Jos olisit ehdottanut muutama vuosi sitten porilaiselle, että lähdetäänpäs ostoksille ja kahville Pohjoisrantaan, vastaus olisi todennäköisesti ollut huvittunut tuhahdus. Kuka sinne siltojen taakse lähtee, keskustan ulkopuolelle?
Nyt ehdotukseen saa todennäköisesti innostuneen vastauksen. Vanhan puuvillatehtaan korttelissa on elämää ja kaupunkitunnelmaa. Porin yliopistokeskuksen lisäksi kiinteistössä toimii kauppakeskus Puuvilla kauppoineen, ravintoloineen ja palveluineen. Lokakuussa avajaisia juhlineen Puuvillan startti on ollut lupaava, ja moni epäilijä on myöntynyt. Siltojen taakse kannattaa lähteä.
Leivän tuoja yli sata vuotta
Porin Puuvilla Oy oli lähes sadan vuoden ajan merkittävä työllistäjä. Gustaf Ramberg halusi tehdä jotain puuvillan heikolle saatavuudelle. Ramberg pani puuvillatehtaan alulle vuonna 1898 toteamalla ytimekkäästi ”minä perustan oman tehtaan”. Parhaimmillaan työntekijöitä oli noin 3000. Vuonna 1973 tamperelainen Finlayson osti tehtaan, ja erinäisten yhtiöjärjestelyiden jälkeen toiminta lopetettiin vuonna 1994. Vanha rakennus sai odottaa uutta elämää kymmenisen vuotta.
Porin yliopistokeskuksen muutto tiloihin alkoi vuonna 1999. Nykyisessä muodossaan yliopistokeskus on toiminut kiinteistössä vuodesta 2004 lähtien. Yliopistokeskus oli kaupungille piristysruiske, ja Puuvillan tiloihin alkoi syntyä pienyrittäjyyttä.
Porissa herättiin miettimään, voisiko kiinteistöön rakentaa kokonaisen kauppakeskuksen. Kokonaisuus muodostaisi korttelin, jossa yrittäjät, yliopistokeskus ja kaupunkilaiset kohtaisivat. Hanketutkimus kauppakeskuksen rakentamisesta tehtiin vuosina 2008-2009. Kaikki porilaiset eivät suhtautuneet ideaan varauksettoman innostuneesti. Kannattavuutta epäiltiin, koska Pohjoisrannan ajateltiin olevan syrjässä. Myös liikennejärjestelyt mietityttivät.
Maineteon arvoinen
Puuvillan startin perusteella pelot ovat osoittautuneet turhiksi. Joulukauppa kävi hyvin, ja kauppakeskukseen tullaan pitkienkin matkojen päästä.
– Tapahtumajärjestäjille oli jouluna pakko myydä jopa eioota, koska tarjouksia tuli niin paljon, kertoo kauppakeskusjohtaja Pasi Välimaa.
Porin nuorkauppakamari myönsi Puuvillalle joulukuussa Porilainen Maineteko -palkinnon. Raati kiitteli Puuvillaa investoinniksi, joka on synnyttänyt työpaikkoja ja lisännyt kaupungin vetovoimaa. Rakennusvaihe työllisti noin 300 henkilöä, ja kauppakeskus on synnyttänyt jo noin 700 työpaikkaa.
Hankkeen onnistumisen eteen on tehty hartiavoimin töitä. Välimaan mukaan yritykset ovat harkinneet erittäin tarkasti vuokralle lähtemistä, mikä on ymmärrettävää. Kauppakeskuksen pitkät aukioloajat vaativat yrittäjiltä usein lisätyövoiman palkkaamista. Asiakkailla kestää aikansa löytää uudet palvelut, ja kauppakeskusympäristöön juurtumisessa kestää 3-5 vuotta.
Kauppakeskukset ja yrittäjät eivät kuitenkaan voi toimia vain nykyisen taloustilanteen perusteella. Välimaa muistuttaa, että taantumasta huolimatta tilanne voi olla muutaman vuoden päästä täysin erilainen. Olihan ajatus vireästä kaupunkikorttelistakin vain pari vuotta sitten monen mielestä utopistinen. Nyt asioimaan tullaan myös naapurikunnista.
