funApplications
Woop, woop, viimeinkin päästään asiaan! Kevään teoriapuolen opiskelut ovat takanapäin ja projekti potkaistaan viimein käyntiin täydellä raivolla, vaikkakin viikon varaslähtö on jo otettu. Kaikki on ihanaa, ilotulitusten räiskettä ja kukkien tuoksua. Tuntuu jännittävältä opetella uutta ja väkerrellä pieniä koodinpätkiä. Vaikka edessä on lähes tyhjä tekstitiedosto, usko siihen että siitä vielä joskus muodostuu oikea peli, on vahva. Tiimihenki on huipussaan ja hommia painetaan innolla. Vaikka takapuoli on puutunut ja pää jumissa illalla kun yksitoistatuntinen päivä toisensa jälkeen on takana, ei se haittaa koska tekeminen on niin mukavaa.
Puolenvälin jälkeen totuus iskee kuin 12 kg lekavasara purukalustoon. Vaikka sitä osasikin odottaa, niin tälli on silti yhtä kova. Yksi mies on pudonnut veneestä ja ryhmän vahvat persoonat alkavat olla eri mieltä asioista. ”Neuvotteluista” tulee päivittäisiä. Pienimmistäkin asioista saadaan puolen tunnin keskustelu aikaiseksi. Illalla saman yksitoistatuntisen jälkeen kun rojahtaa kodin lattialle puolikuolleena, on siitä alkuprojektin euforia kaukana. Lähimmäiset alkavat huolestua jaksamisesta, mutta ainut vastaus mitä he saavat muistuttaa talviunilta herätetyn karhun vastausta. ”Tämän olen valinnut, pakko on pakko”, on ainut mitä enää suusta tulee ulos, jos tulee. Tunteja alkaa kertyä listalle enemmän kuin normaaleista päivätöistä viikon ajalta.
Jatkuva päivittäinen painaminen alkaa näkyä. Tulosta alkaa syntyä ja aiemmin tehdyt virheet ja osaamattomuus tuntuu. Vanhaa koodia uusitaan päivittäin, jotta uutta saadaan rakennettua ympärille aiheuttamatta katastrofaalista romahdusta. Tämä toimii kuitenkin muistutuksena siitä mistä on lähdetty, missä ollaan nyt ja minne ollaan menossa. Oppia on tullut valtavasti. Vaikka omalle työlle sokeutuu nopeasti, on väkisinkin välillä havahduttava ja nähtävä oman panostuksensa tulokset. Ainut keino saada aikaiseksi on uhrata aikaa ja vaivaa ja sen kyllä huomaa.
Projektin lopun lähestyessä yhteiset toimintatavat, keskinäinen kunnioitus ja yhteisen päämäärän eteen työskentely on hahmottunut kaikille selkeäksi. Vaikka pitkät päivät ja neuvottelut jatkuvat, osaa jokainen tätä nykyä myös perääntyä arvokkaasti ajamastaan kannasta. ”Tehkää miten haluatte, minä pesen käteni tästä” -virke on yleistynyt. Vaikka tällä on negatiivinen sävytys, se kielii luottamuksesta ja on arvokas työkalu. Jokainen on kasvanut henkisesti, kehittynyt tiimityöskentelyssä sekä ihmisenä.
Kuinka olisikaan ihanaa maalisuoralla heittää raajat kohti taivasta ja levähtää! Siitä huolimatta painamme tavoite kirkkaana mielessä, räkä poskella ja veren maku suussa, tuumaakaan periksi antamatta, projektin loppuun asti. Maaliviivan tuolla puolen on aikaa löysätä – ennen seuraavaa projektia. Hyvää kevättä toivottaa 12Tiko4:n fApp, saunalla huuhdotaan kevään synnit ja väsymys sielusta ja kehosta!
The Moonwalking Goat
Pelimessut lähestyvät ja pelinteko alkaa olla loppusuoralla. Kiirettä pitää, mutta on palkitsevaa nähdä pelin valmistuvan ja se motivoikin ottamaan loppukirin. Vaikka välillä on jääty aikataulusta jälkeen, olemme kuitenkin saaneet paikkailtua ongelmakohdat. Pelin sisällöstä ei siis onneksi ole tarvinnut karsia ja kenttiä on juuri sen verran kuin alkuperäisessä suunnitelmassa. Tällä hetkellä pelistä puuttuu enää viimeinen kenttä ja pelin yleinen viimeistely. Näyttäisi pahasti siltä, että peli valmistuu.
Kun nyt miettii projektia taaksepäin, huomaa miten paljon projektin aikana on opittu. Monet asiat niin koodin, grafiikan kuin suunnittelunkin suhteen tekee nyt nopeammin ja tehokkaammin kuin alussa. Toisaalta tehtävien valmistuminen tuntuu painottuvan edelleen aina sprintin loppuun. Ehkä projektin hallinnassa olisi vielä paljon opittavaa. Tulevia pelimessuja odotetaan innolla.
Makkorances
Projektin 9. viikko on käynnistynyt. Ihmiset ovat vaitonaisia ja väsyneitä. He koettavat parhaansa mukaan keskittyä projektin toteuttamiseen, mutta erinäiset kiusaukset ja häiritsevät tekijät hankaloittavat etenemistä. Joissakin yksilöissä on havaittavissa ajoittaisia spurtteja, jolloin heidän mielessään ei pyöri for-silmukoiden ja collision-detectioneiden lisäksi mitään muuta. Älykästä keskustelua on tässä vaiheessa turha odottaa mistään muusta asiasta: ”Ai mikä korea?” Välillä taas iskee turhautuneen melankolian ja angstin vaihe, jonka voittamiseksi on pidettävä taukoa ja painettava aivojen reset-nappia.
GamesBond
Kevät TAMKin Tikossa on sujunut aikalailla peliprojektin parissa. Alkuvuodesta oli vielä lähitunteja, joissa opiskeltiin kuitenkin projektiin liittyviä aiheita. Nyt kun projektin loppuun on enää muutama viikko, alkaa huomaan tämän hetkisen kiireen. Projektin aloitus oli tiimimme kannalta melko hidasta, eikä oikein mitään saatu aikaiseksi viikkoihin. Otimme kuitenkin itseämme niskasta kiinni ja jokainen alkoi saamaan aikaan tulosta. Vielä on kuitenkin tekemistä, jotta peli saadaan valmiiksi. On siis loppurutistuksen aika.
Projektin aikana on oppinut paljon uutta kun ongelmia on kohdattu ja muut 12tiko4:n ovat olleet loistavana apuna koko kevään ajan.
Kommentit