Joudun painottamaan sitä, ettei kaikilla murrealueilla suinkaan puhuta samankaltaista puhekieltä.
Olen S2-opettaja ja opetan tällä hetkellä suomea aikuisille, lähinnä ukrainalaisille oppijoille. Olen viime aikoina pohtinut kovasti sitä, millaista puhekieltä minun tulisi heille opettaa. Oppikirjojen puhekieli on erilaista kuin omani, se kuulostaa aika oudolta. Oppikirjan esimerkkinä on ”Tuleks tänne”, minä sanon ”Tuutsä tänne” tai ”tuutko tänne”. Enkä ole oikeastaan edes kuullut kenenkään sanovan ”tuleks”, joka kuulostaa lounaismurteelta. Kirjoissa on muitakin vastaavia esimerkkejä. Asun nyt Kaakkois-Suomessa, jossa mie-sie on kovassa käytössä. En ole itse täältä kotoisin enkä puhu eteläkarjalaista murretta. Tai itseasiassa en ollenkaan edes pidä paikallisesta murteesta. Koska en osaa sitä, en voi opettaa sitä. Palatakseni kuitenkin alkuperäiseen ongelmaan, käydessäni oppijoiden kanssa puhekielistä oppimateriaalia läpi, en tiedä, mitä opettaa. Joudun korjaamaan aika paljon kirjan esimerkkejä tai ainakin painottamaan sitä, ettei kaikilla murrealueilla suinkaan puhuta samankaltaista puhekieltä. Miksiköhän oppikirjojen esimerkit ovat lounasmurteeksi? Koen, etten voi opettaa sitä kaakkoissuomalaisille ihmisille tai että he oppivat ”väärää” puhekieltä. Tämä ei ollut varsinainen kielikokemus, mutta minua kuitenkin askarruttava asia, johon törmään koko ajan.
Nimim. S2-opettaja Minna
