blogitekstini, jonka tarkoituksena on avata lähinnä sitä, että kuka täällä kirjoittelee, lähti liikkeelle Jobsin sitaatilla. Se kuvaa mielestäni hyvin ajatteluani, jonka seurauksena löysin itseni maisterivaiheen ohjelmistotuotannon diplomi-insinööriopintojen parista. Lopullinen päätökseni hakea johtamisen ja tietotekniikan koulutusohjelmaan syntyi itseasiassa Jobsin elämänkerran lukemisen aikana. Kirja oli lukukokemuksena hyvin vaikuttava, mutta ei sinällään suoranaisesti vaikuttanut hakupäätökseeni. Lukeminen nyt vain on minulle tapa rentoutua ja itselle mieluisten asioiden parissa, rentoutuneessa tilassa usein syntyvät parhaat ideat, suunnitelmat ja oivallukset, ei väkisin pakottamalla. Näin on käynyt useasti ja näin kävi jälleen kerran ja päätin hakea diplomi-insinööriopintojen pariin.
En nyt muista, että kuinka rentoutunut olin silloin, mutta ensimmäiset ajatukset diplomi-insinööriopinnoista syntyivät jo 2000-luvun alun Forssassa, yläasteen loppuvaiheilla. Ilmoitin tällöin nuoren miehen itsevarmuudella niin kotiväelle, tyttöystävälleni kuin kavereilleni, että minusta tulee isona dippa-inssi. Hitaalla hämäläisellä kesti kuitenkin vain reilut 15 vuotta saada homma alkuun. Lukiossa suunnitelmat muuttuivatkin ja lopulta päädyin Vaasan yliopistoon lukemaan kauppatieteitä, mikä oli siinä hetkessä oikea valinta. Pääainevalinta kauppiksessa oli helppo, mutta vaikea, sillä olisin voinut lukea pääaineena melkein mitä tahansa. Tämä asetelma huomioiden ei ollutkaan ihme, että luin kandin markkinoinnista ja maisterin strategisen johtamisen pääaineesta. Kiinnostus tekniikkaa ja digitalisaatiota kohtaan on kuitenkin koko ajan kytenyt taustalla. Kun valmistuin kauppatieteiden maisteriksi, kiinnostus diplomi-insinööriopintoja kohtaan roihahti taas hetkellisesti. Merkitykselliseltä ja yhteiskunnallisesti tärkeältä vakuutusalalta löytyi kuitenkin työ ”täl puol jokkee”, mikä vei nuoren miehen mennessään ja di-opinnot saivat taas odottaa.
Työuralta opintojen pariin
Koko tähän astisen työurani olen tehnyt juuri vakuutusalalla esimies- ja kehitystehtävissä. Vyöllä on siis markkinoinnin opintoja, työura mikä on pitänyt sisällään hyvin paljon ihmisten johtamista ja valmentavaa esimiestyötä myynnissä ja asiakaspalvelussa. Käytännössä olen siis auttanut ihmisiä onnistumaan, joka on esimiestyön ydin ja hienoin asia. Näistä palikoista ei ehkä rakennu se tyypillisin insinööritausta, mutta erilaisuus ja monimuotoisuus ovat aina hyvästä; kehitystä ylläpitävä voima. Erittäin samanlaisten ihmisten seurassa on usein hyvin kivaa ja turvallista sekä yleensä myös todella hauskaa, mutta uuden luomisen tai kehittämisen kannalta se ei kuitenkaan ole se kaikista hedemällisin maaperä, tarvitaan myös erilaisuutta. Onkin ollut erittäin hieno huomata, että johtamisen ja tietotekniikan tutkinnon pariin on hakeuduttu myös muista hyvin erilaisista taustoista.
Alkuvuonna 2018 havahduin taas ajatukseen tekniikan opinnoista ja nyt päätin toimia. Pakkohan se oli toimia, kun jo teininä tuli koko kylälle luvattua, että minusta tulee isona DI. Eri vaihtoehtoja punnittaessa johtamisen ja tietotekniikan koulutusohjelma oli aika yliverto vaihtoehto, johon vaikuttivat sen toteutusmuoto (verkkopainotteinen linja), mutta erityisesti se, kuinka hyvin ohjelmistotuotannon pääaine ja data-analytiikka johtamisessa sivuaine kombinaatio, on ajanhermolla ja tarjoaa mahdollisuuden nostaa omaa markkina-arvoa työmarkkinoilla. Porin tutkinto-ohjelma on ollut kaikin puolin minulle the perfect match. Tämä soveltuu erinomaisesti töiden ohessa suoritettavaksi, kun esimerkiksi luentoja voi katsoa juuri silloin kun haluaa, vaikka työmatkalla bussissa. Yksityiselämäni tällä hetkellä on myös mallia nyt tai ei koskaan töiden ohessa diplomi-insinööriksi, sillä yhden hengen kotitaloutena voin työajan ulkopuolella täysin itse vapaasti suunnitella menemiset ja tulemiset oman mielen mukaan ja sovittaa opinnot niihin. Toisaalta opiskelukaverit ovat hienosti todistaneet, että ihan yhtä hyvin se opiskelu onnistuu töiden ohessa useammankin hengen kotitalouksissa.
Miten se opiskelu sujuu?
33 vuoden aikana ehdottomasti siisteimpiä juttuja elämässä ovat olleet itsensä voittamisen hetket ja asioiden saavuttaminen, joiden saavuttamista piti aluksi lähinnä mahdottomalta tai vähintäänkin vaikealta – ”Stay Hungry. Stay Foolish” -filosofian hengessä. Juuri näitä siistejä ja voimaannuttavia hetkiä di-opinnot töiden ohessa ovat tuoneet mukanaan, ja näitä myös odotan juuri alkaneelta toiselta lukuvuodelta. Töiden ohessa opiskelu oli asia, mikä todella mietitytti ja mihin itselläni liittyi paljon uskomuksia. Omien uskomuksien murskaaminen on ollut hyvin avartavaa. Lähes yhtä paljon mietitytti ohjelmistotuotannon opinnot ja niiden vaatima työ, kun oma osaaminen entuudestaan oli mallia: kerran olen kirjoittanut yhden rivin lähdekoodia ja senkin lähes puolivahingossa. Kaikki on kuitenkin sujunut oikein hyvin, ja kursseilla on ihan perusteista lähdetty liikkeelle.
Kuluneen vuoden aikana itselleni on edelleen vahvistunut ajatukseni siitä, että kun huolehtii riittävästä levosta ja unesta, oikeanlaisesta ravinnosta sekä riittävästä liikunnasta, niin jaksaa lähes mitä vain paremmin. Newtonin III lain mukaan voimalla on aina vastavoima. Minulla vastavoimana ja tasapainottavana tekijänä kaikelle tälle toimii lihasvoimaharjoittelu, mikä on ollut minulle jo vuosia henkireikä ja rakas harrastus.
Haluan vielä lopussa sanoa kiitoksen niin opettajille kuin kaikille muillekin yliopiston henkilökunnalle, ketkä ovat mahdollistaneet osaltaan johtamisen ja tietotekniikan koulutusohjelman ja verkkopainotteisen linjan opinnot.
Tässä lyhyesti omista taustoistani sekä ajatuksistani. Ensimmäisen blogitekstini lopuksi vielä lupaan, että jatkossa toimin kuin nopea hidas hämäläinen, eikä seuraava blogitekstiäni tarvitse odottaa yli 15 vuotta, vaan palaan asiaan jo ensi kuussa.
Jonne
Toisen vuoden ohjelmistuotannon opiskelija
