Elämä on täynnä mutkia ja risteyksiä, mutta harvoin käännökset ovat yhtä jyrkkiä kuin tässä vaiheessa omaa matkaani. Kahden työelämävuosikymmenen jälkeen tein päätöksen, joka sai monet kohottamaan kulmakarvojaan – irtisanouduin vakituisesta työstäni ja liiketoimintavastuusta sukeltaakseni tohtoriopintojen maailmaan Porin yliopistokeskuksessa. Paikka, jossa yhdistyy omalta kohdaltani mennyt ja tuleva: Olen Turun kauppakorkeakoulun kasvatti ja sittemmin hurahtanut tietojohtamiseen ja innovaatioiden kaupallistamiseen Tampereen yliopiston kirjoilla.
Uudenlainen tutkijakoulutus: tohtoripilotin ytimessä
Kyseessä ei ole vain akateeminen hyppy: mukana on myös valtakunnallinen tohtorikoulutuspilotti, jossa otetaan ensiaskelia uudenlaisessa tutkijakoulutuksessa. Pilotissa kehitetään ja uudistetaan tohtorikoulutuksen käytäntöjä joustavammaksi, ja voi kai sanoa myös ”juostavammaksi” koska tavoitteena on lyhentää tohtoroitumiseen käytettyä aikaa.
Pilotin myötä olen osa tohtorikoulutuksen ekosysteemiä fotoniikan tutkimuksen ja innovaatioiden lippulaivassa. Se on yksi kymmenestä Suomen Akatemian lippulaiva-alasta, joilla luodaan tulevaisuuden osaamista ja kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan haasteisiin. Tutkimusaiheeni – tutkimuslähtöisten teknologiainnovaatioiden kaupallistamisvaiheen liiketoimintamallit ja niiden muokkautuminen – on osoittautunut huumaavan mielenkiintoiseksi aiheeksi liiketoiminnan ja tekniikan välimaastossa. Juuri siksi tämä päätös tuntuu nyt oikealta.
Elämän merkityksellisimmät hetket syntyvät, kun uskaltaa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja sinne olen nyt todella sukeltanut monin tavoin.
Arjen oivalluksia ja tutkijan taitojen hiomista
Viime elokuusta lähtien olen opetellut ”yliopistokieltä”, vaihtanut työkielen pitkälti englantiin ja saanut uuden inspiroivan työyhteisön. Olen opetellut tutkimuksen tekemistä käytännössä, tutustunut tutkimusmenetelmiin, artikkelien lukemiseen ja harjoitellut tieteellisen kirjoittamisen alkeita. Lisäksi ohjaajani kanssa käymämme tiiviit ja säännölliset one-to-one -keskustelut ovat merkittävästi auttaneet omien ideoiden jatkokehittelyssä. Yksi syksyn erikoisuus oli osallistuminen tutkimussymposiumiin, jossa noin 60 fotoniikan lippulaivan tohtoriopiskelijaa esitteli oman tutkimusaiheensa kuulijoille kahdessa minuutissa vuoron perään liukuhihnalta. Kokemus, joka ei todennäköisesti tule toistumaan. Alkukiihdytyksen jälkeen voin todetta, että opittavaa riittää jatkossakin!
Ja tiedätkö, en ole ainakaan vielä löytänyt itseäni käpertyneenä tutkijankammioon, vaikka aloittaessani mietin miltä sekin mahtanee tuntua. Sen sijaan olen tavannut monta itseäni taitavampaa ajattelijaa, pendelöinyt Hervannan kampukselle viikoittain ja vieraillut tutkimuslähtöisissä startupeissa. Lisäksi olen saanut mahdollisuuden nähdä ja kuulla, miten tutkijoiden viimeisimpään tutkimukseen perustuvista teknologisista ideoista kypsytellään kaupallisia innovaatioita yliopiston sisällä.
Teknologia, joka tuo valoa elämäämme ja herkkuja pöytäämme
Tutkin siis fotoniikan eli valotieteen innovaatioiden kaupallistamista ja liiketoimintamallien muokkautumista niiden kaupallistamisvaiheessa. Ehkä et kuitenkaan tiedä fotoniikasta mitään? Totean heti aluksi, että käytät valotieteen ratkaisuja joka päivä. Jos käytät älykelloa, se hyödyntää laservalon tarkkuutta mitatakseen sykkeesi tarjoten reaaliaikaista dataa lenkkipolkusi varrelta ja näyttää tiedot näyttöteknologialla, joka perustuu fotoniikkaan. Puhelimesi kamera toimii optisten linssien taialla – ne taittavat ja muokkaavat valoa täydellisen kuvan luomiseksi, kun zoomaat ja säädät tarkennusta. Entä onko valokuitu jo tuotu kotikadullesi, vai odotatko vielä kaivinkonetta tulevaksi tai aurinkopaneeleja asennettavaksi?
Fotoniikka auttaa myös havaitsemaan asioita, joihin et paljailla silmillä kykene. Autojen optiset tutkat ovat tästä erinomainen esimerkki. Tutkien ihmissilmille näkymättömät laservalosäteet kartoittavat ympäristöään ja tunnistavat tiellä olevia esteitä, kuten hirviä, jalankulkijoita ja muita ajoneuvoja – jopa täydellisessä pimeydessä tai haastavissa sääolosuhteissa.
Fotoniikka ei vain tuo valoa elämäämme – se tekee siitä myös herkullisempaa. Kasvihuoneessa kasvatettu tomaatti kypsyy erityisten LED-valojen loisteessa. Laservaloa hyödyntävät optiset sensorit varmistavat virvoitusjuoman valmistusprosessin aikana sen sokeripitoisuuden ilman, että näytettä tarvitsee edes avata. Ja sitten on se viivakoodi, arjen näkymätön sankari, jonka avulla skannailet tuotteita ostokoriin. Viivakoodin lukijakin toimii laservalolla.
Valo tuo meille niin innovaatioita kuin kevään merkkejä. Jatketaan siis valoa kohti, askel kerrallaan!
Paula Mäkinen
Väitöskirjatutkija
Tampereen yliopisto, tietojohtaminen
paula.m.makinen(at)tuni.fi
https://www.linkedin.com/in/makinenpaula
p. 358 50 5206 614
Kommentit