Sijaishuollosta itsenäisempään elämään siirtyvien nuorten aikuistumista tuetaan sosiaalipalvelulla, jota kutsutaan jälkihuolloksi. Nuorta tuetaan muun muassa asumiseen, opiskeluun, työelämään ja toimeentuloon liittyvissä asioissa. Tällä hetkellä sijaishuollossa ollut nuori on oikeutettu jälkihuoltoon, kunnes hän täyttää 25 vuotta. Jälkihuollon piirissä on Suomessa noin 13 000 18–24-vuotiasta nuorta. Näille nuorille suunnattua erityistä tukea pidetään tarkoituksenmukaisena, koska sijaishuollossa elänyt nuori tarvitsee taustansa vuoksi usein keskimääräistä enemmän tukea eikä aina saa sitä läheisiltään.
Jälkihuoltoa on kehitetty Suomessa viime vuosina valtakunnallisesti ja paikallisesti, mutta kattava jälkihuoltoa eri menetelmin ja erilaisista näkökulmista tarkasteleva tieteellinen tietopohja on puuttunut. Esimerkiksi käytännön haasteista, toimivista käytännöistä ja niiden organisatorisista reunaehdoista ei tiedetä riittävästi. Katveeseen ovat jääneet myös esimerkiksi vaikeasti tavoitettavat, päihderiippuvaiset ja asunnottomat nuoret sekä jälkihuolloksi virallisesti määrittymätön kolmannen sektorin tuki. Nuorten ja heidän kanssaan toimivien aikuisten arkisiin, elettyihin kokemuksiin pohjautuvaa tutkimustietoa on vähän.
Miksi jälkihuollon tutkiminen on tärkeää?
Tampereen yliopiston Porin yksikön Hyvää jälkeä -hankkeessa (2021–2023) olemme tuottaneet tietoa jälkihuollon haasteista sekä siitä, miten jälkihuolto toimii, mikä siinä on hyvää ja mitä voitaisiin tehdä entistä paremmin. Olemme tutkineet jälkihuoltoa nuorten, työntekijöiden ja sijaisvanhempien kuvaamana ja yhdessä heidän kanssaan. Nämä kolme katselukulmaa valottavat asian erilaisia puolia. Siksi jokaisen puolen tarkastelu on tärkeä askel kohti kattavamman jälkihuollon tietopohjan rakentamista.
Tiedon tuottaminen eri näkökulmista on tärkeää. Mutta mitä tällä tiedolla tehdään? Miksi tutkimme jälkihuoltoa?
Vastaamme: Tutkimme jälkihuoltoa siksi, että tutkimus tekee näkyväksi arjen monimutkaisuuden ja inhimillisyyden.
On korvaamattoman tärkeää tietää, millaisena arjen kokemuksena jälkihuoltovaihe nuoren elämässä ilmenee. Toisin sanoen: tutkimme jälkihuoltoa siksi, että järjestelmä ja siellä työskentelevät ammattilaiset näkisivät, kuulisivat ja kohtaisivat lapset ja nuoret heidän toivomallaan tavalla. Että nuoret näkisivät ammattilaisten silmissä oman arvonsa sekä sen lämmön ja hyväksynnän, jota jokainen meistä haluaa toisten silmissä nähdä. Ja että nuoret näkisivät ammattilaiset tämän lämmön ja hyväksynnän tarjoajina, nuorista aidosti välittävinä aikuisina.
Kaikilla nuorilla on oikeus tukeen ja huolenpitoon
Tutkimuksemme peräänkuuluttaa sen ymmärtämistä, että kaikki onnistuvat jossakin ja tekevät joskus virheitä. Taustastaan riippumatta kaikilla nuorilla on oikeus saada apua ja kokea välittämistä – ja itsenäistyä silloin, kun hetki on otollinen. Kaikilla nuorille, taustastaan huolimatta, tulisi olla lupa lähteä ja palata. Olla ottamatta tukea vastaan juuri nyt, mutta saada sitä myöhemmin. Saada juuri sellaista apua ja tukea kuin sillä hetkellä tarvitsee. Saada sitä juuri silloin kuin tarvitsee. Opetella itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, mutta oppia näkemään myös, että hyväksyntä, lämpö ja rakkaus eivät ole riippuvaisia suorituksista. Voida luottaa siihen, ettei ihmisen arvoa mitata sillä, kuinka hyvin tai huonosti hän pärjää yksin. Tuki ja huolenpito kuuluvat myös nuorille aikuisille – taustastaan ja sen hetkisestä pärjäämisestään riippumatta.
Riikka Korkiamäki, sosiaalityön professori
Tarja Vierula, yliopistonlehtori
Saara Saukkola, projektityöntekijä Hyvää jälkeä -hanke
Kommentit