Viime keväänä hain ensimmäistä kertaa viestinnän kesätyö- ja harjoittelupaikkoihin, mikä oli kaikessa jännittävyydessään uudenlainen kokemus. Onnekseni hakeminen tuotti tulosta, ja ovet aukesivat Itä-Suomen poliisilaitoksen viestinnän korkeakouluharjoitteluun.
Lokakuun loppuessa myös neljän kuukauden harjoitteluni Kuopion pääpoliisiasemalla tulee päätökseensä. Nyt onkin sopiva hetki katsoa hieman taaksepäin ja fiilistellä, miltä ensimmäinen kurkistus viestinnän asiantuntijuuteen on tuntunut.
Minulle harjoittelu on antanut varmistuksen siitä, että opiskelen itselleni sitä oikeaa alaa. Vaikka opintovuosia on takana jo useampi, käytännön kokemus työtehtävistä on antanut erilaista varmuutta alavalinnasta. Onhan se mahtavaa saada tehdä työkseen niitä juttuja, joista nauttii ja joista on aidosti kiinnostunut. Omalla kohdallani kenties parasta on ollut se, että saan käyttää luovuuttani ja toteuttaa ideoitani esimerkiksi kirjoittamalla.
Kokemukseni viestinnän työtehtävistä on vastannut melkoisen hyvin kuvitelmia, joita minulla oli ennen harjoittelua. Harjoittelun aikana olen päässyt tutustumaan monipuolisesti sekä sisäisen että ulkoisen viestinnän osa-alueisiin, kuten sisäiseen uutisointiin, tiedottamiseen sekä sosiaalisen median päivittämiseen.
Maailma tarvitsee viestinnän asiantuntijoita – sen olen oppinut!
Yllättävää on ollut se, kuinka paljon eri asioita viestintätiimi voikaan hoitaa, ja miten monipuolisia tehtäviä päivään voi kuulua. Maailma todella tarvitsee viestinnän asiantuntijoita – sen, jos jotain, olen oppinut!
Toki tiedotteiden kirjoittamista on harjoiteltu koulussa, ja sosiaalisesta median käytöstä minulla on enemmän kokemusta kuin kehtaisin myöntää. Huomasin kuitenkin heti harjoittelun alussa, että nämä asiat tuntuvat varsin erilaisilta, kun niitä tekee työkseen. Harjoittelu onkin otollinen tilaisuus päästä tutustumaan, miltä tuntuu julkaista tiedote organisaation nimissä, tai mitä pitää ottaa huomioon, kun julkaisee jotain somessa.
Ennen harjoittelua pohdin, miten hyvin pääsisin harjoittelijana mukaan viestintätiimiin. Saisinko tehdä asioita oikeasti, vai pitäisikö minun tyytyä seuraamaan sivusta? Entä kuinka paljon kokemusta ehtisin muutamassa kuukaudessa kerryttää?
Onnekseni nämä huolet olivat turhia, sillä minut otettiin heti alussa porukkaan mukaan tasavertaisena viestijänä. Ympärilläni on koko harjoittelun ajan ollut osaavia ammattilaisia, jotka ovat auttamisen lisäksi antaneet tilaa oppia ja kokeilla asioita itse. Saankin kiittää työkavereitani siitä, että olen saanut harjoittelusta mahdollisimman paljon irti.
Ensimmäisessä harjoittelussa on ollut kyllä oma taikansa – jokainen työtehtävä on uusi, ja opittavaa on kutkuttavan paljon! Harjoittelussa olen ollut erityisen tyytyväinen siihen, että olen päässyt tekemään monipuolisesti eri tehtäviä, ja olen saanut opetella asioita käytännön kautta. Tekemisen kautta varmuus omaan osaamiseen kehittyy, ja samalla kuva ammatillisesta minästä rakentuu pala kerrallaan.
Ilona
Poliisin vanha tuttu – siis ihan hyvällä tavalla!
Kommentit