Opiskeluaika on paljon muutakin kuin luennoilla istumista ja tentteihin pänttäämistä. Opiskelijatapahtumat tuovat viestinnän opintoihin mukavasti vastapainoa ja pääset mukaan sekä viestinnän opiskelijoiden yhteisöön että tutustumaan muiden alojen opiskelijoihin. Opiskelijatapahtumat eivät kuitenkaan ole pelkästään haalarit jalassa kaljan kittaamista!
Vaihtolukukauteen kuuluu sekä haasteita että mahdollisuuksia. Viestinnän tutkinnosta on paljon hyötyä vaihtokokemuksen aikana: se auttaa suunnistamaan uusien tilanteiden viidakossa ja punomaan uusien suhteiden verkostoja.
Noin vuosi sitten yhteishaun aikaan pohdin, millaisia opintoja ja millaista opiskelua ensimmäinen vuosi viestinnän opiskelijana voisi pitää sisällään. Ajattelin siis avata näin blogipostauksen muodossa hieman sitä, miltä oma vuoteni on näyttänyt opintojen osalta.
Kevät on alkanut ja viestinnän blogi palaa talvitauoltaan! Opintojen neljäs vuosi eli maisterivaiheen alku on täynnä viestinnän syventäviä opintoja sekä ahaa-elämyksiä. Pitääkö olla huolissaan, jos gradun kirjoittamista jo tavallaan odottaakin? Entä mitä mihin opiskelijaelämä tuntuu yhtäkkiä valuvan?
Jaksaminen ja siitä huolta pitäminen on välttämätöntä jokaiselle, ja erityisesti hektisten yliopisto-opintojen alettua on ollut tärkeää opetella hyväksymään myös se, ettei aina pysty tekemään kaikkea mitä haluaisi. Oman jaksamisen rajallisuuden kohtaaminen voi kuitenkin olla vaikeaa.
Tärkeä osa opiskeluhyvinvointia on opiskelu mieluisalla tavalla. Pakkaa siis läppäri laukkuun ja lähde kahvilaan nauttimaan pullasta – ehkä itse opiskelukin maistuu paremmalta kahvikupin ääressä.
“Et saanut opiskelupaikkaa” oli kahden vuoden ajan opintopolkuun ilmaantunut teksti varasijatäyttöjen päättymisen jälkeen. “No eipäs mitään, koitan taas ensi vuonna uudestaan!”
Emilia kuvasi edellisessä blogitekstissä upeasti, miltä fuksisyksy parhaimmillaan näyttää. Halusin nostaa sen rinnalle toisenlaisen, yhtä merkityksellisen kokemuksen yliopiston aloittamisesta. Joskus tuntuu hankalalta myöntää, ettei ole viihtynyt niin hyvin, kuin olisi toivonut. Kuluneen syksyn aikana olen oppinut paljon viestinnästä, mutta erityisen paljon olen oppinut itsestäni.
Syksy alkaa kääntyä talveen, joten on aika muistella, mitä kaikkea onkaan tapahtunut näiden kuukausien aikana. Syksy on ollut monen uuden asian alku. Vauhtia ja uusia kokemuksia ei ole puuttunut ja yksi näistä kokemuksista on ollut fuksisyksyn tapahtumat.
Sain tämän vuoden kesäksi ensimmäisen oman alan työpaikkani. Toimin kesän ajan viestintäharjoittelijana Tampereen Vedellä. Olen nyt kolmannen vuoden opiskelija, joten töihin menin kahden vuoden opintojen pohjalta. Olinko aivan ulapalla ja lähtenyt liian aikaisin kokeilemaan siipiäni viestinnän työelämään? Suosittelenko opintojen alkuvaiheessa jo hakeutumaan oman alan töihin?
Edustin viime vuonna Suomea Benjamin Franklin Transatlantic Fellows Summer Institute -nimisessä (BFTF), Yhdysvaltain ulkoministeriön kesäohjelmassa. Ohjelma oli etänä, mistä me osallistujat olimme todella harmissamme. Paikataksemme etätoteutuksen puutteita, päätimme 13 eri maasta tulevan osallistujan voimin järjestää ensitapaamisen ja siihen liittyvän projektin elokuussa Budapestissä, Unkarissa. Suunnittelimme kaiken etänä. Viestinnän opiskelijalle prosessi oli mielenkiintoinen ja opettavainen sekä teknologiavälitteisen että kulttuurienvälisen viestinnän näkökulmasta.
