Ehkä sitten sain ”miet” ja ”siet” sulatettua niin hyvin omaan murteeseeni, ettei sitä kukaan pannut merkille.
Olin noin 8-vuotiaana lomalla ulkomailla perheeni kanssa. Lomakohteessa oli toinenkin suomalainen perhe, jolla oli samaa ikäluokkaa oleva lapsi. Halusin saada hänestä leikkikaverin itselleni loman ajaksi ja meninkin juttelemaan hänelle. Huomasin pian hänen puhuvan eri murretta kuin minä. Itse puhuin melko vahvaa lounaismurretta, kun hän taas puhui luultavasti kaakkoismurteita. Persoonapronomineina hän käytti ”mie” ja ”sie” kun minä taas sanoin ”mää” ja ”sää”. Luulinkin sitten jostain syystä, ettei hän ymmärtäisi minun länsimurteellisia persoonapronominejani (vaikka minä kuitenkin ymmärsin hänen), joten päätin, että puhun itsekin sitten ”miusta” ja ”siusta”. Saattoi kuulostaa hieman huvittavalta, kun melko vahvaa lounaismurretta puhuva lapsi sanoi joka kerta itsestään puhuessaan kuitenkin ”mie” ja toisesta puhuessa ”sie”. Tämä lomakaverini ei kuitenkaan koskaan kyseenalaistanut puhetapaani. En myöskään muista, että kummankaan vanhemmilta olisi tullut kommenttia tästä uudesta puhetavastani. Ehkä sitten sain ”miet” ja ”siet” sulatettua niin hyvin omaan murteeseeni, ettei sitä kukaan pannut merkille 🙂
25–29 vuotta, Pirkanmaa
