Tänne blogin puolelle Ilona kirjoittelikin aiemmin syksyllä hieman esiintymisjännityksestä ja tekstissään mainitsikin tällöin käynnissä olleen esiintymisen kurssin. Esiintymisen kurssi huipentui 29.11. Pimeät puheet -tilaisuuteen, missä ääneen pääsivät minun ja Ilonan lisäksi myös kurssikaverimme. Nuorempana jännitys oli vahvasti läsnä arjessani ja erityisesti lukioikäisenä muistan jännittäneeni paljon esimerkiksi esitelmien pitämistä koulun oppitunneilla. Vaikka esiintymistä on joutunut tekemään myös yliopistotaipaleen aikana, tuntui Pimeät puheet -tapahtumana huomattavasti jännittävämmältä kuin yksikään aiempi esitelmä tai esiintymistä vaatinut tehtävä. Välillä ajatus omasta puheesta jännitti jopa niin, ettei ihan oikeasti tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.
On mielenkiintoista huomata, kuinka omaa esiintymistä jännittää ihan eri tavalla, kun haluaa haastaa itseään ja ylittää itsensä. Esiintymisen kurssi kuuluu puheviestinnän aineopintoihin ja ainakin itse huomasin tämän vaikuttavan omaan asennoitumiseeni puhetta kohtaan merkittävästi. Taustalla vaikutti ajatus siitä, että esiintymään lähdetään huomattavasti laajemmalla tietopohjalla kuin koskaan aiemmin ja kurssin myötä esiintymiseen liittyviä harjoiteitta oli takana aiempaa enemmän. Jokainen puheen pitäjä halusi ylittää itsensä – niin myös minä. Vaikka itse puhetilaisuuden jälkeen mieleen nousikin sata asiaa, mitä olisi voinut tehdä eri tavalla tai missä olisi voinut olla parempi, olin onnellinen siitä, että olin selvinnyt tilanteesta ja olin saanut pidettyä puheeni kasassa. Olin selvinnyt puheestani kaikista niistä jännitystärinöistä ja päässäni myllänneistä kauhuskenaarioista huolimatta.
Kokonaisuutena esiintymisen kurssi antoi paljon ja erityisesti ajateltavaa antoivat itse ne Pimeät puheet. Tuntuu mielettömältä ajatella sitä, kuinka hienoja kokonaisuuksia ja ajatuksia kurssikaverit olivatkaan saaneet puheissaan esiin ja kuinka rohkeasti omia mielipiteitä halutaan saada kuuluviin. Koen, että kuluneen 1,5 vuoden aikana puheviestinnän opinnoista, olen oppinut havainnoimaan ja ymmärtämään omaa viestintääni uudella tavalla. Tiedän ja tunnen itseni viestijänä huomattavasti paremmin kuin ennen yliopisto-opintoja. Vaikka opittavaa löytyy varmasti vielä runsaasti, on oma kehitys jo tähän mennessä ollut varsin positiviista huomata. Jokainen viestii omalla tavallaan, joten omaa viestintää on tärkeä tarkkailla ja kehittää henkilökohtaiset vahvuudet (kuin heikkoudet) huomioiden.
Elämäni toinen syyslukukausi taputeltu ja aika siirtyä joululoman viettoon! Kuten varmasti useista aiemmista teksteistä on käynyt ilmi; kulunut syksy on ollut varsin kiireinen. Pieni joulubreikki arkimyllystä on siis toden totta odotettu ja ansaittu. Haluankin toivottaa niin omasta kuin muun blogiväen puolesta kaikille rauhaisaa joulun aikaa ja mahtavaa uutta vuotta! Blogin puolelle palaillaan kirjoittelemaan jälleen ensi vuoden puolella!
Aliisa
Kommentit