Moikka! Ajattelin tänään paneutua arjen kiireisiin.
Elämä osaa yllättää. Syksyllä opiskelujen alkaessa vähän jännitti se, että miten saan yhdistettyä opiskelun, työssäkäymisen ja kaiken muun. Onko täällä muita, ketkä ovat kamppailleet aikataulutuksen kanssa? Käyn Porissa töissä usein viikonloppuisin ja viikoilla pyrin opiskelemaan riittävästi, jotta jäisi aikaa latautumiseenkin. Voin sanoa, että aika ajoin se on tuntunut vähän turhankin kiireiseltä, sillä olen sellainen ihminen, joka kaipaa lepohetkiä arkeen.
Läsnäolot luo joskus oman haasteensa sille, jos esimerkiksi käy töissä, harrastaa tai on erityisen paljon muuta sisältöä elämässä opiskeluympyröiden lisäksi. Nyt puhun siis yleisesti opiskelijoiden kiireestä enkä vain omastani. Uskon, että monet osaavat samaistua tuohon kiireen tunteeseen.
Kun on aktiivinen ihminen, haluaa olla monessa asiassa mukana, ja se voi helposti johtaa kiireen kierteeseen. Jos oma aikataulu sattuukin jostain syystä lipsumaan, jää tuleville päiville tai viikoille enemmän hommaa. Se sitten johtaa suurempaan kiireeseen. Olen tämän kierteen huomannut kehittyvän omassa elämässäni aina välillä.
Kiire on minulle usein ollut hosumista, ja stressiä siitä, että on liikaa tekemistä enkä saa kaikkea tehtyä. Tällä hosumisella tarkoitan jonkinlaista panikointia liiallisista tehtävistä tai sitä, kun yrittää pyörittää liian montaa asiaa päällekkäin eikä lopulta saakaan mitään aikaiseksi. Siitä seuraa helposti tehoton päivä, koska energia menee siihen, että ei mukamas ehdi hoitamasta kaikkea. Yritän siis olla tehokas vaikka olenkin enemmän tehoton. Olenkin opetellut miettimään: mitä jos vain lakkaisin hosumasta ja alkaisin tekemään? Näin lyhyesti sanottuna siis, keskittyisin olennaiseen. Kun ei suurentele ja paisuta kiirettä omassa päässään vaan enempää ajattelematta tekee asian kerrallaan, se voikin johtaa melko hyvään lopputulokseen. Totesin tämä ajatusmallin hyvin toimivaksi, terveisin viimehetken panikoija.
Tunnistaako joku myös itsensä siitä, että opiskeluhommaa tehdessä keksii itselleen yhtäkkiä vaikka mitä oheistekemistä? Juuri silloin pitäisi alkaa tiskaamaan, imuroimaan, käymään kaupassa, katsoa yksi jakso jotakin sarjaa ja niin edespäin. Jos tuon oheistoiminnan jättäisi pois varsinaisen tekemisen ajaksi, syntyisikö kiirettä lainkaan? Ei niin helposti ainakaan.
Yliopisto-opiskelu vie totta kai aikaa. On hyvin henkilökohtaista, kuinka paljon kukin tarvitsee aikaa opiskelulle. Itse tarvitsen melko paljon, sillä asia ei jää päähän ensimmäisellä lukukerralla. Suosittelen tutkiskelemaan, mikä on itselle paras keino oppia, ja hyödyntää sitä. Se voi loppujen lopuksi vähentää kiireenkin tunnetta, kun pystyy oppimaan asiat itselle tehokkaimmalla tavalla.
Elämä yllätti minut siis siinä, että kaiken tekemisen keskellä olen ehtinyt myös antaa aikaa itselleni ja kavereille. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta, sillä turha kiire ei johda yleensä hyvään. Kyllä kiirettä silti aina väistämättä elämässä tulee, eikä sitä tulekaan jatkuvasti pakoilla. Kuitenkin omalla tekemisellä, esimerkiksi sillä olennaiseen keskittymisellä ja omien opiskelu tapojen löytämisellä pystyy olemaan super tehokas. Tällöin jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun.
Ei muuta kun tehokasta arkea kaikille!
Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia. Joululoma tulee pian, eikö olekin ole ihanaa? Ei kuitenkaan mennä vielä asioiden edelle, sillä jotakin mielenkiintoista tapahtuu vielä ennen joulukuuta. 30.11 torstaina nimittäin Tampereen yliopiston päätalolla JOVA1-esiintymisen kurssin opiskelijat (minä mukaan lukien) pitävät julkiset päätöspuheet. Tapahtuman nimi on Pimeät puheet, joissa otetaan kantaa pieniin ja suuriin muutoksiin. Tapahtumasta on infoa Tampereen yliopiston nettisivuille, sekä tapahtuma näkyy myös Facebookissa. Tervetuloa!
-Roosa
Kommentit