Heippahei! Perioditauko on tässä vaiheessa virallisesti jo mennyttä elämää ja nyt olemmekin kaikki päässeet aloittamaan toisen periodin opinnot. Myönnettäköön; Vaikka aiemminkin kerroin palanneeni lomalta kouluun intoa piukalla, kuluivat kaksi ensimmäistä kuukautta koulun penkillä pitkälti totutellessa jälleen arkirytmiin. Kesällä arkipäivät kuluivat töiden parissa ja työpäivän päätteeksi saikin sitten luvan kanssa vaihtaa täysin vapaalle. Koulupäivän jälkeen tätä mahdollisuutta löytyy huomattavasti harvemmin. Tehtävää riittää ja deadlinet kolkuttelevat milloin minkäkin oven takana. Kiire ja aikataulut pyörittävät useiden korkeakouluopiskeijoiden arkea ja valitettavan moni potee uupumusta. Fuksivuodesta oppineena; tänä vuonna haluan suorittaa asioita ajallaan, mutta myös löytää aikaa itselleni.
Usein kuulee puhuttavan suoritusyhteiskunnasta ja siitä, kuinka hyvänä tuottavuus nähdään niin koulumaailmaailmassa kuin työelämässä. Toisinaan tuntuu kuin kisaisimme siitä, kuka milloinkin on aikaansaavin. Vaikka itse nautinkin tietyllä tapaa kiireestä ja siitä tekemisen tunteesta, olen myös huomannut sen, kuinka tärkeää onkaan osata hengähtää. Yliopisto vaatii sitä kuuluisaa aikatauluttamista, mutta joskus näistä luoduista lukujärjestyksistä puuttuu se jokaiselle tärkeä oma aika. Oma aika on kaikille erilaista. Toinen tykkää vetäistä lenkkarit jalkaan ja painattaa lenkkipoluilla, kun taas joku viettää pimenevät syysillat Netflixin ääressä. Yhtä oikeaa tapaa ”heittää aivot narikkaan” ei toden totta taida olla olemassakaan. Vaikka välillä manaan itseäni tuijotettuani puoli tuntia Instagramia saamatta aikaan yhtään mitään ”oikeaa hommaa”, olisi kai ajateltava, että tuollekin toiminnalle on sinä tiettynä hetkenä jokin tarkoitus. Aina ei tarvitse suorittaa tai olla tehokas. Aina ei tarvitse olla miljoonaa rautaa tulessa. Toisinaan on myös lupa vain olla – sen kummempia tekemättä.
Ehkä kyse on enemmänkin sen tietynlaisen tasapainon löytämisestä. On opittava olemaan syyttämättä itseään siitä, ettei aina saakaan kaikkea aikaiseksi. Me kaikki tarvitsemme joskus myös lepoa. Fuksivuonna osoittelin itseäni turhan monia kertoja syyttävällä sormella siitä, etten kaikkina päivinä ollut niin tehokas kuin olisin voinut ollut. Elämä ei voi painottua ainoastaan kouluun tai opintoihin. Koulun ohella saatetaan käydä töissä, eikä sosiaalisia suhteitakaan tule unohtaa. On hassua ajatella, kuinka usein olen aiemmin syyttänyt itseäni toimettomuudesta, mutta silti olen saanut kaiken tarvittavan hoidettua. Ehkä tärkeintä olisikin unohtaa tietyt olettamukset siitä, että kaikista tuottavimmat ihmiset touhottavat menemään pää kolmantena jalkana levähtämättä ja keskityttävä löytämään itselle sopivin tapa pyörittää omaa arkea.
Vaikka mainitsemani koulun alun alkukankeus alkaa olla jo menestyksekkäästi taltutettu, näin kelien puolesta synkimmässä syksyn vaiheessa alkavat päivät väistämättä tuntua välillä turhankin lyhyiltä kaikille toimille. Onneksi tästä vuoden vaihteesta on aiemminkin selvitty!
Tsemppiä kaikille marraskuuhun! Muistetaan myös kuunnella itseämme ja omia fiiliksiämme. Aina ei tarvitse suorittaa sata lasissa. 
Kommentit