Kolmas vuosi alkoi.
22 vuotta sitten valmistuin insinööriksi.
Olen Marika, asun Porissa, minulla on perhe ja omakotitalo sekä vaativa työ.
Alkuvuodesta 2016 laitoin paperini vetämään yhteishaun aikoihin. Olin haaveillut jostain syystä nopeasta urasta opintojen parissa jossain opinahjossa. Nykyinen, ja kohta nimensä muuttava, Tampereen teknillinen yliopisto, kuulosti hienolta ja mielenkiintoiselta paikalta. Niin se onkin.
Taas kesällä työkaverit kyselivät, että onko minulla 4kk:n loma kesällä, kuten yleensä opiskelijoilla. Ei ole, ei edelleenkään. Oli kuukauden loma…kesäkursseilla voi helpottaa talvelle tulevaa taakkaa. Ei ole tarkoituskaan, että lomaillaan, kun tavoitellaan jotain, eikö niin 😊?
Työ tukee opintoja tai opinnot tukevat työtä, niin se menee. Ainoa, mikä ei toimi kumminkaan päin on matematiikka – se käsittämättömän ihmeellinen maailma, jota ei tiedosta käyttävänsä missään, mutta käyttää joka paikassa. Eli tukee mennen tullen. Nyt kolmantena vuonna aloitin todennäköisyyslaskennan ja ensimmäisen kerran pidän matikasta 😊. Jätin vielä vuodelle 4 yhden kurssin, jotta jaksan tehdä tätä työni ohessa (vai onko tää ”Ei makeaa mahan täydeltä” kumminkin…). Jos hyvin menee, valmistun 3,5v aloituksesta. Jollei mene, valmistun sitten myöhemmin.
Viime vuonna sain suoritettua 35 opintopistettä 😊Kolmas vuoteni sisältää suunnitelman mukaisesti 33 opintopistettä. Ensi vuodelle jää vielä ruotsin kieli jossain muualla ja operaatiotutkimus yhdessä dippatyön kanssa. Uskon, että tämä aikataulu pitää.
Harmillisen ahdistavaa ja työlästä on työn ohessa ahertajalle se, että tuntien videoinnit (2-3h/aine) tuijotetaan iltaisin väsyneenä ja jokaisessa aineessa on aikarajallisia tehtäviä… viikossa, kahdessa ja kuukaudessa. Pitäisi olla oikea ”kone”. Valitettavasti joka päivä ei jaksa olla kone aikaisesta aamusta myöhään iltaan, joten kyllä opiskelu tuottaa paineitakin ja huolimattomuutta. Silti ihan sairaan hienoa, että on videoinnit, eihän tämä onnistuisi lainkaan ilman niitä!
Uutena aloittaville opiskelijoille tämä tuo varmasti paljon uutta. On kaikkea kivaa opiskelijabiletystä ja tapahtumaa ja uusia kavereita. Työn ohessa opiskelevat työstävät usein ajatuksiaan yksin kotona. Kehotan kyllä ihan kaikkia yhteistyöhön toistenne kanssa. Jutelkaa tehtävistä ja jakakaa tietoa keskenänne. Porukalla usein onnistuu paremmin, vaikka joitain juttuja pitääkin tehdä yksin. Näinä kahtena vuotena olen tajunnut, ettei kysyvä tieltä oikeasti eksy ja että proffatkin ovat vain ihmisiä 😊
Lupasin nuorimmalle pojalleni, että opintojen päätyttyä hankimme koiran. Edellisistä wuffeista on tänään aikaa jo 12 vuotta. Siinäpä taas uusi opeteltava… onkohan minusta enää juoksemaan umpimetsään tai kentille PK-tottista harrastamaan? Jos oikeasti tahdon, niin kykenen 😊 – jokainen meistä, jos oikeasti jotain haluaa.
Tervetuloa Poriin – niin kuin meillä sanotaan, sählätään porukalla**!
* Hauska tavata pitkästä aikaa
** Team work
Marika
