Tai no, jos asiaa tarkemmin tarkastellaan niin voihan sitä katsoa nopeutettuna. Näin jopa opettajan taholta opastettu. Oman kokemuksen pohjalta 1,25x nopeus on melko sopiva. Tapauksen mukaan 1,5x nopeus vielä menettelee. Kognitiivisesti lahjakas saattaa tätäkin nopeammasta mikkihiiri äänestä saada selvää ja pysyä ajatuksessa mukana. Pointti tässä on, että joka tapauksessa siihen kuluu aikaa.
Etäopiskelu ja itsenäinen opiskelu antaa vapauksia oppimistapahtuman toteuttamiseen. Opiskelua helpottaa, että voi itse päättää milloin luentoja kuuntelee ja milloin tehtäviä tekee. Sanoihin ”etäopiskelu” ja ”itsenäinen opiskelu” kuitenkin sisältyy sana opiskelu. Tämä tarkoittaa, ettei oppi itsestään päähän mene, vaan oppimistapahtuman eteen on tehtävä työtä. Toki, tällainen omaan tahtiin tapahtuva opiskelu sallii etenemisen nopeampaan, tai hitaampaan tahtiin. Siten kun itselle on sopivaa. Omasta pohjatietämyksestä ja aiheen kiinnostavuudesta ym. asioista johtuen eri kurssit tuottavat opiskelijoille eri määrän työtä. Työtä jokainen kuitenkin joutuu tekemään opintopisteiden eteen.
Edellä mainittu kenellekään tuskin yllätyksenä tulee. Opiskelun vaatiman ajan sisällyttäminen arkeen on kuitenkin otettava vakavasti huomioon. Ihmiset ovat erilaisia, joten tässäkin jokainen omalla tavallaan. Toinen opiskelee illalla ennen puolta yötä. Toinen aamulla ennen, kun muu perhe on herännyt. Joku iltapäivällä töiden jälkeen ennen illan urheilu treenejä kirjoittaa pari sivua tutkimustekstiä. Uuden opiskelutavan myötä on pitänyt opetella itselle sopiva tapa sijoittaa opiskelu omaan arkeen. Päivätyötä tehneenä minulle on luonnostaan tullut tapa opiskella päivällä normaaliin ”työaikaan”. Iltapäivällä neljän tai viiden aikaan alkaakin sitten muu elämä, harrastukset, perhe, ystävät tai muut ihan arkiset asiat. Tämä siis niinä neljänä päivänä viikossa mitä olen opintovapaalla.
Vapauteen liittyy vastuuta
Otsikon aiheeseen palatakseni. Tällä opintoasteella kenellekään enää tuskin tulee yllätyksenä, että kahden tunnin luentovideo kestää kaksi tuntia. Vaikka aikaisemmin mainittujen nopeutus menetelmien raameissa tämä toki jokseenkin joustava toteamus. Silti, mikäli haluaa seurata luennoitsijan kertomuksia opiskeltavasta aiheesta, on siihen käytettävä aikaa. Joskus on jopa suotavaa olla ajatuksella mukana luennon aiheessa. Ajatuksella läsnäolo ei silti lähiopetuksessakaan aina ole kiveen hakattua, mutta vähemmän koulussa on houkutteita muulle tekemiselle kuin kotioloissa. Multitasking ihmisille tässä on loistava mahdollisuus esimerkiksi viikata pyykkejä ym. samalla kun luentovideo pyörii. Opintojen edetessä alkaa hahmottua minkä tasoisia tehtäviä voi tehdä samalla ja ajatus vielä pysyy opetettavassa aiheessa. Etäopiskelun ehdottomana etuna koulun penkillä istumiseen on oman sohvan pehmeys verrattuna koulun tuoleihin. Sohvalla vaanii kylläkin aina yllättävien päiväunien vaara.
Etäopiskelu tai verkkopainotteinen opiskelu tai jollain eri nimellä eri asiayhteyksissä kutsuttu koulutus, johon kuuluu vähän kontaktiopetusta, vaatii omanlaisensa asennoitumista. Opetusta on kyllä omilla kursseillani hyvin jaksotettu pakollisilla päivämääriin sidotuilla suorituksilla. Kuten yleensä aina, niin tässäkin tapauksessa vapauteen liittyy myös enemmän vastuuta. Pitää ottaa itse vastuuta siitä, että opinnot etenevät ja tehtävät tulee tehtyä ajallaan. Opiskelumuotona tämä on kuitenkin mielestäni todella hyvä ja sallii joustavasti vapautta toimia omalla tavallaan.
Nyt syksyllä opitun opiskelutavan innoittamana on hyvä jatkaa kevään kurssien parissa.
Mikko
