Ensimmäinen periodi ja siihen kuuluneiden kurssien tentit ovat nyt takana. Opinnot ovat sujuneet todella mukavasti, ja selkeä suunnittelu on auttanut pitämään kokonaisuuden hyvin hallinnassa. Ensimmäisten viikkojen aikana tein Exceliin oman kalenterin, johon kokosin tehtävät ja niiden aikataulut. Sen avulla kurssien työmäärä tuli näkyväksi, ja pystyin arvioimaan, mihin opiskeluaikaa kannattaa käyttää.
Kalenteria tehdessäni huomasin, että vuorokauteen ei vain millään voi mahtua kaikkea haluamaansa, etenkin jos kursseista haluan todella oppiakin jotain. En pidä tätä mitenkään kuitenkaan huonona asiana, tai merkkinä siitä, että suunnitelma olisi epäonnistunut. Päinvastoin tehtävien kokoaminen yhteen auttoi ennemminkin näkemään tilanteen ajoissa ja arvioimaan, mihin opiskeluaikaa kannattaa käyttää. Kaikkia kursseja ja tehtäviä ei voi käsitellä samalla tavalla, vaan opiskelua täytyy suunnata myös sen mukaan, mitä kullakin kurssilla painotetaan. Tavoitteena ei siis ole vain saada tehtäviä pois listalta, vaan edelleen ymmärtää opiskeltavia asioita hyvin. Joustavuus on osoittautunut tärkeäksi osaksi tässä kohtaa suunnitelmaa, eikä se ole jäänyt vain ajatukseksi siitä, mitä ehkä tarvitsisin myöhemmin.
Kurssien erilaiset painotukset
Kurssit ovat eronneet toisistaan melko paljon. Tenttien painoarvo arvosanassa vaihtelee, samoin ryhmätöiden määrä ja käytännön tekemisen osuus. Tämä vaikuttaa siihen, miten omaa aikaa on järkevää käyttää eri kursseihin. Säännöllinen rytmi auttaa toki pysymään mukana, mutta sen pitää myös joustaa kurssien vaatimusten mukaan. Kurssien sisällön vaihtelevuus on saanut pohtimaan myös sitä, ettei oppimista voi aina mitata vain samalla tavalla. Käytännön tehtävässä huomaa nopeasti, pystyykö soveltamaan opittua, kun taas teoriapainotteisella kurssilla keskeistä on usein käsitteiden ja niiden välisten yhteyksien ymmärtäminen. Molempia toki tarvitaan, mutta ne vaativat hieman erilaista opiskelua. Joka edelleen tukee ajatusta siitä että miksi pelkkä tehtävälista ei riitä, vaan opintojen etenemistä pitää arvioida myös sen kautta, mitä kustakin kurssista on siis tarkoitus oppia.
Vaativimmilta ovat tähän mennessä tuntuneet tietotekniikkaan liittyvät kurssit, erityisesti Python ja SQL. Niissä teoria ja käytännön tekeminen kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Pelkkä teorian lukeminen ei opeta koodaamaan, mutta käytännön tehtävien tekeminen tyssää melko nopeasti, jos teoria ei ole hallussa. Siksi näissä aiheissa ei riitä, että käy asiat kerran läpi, vaan niitä täytyy tekemällä myös harjoitella itse. Johtamiseen liittyvät kurssit ovat puolestaan olleet enemmän teoriapainotteisia, ja niissä on käsitelty paljon erilaisia johtamistapoja sekä niiden tunnistamista. Ne ovat tuntuneet hieman tutummilta, johtuen aiemmissa insinööriopinnoissani johtamista ja liiketoimintamalleja käsiteltiin enemmän kuin ohjelmointia. Tämä tausta on auttanut joillakin kursseilla, mutta samalla DI-opinnot ovat tuoneet myös paljon uutta hyödyllistä tietoa.
Teoria & käytäntö
Pythonin ja SQL:n opiskelu on konkretisoinut sitä, miksi teknologian perusteita kannattaa ymmärtää myös, kun niitä tarkastelee liiketoiminnan näkökulmasta. Kun ymmärtää, miten ratkaisu toimii, on helpompi pohtia, mitä sillä voidaan tehdä ja millaisia rajoituksia siihen liittyy.
Teknologia ei siis näyttäydy minulle kokonaisuudessa vain irrallisena teknisenä aiheena, vaan enemmänkin välineenä, jolla voidaan todella ratkaista käytännön ongelmia. Johtamisen opinnot taas tarjoavat näkökulmia siihen, miten tällaisia ratkaisuja voidaan hyödyntää osana toimintaa.
Näiden yhteyksien hahmottaminen on yksi hyvin keskeinen syy siihen, miksi juuri tämä koulutusohjelma tuntuu sopivan hyvin omaan taustaani, tavoitteisiini, ja mielenkiinnon kohtaisiini.

Aion jatkaa nykyisen suunnitelman pohjalta, mutta toki samalla arvioida sitä opintojen edetessä. Haluan keskittyä siihen, miten oppimaani voisi soveltaa työelämässä ja millaisiin tilanteisiin eri kurssien sisällöt liittyvät. Pelkkä teoria ei mielestäni anna yhtä hyvää käsitystä tekniikasta tai johtamisesta kuin se, että opittuja asioita pystyy yhdistämään käytännön tilanteisiin. Ensimmäisen periodin perusteella suunnitelmasta on ollut hyötyä juuri siksi, että se antaa opinnoille suunnan, mutta jättää tilaa myös muutoksille.

Kristian Salonen, 23,
tuotantotalouden ja tuotantotekniikan insinööri sekä johtamisen ja tietotekniikan diplomi-insinööriopiskelija.
Tulevissa blogikirjoituksissani jatkan tästä aiheesta lisää, eli opintoihin ja niiden suunnitteluun liittyvien aiheiden käsittelyä. Toivon, että näistä ajatuksistani voisi olla hyötyä myös muille opintojen rakennettaan miettiville.
Kommentit