Palasin tammikuun alussa takaisin opintovapaalta töihin. Alkushokista olen jo selviytynyt ja ensimmäisestä kuukausipalkasta päässyt taas nauttimaan. Opiskelun ja työn yhdistäminen on melko haastavaa välimatkan vuoksi. Turku-Pori-Turku väliä on tullut rullattua. Kalenterista ruksaan aina, kun on viikko taas vähemmän ajamista ja jaksamista. Tällä hetkellä on viikkoja jäljellä enää 8! Sen jaksaa kyllä. (Hiihtoloma eli tenttiviikko on tietty miinustettuna laskuista.)
Kevään lukujärjestyksestä löytyy matikkaa, matikkaa ja matikkaa. Kaikki ketkä ovat kanssani laskuja tuskastellut, tietävät, että kyseessä ei todellakaan ole lempiaineeni. Olen kuitenkin päättänyt jaksaa. Suoriutumisestakin olen varma, mutta en tiedä minä vuonna.
Jos jotain hyviä puolia koittaa etsiä, niin eipä ainakaan ole vaikeuksia keksiä mihin vapaa-aikansa käyttää. Myös stressinhallintakyky paranee jatkuvasta paineesta. Olen myös tullut tosi hyväksi selittämään itselleni, että miksen nyt jaksa katsoa luentoja tai tehdä tehtäviä. On niin paljon tärkeämpääkin, kuten esimerkiksi siivous. Siivouslahjakortti tosin odottaa pöydällä palvelun tilaamista, mutta kyllä hyvä tulee, kun itse tekee! Koirakin haluaa aina tehdä vaan pidemmän lenkin, ja urheilla tietty pitää, koska se on hyväksi terveydellekin. Niin ja sosiaalisia suhteita on ylläpidettävä. Aina voi soittaa jollekin, vaikka ei olisi mitään asiaa. Ja kokkailustakin on tullut ihan siedettävää, varsinkin kun ennen olen suosinut noudettua pikaruokaa. Onneksi on se viimehetki, koska ilman sitä, mitään ei tapahtuisi!
Yours Truly
Maire
