Aikuisena matkalla maailman laidalle!

Viime keväänä lopetellessani ensimmäistä outoa vuotta Porin TTY:llä, ajattelin olevani ihan kahjo uhratessani kallisarvoista lepoaikaa tiukalle opiskelulle. Mikä mahti saikaan siirtymään töistä illaksi yliopistolle tuntemaan itsensä välillä neroksi ja välillä vähän vähemmän neroksi? Olin jopa niin hassu, että ilmoittauduin kesäkurssille ja ajattelin kesälläkin puurtavani… no en puurtanut. Kevään yksi ryhmätyö lopputöineen venähti juhannukseen asti ja arvosanoista oli sanomista vielä sen jälkeenkin. Kun heinäkuu alkoi, aloitin kesäloman – ihan kokonaiset 4 viikkoa pitkästä aikaa, aikomuksena käydä rannassa melkein joka päivä ja ottaa aurinkoa, unohtaen opiskelun. No … se siitä ”kesästä”. Olisi se voinut lämpimämpikin olla.

Jo keväällä 2017 tuli piipahdettua koululla kuulostelemassa uutta opetussuunnitelmaa. Se synnytti ajatuksen linjauksista ja syksyllä lähdinkin hakemaan uutta kuviota… verkkoliikennetekniikasta tuli ohjelmistoliiketoiminnan sivuaine ja jo käytyjä kursseja saatiin kivasti hyödynnettyä. Syksy lähti siis huomaamatta käyntiin uutta intoa puhkuen!

Ilmoittauduin vasta tällä vol.2-vuodella mukaan JYM’iin (Johdatus yliopistomatematiikkaan) ja P1 -kurssille (Matematiikka P1) selkeästi ymmärtämättä, miten paljon ne vievät aikaa kaikesta. Onneksi uusi JYM-opettaja innosti niin kovin, että tokaisin heti ekalla tunnilla, että ”saat tämän kuulostamaan hauskalta!”. Hauskaa matematiikka siis oikeastaan taitaa ollakin, vaikkei sen tarkoitus ole vielä auennut. Aika paljon on oikeasti opettajasta kiinni – ja niistä oppilaista. Minussa on yksi piirre, joka joitakuita saattaa harmittaa, mutta minäpä en ole siitä välittänyt 😊 Kyselen aina: töissä, kotona, koululla. Ja kommentoin. Tänä vuonna olen uskaltanut jopa matematiikan tunnilla kysellä. Ja tuntenut itseni välillä hölmöksi, mutta mitä siitä – ei ole hölmöjä kysymyksiä, on vain hölmöjä vastauksia, sanoi joku oppinut joskus… sillä mennään siis 😊

Tänään aamulla herätessäni oli metri lunta. Tai ainakin 1/10 metriä lunta, ja sen kosteusprosentti taisi olla 110… kesärenkaat autossa alla, syyslomalla, uintireissua vailla junnun kanssa ja P1 -tentti seuraavana päivänä. Melkein iski loma-ahdistus. Muistelin siinä sitten fysioterapeuttini eilispäivän sanoja selkäkramppiani hoitaessaan: ”Sinun pitäisi lähteä muutamaksi päiväksi kylpylälomalle ja ottaa paljon hoitoja. Ja käydä kunnon hierojalla.” Sanoistaan rohkaistuneena läksin pihalle, sain vanhemman pojan apuihin renkaisiin, kolasin pihan ja lopulta paineltiin junnun kanssa reippaaksi pariksi tunniksi uimaan. Illalla pari tuntia P1 -tehtäviä ja nyt tässä. Tähän kohtaan haluankin kiittää P1-opiskelijakollegoitani, meillä on hieno yhteistyö ja se oikeasti auttaa, lovejuu siis teille!

Tuntuu siltä, että sitä paremmin näitä hommia jaksaa, mitä kiireisempi on. Töissä pari tiimikollegaa on juhannuksen jälkeen lähteneet muihin haasteisiin ja käsiin jäi yksi projekti omien töiden päälle. Se saa vauhtia lisää päivään, jos mahdollista. Siitä huolimatta, illat ovat vielä tehokkaita, kun asiat luistavat samalla vauhdilla. Lauantaisin sitten lepään, oikeasti. Nyt parin päivän loma ja minusta on tullut laiska, ei malta aloittaa opiskelua. Mikähän sekin juttu on? Kehotan teitä kaikkia siis pysymään kiireisinä 😊

Edessä on tälle loppuvuodelle vielä kasa tenttejä ja parit lopputyöt. Matematiikka jatkuu pääesiintyjänä, koska sen vaan on oltava niin, tällä teknisellä alalla. Tänä vuonna päätin, että käyn harjoituskokeissa enkä tuijottele pisteitä. Meni miten meni. En halua masentaa itseäni tuntia ennen uutta tenttiä tai nousta sen päälle hyvän tuloksen jälkeen. Nyt vain tehdään ja tehdään ja joka kerta kaiken antaen – kyllä ne sitten ehtii kurkistella. Ja ensi vuonna sitten uudelleen, jos ei tänä vuonna pääse läpi. So not, I’ll get over it 😊 Siinä sivussa otetaan sitä ammattioppia, ainakin teoriassa, ja hyödynnetään sitä, minä ainakin töissä.

Vaikeaa hahmottaa varmasti, mitä tuossa juuri tuli joristua – mutta selvennykseksi kaikille lyhyesti:

• tee yhteistyötä muiden ryhmäläistesi kanssa,
• älä nuku pitkään aamuisin tai muuten vetelehdi,
• muista pitää huoli itsestäsi pitäen lepopäivä ja liiku välillä,
• muista myös ystävät.

Ja ennen kaikkea – pidä hauskaa, nauti tästä, syö hyvin, nuku syvästi, hemmottele itseäsi, älä hae täydellisyyttä koulun kautta – sinä olet jo täydellinen muutenkin 😊

Hyvää loppusyksyä, alkavaa talvea ja koko vuotta teille kaikille!

Marika

[kirjoittaja on monimuoto-opiskelija eli päivät töissä, illat opiskellen]