Mystinen papusoppa oli ihan tavallista hernekeittoa.
Perheeni muutti Lahdesta Raumalle 1961, kun olin kahdeksanvuotias. Ensi alkuun meillä oli molemmilla kielivaikeuksia, kun arkisista asioista käytettiin outoja sanoja. En esimerkiksi uskaltanut koulussa syödä ”papusoppaa”, kun en tiennyt, mitä se oli. Äiti rohkaisi minua maistamaan: ”Ethän muuten tiedä, vaikka se olisi kuinka hyvää.” Seuraavana torstaina kerroin riemuissani äidille, että mystinen papusoppa oli ihan tavallista hernekeittoa.
Isä oli töissä rakennustarvikeliikkeessä. Hän oli tarvinnut tulkkausapua, kun asiakas oli kysynyt ”pöyräkondei” – kyse oli pöydänjaloista, jalkaa sanotaan Satakunnassa kontiksi.
Koulussa sain osaksi naurua, kun kysyttiin, mitä sana ”leuhka” (tai jokin sen synonyymi, en enää muista, mikä) tarkoittaa. Vastasin: ”Se on semmonen levee.” Hämeessä levee on leuhkan synonyymi, raumalaiset eivät olleet tainneet sanaa kuullakaan.
Muutin pois Raumalta yli 50 vuotta sitten, mutta lounaismurteet kuulostavat minusta vieläkin kotoisimmilta. Ei tarvitse jutella puhelimessa kovinkaan pitkään raumalaisen kanssa, kun nuotti tarttuu.
Nimim. Rauman giäle opis
