Hyvää uutta vuotta! Minä yritän olla tuhlailematta. Uudenvuodenlupauksetkin jätän yleensä täyttämättä, jotta voin pitää samoja useampana vuotena peräkkäin. Vuodenvaihteessa Facebook muistutti minua vanhoista lupauksistani. Voisin vähän puntaroida, miten tämä uusi elämäni opiskelijana on edesauttanut niiden toteutumista tai mahdollisuuksia toteutua tulevaisuudessa.
”1. Kuuntele enemmän musiikkia.”
Tämä on alkanut toteutua. Jos joukossamme on opiskelijoita, jotka eivät ole katsoneet yhtään Echo-videota, suosittelen katsomaan. Ne alkavat äärimmäisen rauhoittavalla musiikilla. Piisi on sopivan lyhyt, lyhyempi kuin Ramonesilla. Ei vaadi kärsivällisyyttä. Ajattelen niin, että Echo-videon alkumusiikki on minun porttini vaativampaan musiikin kuunteluun.
”2. Lue enemmän.”
Seuraa paljastus, joka varmasti järkyttää vanhoja kollegoja kirjastossa: en ole lukumiehiä. Mutta syksyllä kävi niin, että luin tenttikirjan ”Sosiaalisen median lyhyt historia” alusta loppuun. Nyt ei voi sanoa kannesta kanteen, kun luin iPadilta. Kokemus oli oikein mukava. Niin mukava, että aion jatkossa lukea myös jonkun toisen tenttikirjan.
”3. Katso enemmän elokuvia.”
Tästä olen kertonut jo aiemminkin. Opiskelujen aloittaminen teki minusta aktiivisen videoiden katselijan. Olen toistaiseksi keskittynyt lähituotantoon, joka tarkoittaa pääosin porilaisten elokuvantekijöiden matematiikka- ja ohjelmistotuotantovideoita. Siitä olen iloinen, että harrastukseni on herättänyt piireissä myös laajempaa kiinnostusta. Eikä missään Nakkilassa tai Ulvilassa, vaan Hervannassa. Pääkampuksella. Sikäläinen tuotantotalous-filmeihin keskittynyt elokuvantekijä nimittäin mainitsi minut tuoreen ”Luento Festiasta” -elokuvansa alkupuheessa. Kiitos kunniasta, lehtori Santtu Repo, ja ymmärtäväisestä tetapk:n arvioinnista samalla.
”5. Tee raakasuklaata.”
Näin on tapahtunut. Ja näin on tapahtunut siksi, että olen verkostoitunut tiiviisti Porin yliopistokeskuksessa. Turun yliopiston paikalliset yksiköt ovat onnistuneet jalostamaan humanistin ja kauppatieteilijän risteytyksen, jolla on kyky siirtää raakasuklaainnostusta ympäristöönsä. Muiden muassa hänen kanssaan olen verkostoitunut. Ja tämä johti raakasuklaaseen. (En nyt mainitse Wahlmania tässä nimeltä, ettei tule sanomista.)
”7. Vanhene tyylillä.”
Matematiikan tunneilla olen laskeskellut, että päivään, jona synnyin, on aina vaan pidempi aika. Sitä on kauhean hankala tajuta, kun pyörii täällä nuorison keskuudessa. Henkinen ikääntyminen pysähtyy. Se on sitten toinen juttu, onko se tyylikästä.
”8. Harrasta enemmän kulttuuria.”
No, ilman muuta. Suoritin jopa digitaalisen kulttuurin johdantokurssin, koska ristiinopiskelu. Tuosta lauserakenteesta viimeistään huomaa, että olen mieleltäni hyvin nuorekas. Jopa lapsellinen.
”9. Itke vähemmän ja niin, ettei muut näe.”
Ehkä muutama kyynel vierähti tetapk:n laskujen kanssa. Ja markkinoinnin perusteiden kotitehtävissä tuli myös pari tippaa. Todennäköisyyslaskentakaan ei mennyt ihan kuivana. Eikä koodaus. Mutta kukaan ei nähnyt, joten kuitataan puolittain onnistuneeksi tämä.
”11. Toteuta elämässäsi reippaasti seinätarrakliseitä: live for today; think positive; don’t worry, be happy ja mitä näitä on.”
Ajattelen, että opiskelun aloittaminen ja valmistuminen uuteen ammattiin viidenkympin korvilla toteuttaa aika hyvin tuota ensimmäistä. Pakko nauttia näistä nykyhetkistä täysillä. Tämä opiskeleminen on oikeasti kivaa ja tuottaa onnen tunteita. Tuottaahan se huoliakin toki välillä, kun aika ei tahdo aina riittää. Mutta sitä olen saanut seuraavana päivänä lisää.
”13. Opettele puhumaan englantia kunnolla, jotta säästyt ylimääräiseltä hikoilulta.”
Ounou. Aina, kun Pekka Ruusuvuori ottaa katsekontaktia Data Miningin luennolla, joudun näyttelemään äärimmäisen pissahätäistä tai hamuilemaan kännykkää kohti sen näköisenä, että jälkikasvu siellä soittelee ja kaipailee just nyt ohjausta tärkeissä elämänvaiheissaan. Silti pelkään, että Pekka ei hoksaa tätä ja sanoo ”yes, I mean you, you OLD gentleman in the back row”. Sen vaan sanon, Pekka Ruusuvuori, että kuka sitten siivoaa luokan takaosan tai kantaa vastuun siitä, että tytär joutuu tyytymään ruisleipään, kun ei löydä nisupullaa välipalaksi kaapista. Tähän englantihommaan pitää kyllä jatkossa keskittyä enemmän.
”14. Kävele paljon, jos jalat kestää.”
Hän, joka vei lonkkavammaisen nastakalossit viime viikolla yliopistokeskuksen pääaulasta, tuntekoon ison piston sydämessään ja palauttakoon nastat välittömästi aulan neuvontaan. Muuten kaadun.
———————-
Semmoisia ne olivat. Hyvällä matikkapäällä siunatut ehkä huomasivat, että välistä puuttui numeroita. (Haluan muuten toivottaa kaikki tämän huomanneet tervetulleeksi insinööriopintoihin – teissä on ainesta.) Tuosta numeroiden puuttumisesta ei pidä kuitenkaan syyttää porilaista insinöörimatematiikan opetusta. Jätin pois lupaukset, joihin opiskelullani ei ole osaa eikä arpaa. Mutta suurimpaan osaan näyttää olevan. Kiitos TTY Pori sidosryhmineen, kun tuette matkaani paremmaksi ihmiseksi.
From Teppo with love
