Aloin kiinnittää kellojen siirtämisen jälkeen huomiota tähän koko ajan vallitsevaan harmauteen, mikä meitä täällä Porissa ja koko Suomessa näin syksyisin ympäröi. En tiedä miksi en oo ennen kiinnittäny siihen huomiota. Ehkä se on tää ikä, minkä takia tälläsiä syvällisiä tulee mietittyä ja huomattua.
Foreca teki hiljattain selvityksen Suomen harmaudesta säätilastojen perusteella asiakkaansa Hartwallin pyynnöstä. Selvityksen tarkoituksena oli tutkia, onko Suomi maailman harmain maa. Selvityksen mukaan harmaudelle ja sen kokemiselle ei ole yhtä hyvää määritelmää. Harmaudeksi voidaan kokea pimenevät päivät, räntä-, tihku- ja muut sateet kaikissa olomuodoissaan sekä sumu tai näiden erilaiset yhdistelmät. Forecan selvityksen mukaan juuri erityisesti marraskuulla on ”harmausimago” suomalaisten silmissä, joten selvityksessä käytettiin marraskuun tilastoja ja vertailtiin Euroopan pääkaupunkeja toisiinsa kategorioissa pilviset päivät, sademäärä, ilmankosteus sekä valoisa aika. Tuloksista tehtiin pisteytykset ja melko tasaisen kilpailun ehdotonta harmauden kuningas on Helsinki. Voitto! Helsingissä vietetään marraskuussa keskimäärin 21,8 päivää harmaassa täyspilvisessä säässä.
Kuten säässä, myös opiskelussa koetaan välillä harmaita hetkiä. Juuri näin samaan aikaan sään harmauden kanssa voi opinnoissakin pieni harmaa hetki vallita. Näin marraskuun puolivälissä alkaa pikku hiljaa paniikki hiipiä itse kunkin mieleen, kun kahden periodin mittaiset kurssit alkavat uhkaavasti lähenemään loppuaan ja jonkin näköistä loppukiriä pitäisi siis opiskelussa tapahtua. Tai edes aloittamista. Toisaalta uusi periodi alkoi vasta ja uudet kurssit vaativat aikaa ja niihinkin pitäisi panostaa, että pysyy kärryillä tenttiviikkoon asti. Kokoaikainen pimeys ei ainakaan yhtään helpota motivaation etsimistä näihin kaikkiin hommiin.
Onneksi harmauden jälkeen jossain vaiheessa sininen taivas ja aurinko näyttäytyvät taas kylmässä pohjolassakin. Niin säässä kuin opinnoissakin. Tenttiviikko koittaa reilun 3 viikon päästä ja sitten voikin hetkeksi hellittää. Ellei ole tehnyt kuten allekirjoittanut, ja suosiolla jättänyt joululomaksi tehtäväksi yhen max kaks kirjallista hommaa. Noh, kyllä se siitä jossain vaiheessa iloksi vielä muuttuu, toivottavasti.
Vielä on siis kuitenkin tehtävä pienet tai vähän isommat spurtit ja rutistukset ennen kouluharmauden helpotusta, mutta kai nekin lasketaan syysmasennusta auttavaksi liikunnaksi. Sään puolesta harmaudesta saadaan onneksi nauttia vielä pitkään. Forecan selvityksessä huomattiin nimittäin, että joulukuussa on vielä enemmän harmaita päiviä kuin marraskuussa. Voimia opiskeluun ja harmaaseen, kyllä se siitä vielä auringoksi muuttuu. Viimeistään keväällä…ehkä.
Emmi Varjonen
Porin teekkarit Potka ry:n puheenjohtaja
