Viime keväänä olin jo pikkuhiljaa alkanut muuttumaan uutta ihmettelevästä fuksista ihan vain tavalliseksi opiskelijaksi muiden joukossa. Yliopiston käytävät, opiskelutekniikat, viestinnän henkilökunta ja muut opiskelijat sekä Tampereen kartta olivat muuttuneet tutummaksi ja koin jo olevani kotonani näiden asioiden parissa. Tuoreessa muistissa oli myös ensimmäisen opiskelusyksyn jännitys kaikesta uudesta, itselläni ennen kaikkea uusista ihmisistä. Fuksina olin kokenut, että tuutorit ja heidän järjestämä ensimmäisten opiskeluviikkojen ja –kuukausien ohjelma auttoi kuitenkin hurjasti pääsemään opiskelijaelämään mukaan sekä tutustumaan muihin opiskelijoihin. Tämän kokemuksen pohjalta halusin itsekin olla mukana rakentamassa aktiivista opiskelijaelämää sekä auttaa fukseja uuden elämäntilanteen kynnyksellä, joten päätin hakea yhdeksi syksyn 2020 tuutoriksi.
Olen joskus kuullut tuutoroinnista lempinimen ”toinen fuksisyksy”, jonka myötä pääsisi helposti tutustumaan uusiin ihmisiin ja pitämään hauskaa. Vaikka tässä mielikuvassa saattaa olla jotain totuuden perää, niin huomasin melko nopeasti tuutoroinnin olevan paljon muutakin kuin vain oman fuksisyksyn uudelleenelämistä. Varsinainen tuutorointiin valmistautuminen alkoi jo keväällä Tampereen yliopiston ylioppilanskunnan TREY:n tuutorkoulutuksen myötä, jossa yksi tehtävä olikin oman viestijäkuvan pohtiminen tuutoroinnin kannalta. Tuutorina toimiessa omat vuorovaikutustaidot tulevatkin runsaaseen käyttöön, sillä käytännön asioiden hoitamisen lisäksi tuutorointi on ennen kaikkea vuorovaikutusta uusien ja jo aiemmin aloittaneiden opiskelijoiden sekä opetushenkilökunnan kesken.
En olisi etukäteen arvannut kuinka paljon viestijäkuvatehtävä liittyikään tuutorointiin. Koen tuutoroinnin kehittäneen viestintä- ja vuorovaikutustaitojani huomattavasti laajemmin kuin alun perin osasin kuvitellakaan. Mikä parempaa viestinnän opiskelijalle onkaan kuin opiskeltujen teorioiden käytännön soveltaminen tuutoroinnin kautta ihka oikeassa elämässä! Erityisesti opit vuorovaikutuksen syntymisestä ja kehittymisestä niin yksilöiden kuin ryhmien osalta ovat tulleet käyttöön.
Myös käytännön viestintää ja tiedottamista on tullut harjoiteltua syksyn myötä, sillä tuutorin yksi päätehtävistä onkin juuri opiskelun aloituksen tärkeistä tapahtumista ja muista olennaisista asioista, kuten vaikkapa opiskelijakortin tilaamisesta ja sivuaineinfosta jatkuva viestiminen ja muistuttaminen. Olennaisinta kuitenkin on jo aiemmin mainittujen vuorovaikutustilanteiden lisäksi uusien opiskelijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen ja ryhmäytymisen mahdollistaminen.
Tuutorit kannattelee toinen toisiaan! Kuvassa osa syksyn 2020 tuutoreista, allekirjoittanut löytyy oikealta toisena.
Kun tehtävänä olisi esimerkiksi suunnitella orientaatioviikkojen tapahtumia yksityiskohtaisesti, hankkia sivuaineinfoon puhujia sekä askarrella tuutoriporukalla fuksipasseja, niin toisinaan tuutorointi tuntuu monen asian pyörittelystä ja suunnittelusta kehkeytyneeltä keitokselta. Tästä huolimatta olen kokenut kaikki tuutoroinnin tehtävät mieluisiksi ja sopivan vapaamuotoisiksi, jolloin tekeminen ei käy liian kuormittavaksi. Kyse ei myöskään ole asioiden suorittamisesta yksin, vaan muut tuutorit sekä tuutorvastaava ovat aina taustatukena ja menossa mukana.
Tuutorointi on tuonut mukanaan myös yllättäviä kokemuksia, joista voi olla hyötyä työelämässäkin. Olen esimerkiksi huomannut, että kynnys ottaa yhteyttä tuntemattomiinkin ihmisiin on madaltunut huikeasti tuutoroinnin myötä, mikä voi olla hyvinkin käytännöllinen asia esimerkiksi verkostoitumisen ja työnhaun kannalta. Kun huomaa jutelleensa lähes 40 uuden opiskelijan kanssa ja ottaneensa yhteyttä myös muiden ainejärjestöjen tuutoreihin sekä yritysten edustajiin yhteistyömielessä, niin liiallinen itsetietoisuus ja oman asian sanoittamisen vatvominen on hävinnyt tai ainakin vähentynyt huomattavasti.
Tällä hetkellä koronaviruspandemia vaikuttaa moniin tekemisiin ja tapahtumiin, eikä tuutorointi ei ole ollut tästä poikkeus. Läheskään kaikkia perinteisiä fuksitapahtumia ei ole pystytty järjestämään, opetus on etänä sekä turvaväleistä ja hyvästä käsihygieniasta on pitänyt huolehtia jatkuvasti. Uskon kuitenkin puhuvani kaikkien tuutoreiden puolesta sanoessani, että kokemus tuutoroinnista on ollut erittäin hyvä vallitsevien olosuhteiden puitteissa. Viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta poikkeustilanne on saattanut jopa korostaa niiden merkitystä tuutoroinnissa enemmän kuin normaalitilanteessa. Tuutoreiden vakaana tahtotilana on saada uudet opiskelijat tutustumaan toisiinsa sekä muuhunkin opiskelijayhteisöön etäolosuhteista riippumatta, jolloin tilanteeseen sopivia vuorovaikutuksen keinoja joudutaan miettimään entistä tarkemmin. Vaikka syksy onkin ollut välillä haastava, niin se on myös antanut paljon oppeja vuorovaikutustaitoihin ja niiden myötä kehittyvään vuorovaikutusosaamiseen.
– Ingá
Kommentit