Oon alotellu insinööriopintoni Turun ammattikorkeessa 2012 suoraan lukiosta. Oikeesti hain DIA kokeessa lukemaan DI:ksi suoraan, mutta laiska ku olin, ja oon edelleen, ni empä päässy mihinkään. Myöskään asenteesta ”luin nää just kirjotuksiin, ei mun nyt enää uusiks tarvii lukea. Lahjattomat harjottelee!” ei ollu hirveesti hyötyä. Kiitän myös edelleen jotain ylempää tahoa siitä, et en päässy myöskään amk:n haussa ekana olevaan vaihtoehtoon, must ei ois ikinä tullu hyvä hoitsu. Joten päädyin sitte lukee bio- ja elintarviketekniikkaa.
Koko amk:n ajan ajattelin, että kai sitä vois mennä jatkamaan ja tehä sen DI-tutkinnon sitte tätä kautta. Vois ainaki sit mahtailla isille, että ”hähää sä ootki VAAN insinööri”. Sarjassaan toinen fuksivuosi alkoki Turun yliopistolla biotekniikan DI-linjalla syksyllä 2016. Opinnot yliopistolla oli superisti vaikeempii, ja kurssit vaati enemmän aikaa ja vaivaa. Välil sai valita kolmesta kurssista, et minkä tunnille menee, koska kaikki oli samana päivänä samaan aikaan. Hauskimpia oli kuitenki kaikki kurssit, mitkä ei liittyny millää lailla mun pääaineeseen. Kuten kaikki, joita ei opinnot kiinnostanu, niin hain mäkin ekana tuutoriksi ja syksyllä tuutoroinnista innostuneena myös meidän killan hallitukseen. Killan hallituksen lisäksi päädyin myös Teekkarikomission hallitukseen, yhden harrastejärjestön toimihenkilöksi sekä Tekniikan akateemisten TEKin hallinnon opiskelijaedustajaksi.
Keväällä selailin opintopolkua ja mietin, että mitäköhän sitä vois mennä opiskelemaan. Siinä kohtaa jo n:nen vuoden opiskelijana myös vähän mietin, et en haluis alottaa alusta enää mitään uutta alaa. Onneks sit löysin tän Porin johtamisen ja tietotekniikan koulutusohjelman. Parasta täs oli se, et pysty hakemaan käytännössä melkee millä vaan alemmalla tutkinnolla ja vaihtamaan alaa tekemällä pelkän maisterivaiheen tutkinnon.
Alottelin sitten sarjassaan kolmannen fuksivuoden ja so far, so good.
Mikään ei varsinaisesti myöskään pakottanu mua jäämään Suomen oikeeseen pääkaupunkiin, eli laitoin iha all in ja muutin Poriin.
Odotin, et ku täällä kerran ollaan, ni ois saanu samaan tapaan käydä luennoilla kun normaalisti, mutta eihän se ihan niin sitte mennykkää. Vieläkin menee siis totutellessa tähän systeemiin, että KAIKKI aikataulut pitää suunnitella ite, mutta eiköhän se tästä lähe rullailemaan.
Teekkarikulttuurista ja yhdistystoiminnasta innostuneena päätin heti ku sain tietää, että koulupaikka aukes, et kampanja ”Emmi Porin teekkarit ry:n puheenjohtajaks” laitetaan pystyyn. En oo ikinä pitäny itteäni mitenkään erityisen ulospäinsuuntautuneena ja sosiaalisena persoonana, mutta se teekkariyhteisön henki Turussa sai jotenki mut poistumaan mun mukavuusalueelta ja menemään yksin tapahtumiin ja osallistumaan erilaisiin juttuihin ja tutustumaan ihmisiin. En oikeen vieläkään tiedä, että miten ihmeessä päädyin tähän tilanteeseen. Mut niinhän siinä sitte kävi, että nyt on taas PoTkalla hallitus, jota mä pyrin parhaani mukaan kaitsemaan.
Tältä kolmannelta ja ehkä myös viimeseltä fuksivuodelta ootanki koulun osalta sitä, että oppii uusia juttuja ihan uusista asioista ja että sais vähän käsitystä siitä, mitä kaikkee tällä tutkinnolla vois oikeesti joskus isona tehdä. Toinen iso juttu tietenki on tää ”make Porin teekkarit great again” -projekti. Tavoitteena ois tuoda teekkariutta näkyviin kans täällä Porissa ja tehdä kaikki opiskelijat tietosiks siitä, mitä on olla teekkari ja luoda sitä yhteisön tuntua tänne meidänki opiskelijoiden keskuuteen. Teekkareilla on yhteisöllisyyden lisäks kaikkia perinteitä, jotka kuuluu vahvasti teekkari-identiteettiin.
Hauskat jutut ja wappu on hyviä esimerkkejä, joten lopetan mun tarinoinnin tähän hassuun videoon:
Tehään yhessä meistä teekkareita!
Emmi Varjonen
Porin teekkarit Potka ry:n puheenjohtaja