Menneen ja modernin liitto
Puuvilla on Suomen suurimpia kauppakeskuksia. Sen yhteispinta-ala on 100 000 neliötä, josta vuokrattavia neliöitä on 42 000. Kauppakeskuksessa on yli 60 vuokralaista, ja koko Puuvillan korttelissa vuokralaisia on yli 100. Korttelissa on yhteensä yli 70 000 vuokrattavaa neliötä.
Kauppakeskus koostuu kolmesta osasta. Värjäämö-rakennus on alkuperäinen, ja vanhan värjäämön julkisivu on säilytetty merkkinä menneisyydestä. Uudet osat, Kutomo ja Lusikkalinna, on rakennettu vanhaa kunnioittaen. Arkkitehti Petri Pussisen kädenjäljessä yhdistyvät rouhea teollisuustyyli, mennyt ja moderni.
Puuvillassa on 2000 pysäköintipaikkaa, osa pihalla ja osa Lusikkalinnan pysäköintitalossa. Liikennöinti on sujunut hyvin, koska alueelle saavutaan viidestä eri suunnasta. Itse tontille on kolme eri ajoreittiä.
– Vaikka avajaispäivät olivat vilkkaita, kaikki pysäköintialueet olivat kahden päivän aikana yhteensä vain tunnin ajan aivan täynnä.
Kohtaamispaikka ja keskusteluareena
Yliopistokeskuksen, yritysten ja kauppakeskuksen yhdistelmä on harvinainen jopa maailman mittakaavassa. Välimaan toiveissa on kehittää Puuvillasta kohtaamispaikka ja keskusteluareena. Kauppakeskuksessa on esimerkiksi tila, jossa voi tehdä etätöitä, opiskella tai järjestää kokouksia.
Toiveissa on keskustelutilaisuuksien ja yleisöluentojen järjestäminen yliopistokeskuksen kanssa. Jo suunnitteluvaiheessa järjestettiin työpajoja, joissa kuultiin opiskelijoiden ja yliopistoväen toiveita Puuvillan palveluista.
Puuvillassa järjestetään runsaasti tapahtumia. Ovet ovat avoinna niin politiikalle, kulttuurille, viihteelle, urheilulle kuin hyväntekeväisyydellekin. Tapahtumien kriteeri on se, että niiden on kiinnostettava normaalia asiakasvirtaa. Välimaa toivottaa rohkeatkin ideat tervetulleiksi, kunhan asiasisältö on kunnossa.
– Otamme Puuvillaan mielellämme muutakin kuin kaikkein perinteisintä kauppakeskusohjelmaa, muotinäytöksiä ja musiikkia. Ohjelman on oltava sellaista, että jo se yksinään voi olla syy tulla tänne.
Porissa on pärjäämisen henki
Porin kehittymistä Välimaa kuvailee hitaaksi kiiruhtamiseksi. Palattuaan kaupunkiin kymmenen pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeen Välimaa on huomannut ilmapiirin muuttuneen. Arkuus ja epäluuloisuus ovat hiljalleen karisseet. Poriin on tullut rohkeutta ja yritteliäisyyttä, joka on Välimaan mielestä suurelta osin yliopistokeskuksen ansiota.
– Koulutus ruokkii toiveikkuutta, synnyttää liiketoimintaa ja ideoita. Yliopistokeskuksen tulo ehti monipuolistaa elinkeinoelämää ennen taantuman alkua. Pori ei ole yhden kortin varassa, vaikka tämä on hankalaa aikaa pk-yrittäjille.
Välimaa ei allekirjoita täysin myyttiä porilaisten negatiivisuudesta. Hän arvelee, että kyseessä on enemmänkin yleissuomalainen piirre, joka liittyy itsetuntoon. Huomiota haetaan mieluummin olemalla kriittisiä ja nöyriä kuin ylitsevuotavalla hehkuttamisella.
– Pori on mainettaan parempi. Täällä on pärjäämisen henki.
