Asuttuani seitsemisen vuotta tällä alueella huomasin surullisen muutoksen puheessani; siihen oli tarttunut uuden paikan piirteitä ja oman murteeni piirteitä oli kadonnut.
Muutin nuorena aikuisena kotipaikkakunnaltani viereiseen maakuntaan. Uuden paikkakunnan ihmisten puheissa heidän murteensa ei kuulunut yhtä vahvasti kuin kotikulmillani. Murre oli kuitenkin monin tavoin samanlaista kuin omani. Asuttuani seitsemisen vuotta tällä alueella huomasin surullisen muutoksen puheessani; siihen oli tarttunut uuden paikan piirteitä ja oman murteeni piirteitä oli kadonnut. Huomasin tämän kun vietin aikaa vanhempieni kanssa, heti heidän kanssaan puhuessani palasin puhumaan aiempaa murrettani ja se jatkui myös hetken aikaa kotiin palattuani. Ympärilläni olevien ihmisten puhetapa vie mukanaan. Oma ”lapsuudenmurre” tuntuu itselle rakkalta ja tärkeältä, enkä haluaisi luopua siitä. Toisinaan kiinnitän puhuessani tarkoituksella huomiota siihen, että käytän oman alkuperäisen murteeni sanoja tai puhetapaa uuden sijaan. Tietyt sanat ovat kuitenkin sellaisia, jotka eivät ole puheestani kadonneet ja tunnen edelleen iloa kun joku täällä päin kommentoi ihmetellen tai huvittuneesti näitä sanoja käyttäessäni niitä.
Nainen, 25–29 vuotta, Etelä-Savo
