Nimeni on Mira Kiiski ja tämä on ensimmäinen blogitekstini ikinä. Olen aika innoissani, koska tykkään aina kokeilla kaikenlaista uutta ja haastaa itseäni. Mielestäni on mukavaa jakaa teille hieman arkeani. Aikaisemmalta koulutukseltani olen insinööri Tampereen ammattikorkeakoulusta ja tällä hetkellä työskentelen tyyppihyväksyntäinsinöörin tehtävissä moottoritehtaalla. Töiden ohessa yritän suorittaa diplomi-insinöörin opintoja ja liikkumaankin olen yrittänyt ehtiä n. 5 kertaa viikossa. Harrastan lenkkeilyä, kuntosalia ja viime kesänä aloitin myös golfin. Työn, koulun ja harrastusten yhdistäminen ei aina ole se helpoin kombo vaikka asunkin yksin eikä lapsiakaan ole.
Olen siis 32-vuotias ja asun tällä hetkellä Tampereella. Perheeseeni kuuluu poikaystävä, äiti, isä ja 2 isoveljeä. Olen meidän perheen ensimmäinen insinööri, isoveljet ovat sitten seuranneet jalanjälkiäni ja aloittaneet insinööriopinnot hieman jälkijunassa. Myös poikaystäväni on insinööri, joten insinöörivitseiltä ja muilta huonoilta jutuilta ei ole voinut välttyä.
Nämä diplomi-insinöörin opinnot aloitin jo syksyllä 2017. Moni samana vuonna aloittaneista kulkee jo varmaankin kylillä tupsulakki päässä. Itse olen ottanut opinnot pisimmän kaavan mukaan. Opintojen alku oli itselleni pienoinen shokki. AMK-opinnoista oli kulunut jo viisi vuotta ja koulunkäynnin rutiini oli sinä aikana kadonnut totaalisesti. Se vaatii melkoisesti itsekuria, että työpäivän jälkeen alkaa katsomaan luentovideoita Moodlesta. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisenä vuonna opintopisteitä kertyi vajaa parikymmentä ja toisena vuonna pyöreät nolla. Alunperin olin kyllä jo päättänyt etten ota koulusta hirmuista stressiä ja teen opintoja sitä mukaan kun jaksan. Päivätyö on kuitenkin se ykkösjuttu. Kolmantena opiskeluvuonna tiesin jo paremmin omat rajani ja osasin valita vain 2-3 kurssia per lukukausi. Näistä selvisin kunnialla ja kolmen lukuvuoden jälkeen opintopisteitä on koossa 47. Eihän se suuri määrä ole, mutta eteenpäin kuitenkin. Nyt olen tehnyt itselleni suunnitelman, jonka mukaan aion edetä. Valmistuminen häämöttaisi keväällä 2022.
Opiskelujen aloitus oli ehkä enemmänkin haaste itselle, jotta näkisin mihin minusta oikeasti on. Eipähän ainakaan tarvitse sitten myöhemmin jossitella. Tähän astinen opiskelutaival on opettanut minulle ainakin sen, että heti ei pidä luovuttaa vaikka matka tuntuisi kuinka mahdottomalta ja päämäärä hyvin kaukaiselta. Pitää antaa itselleen aikaa sopeutua ja välillä hyväksyä myös se, että ykkönenkin on ihan hyvä numero.
Toivon kaikille rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta 2021!
-Mira
