Aalto-yliopistossa matematiikan ja systeemianalyysin laitoksella tilastotieteen apulaisprofessori Pauliina Ilmonen tekee pääasiassa matemaattiseen tilastotieteeseen liittyvää tutkimusta, opettaa tilastotiedettä ja ohjaa jatko-opiskelijoita. Hän on myös Suomen tilastoseuran esimies.
Matemaattisen tilastotieteen tutkimuksen lisäksi Pauliina tekee epidemiologiaan liittyvää tutkimusta, jonka pääpaino on virusten epidemiologiassa ja syöpäepidemiologiassa. Uutena aiheena hänellä on työn alla jonkin verran syöpägenetiikkaan liittyvää tutkimusta. Lisäksi hän tutkii puhdasta matematiikkaa.
”Pääosin viruksiin liittyvä tutkimus, jota olen tehnyt ja julkaissut, liittyy HI-virukseen. Sitä kautta virusten leviäminen on tullut tutuksi. Nyt kun tämä pandemia on vallalla, sitä on tullut seurattua sekä tehtyä siihen liittyvää mallinnusta.”
Urapolku
Kun Pauliina oli vielä nuori, hän ei vielä tiennyt mitä haluaisi tehdä isona. Tärkeää oli, että hän tekisi jotakin hyvää, jolla parantaa maailmaa.
”Mun äiti sanoi, että tee sitä, mikä on sun mielestä kivaa, ja loppujen lopuksi päädyt sitä kautta sitä maailmaa parantamaan. Lähdin miettimään, mikä on mun mielestä kivaa, ja mun mielestä kivaa on matematiikka. Mä en silloin vielä nähnyt, kuinka paljon matematiikalla voi muuttaa maailmaa. Kuinka esimerkiksi ääriarvoteoria ja ääritapahtumien mallintaminen voi auttaa vaikka ilmastonmuutoksen mallintamisessa, ja kuinka paljon matematiikka voi auttaa siihen, että mietitään erilaisia interventioita ja optimoidaan resurssipulasta kärsivillä alueilla esimerkiksi HI-virusta kantavien potilaiden hoitoa. En nähnyt silloin vielä, että matemaatikko voi tehdä tällaisia asioita. Lähdin tekemään, mikä on kivaa, ja luultavasti saavutin enemmän, mitä olisin pystynyt tekemään niillä aloilla, jota alun perin ajattelin.”
Lukiossa Pauliina piti lähes kaikesta, ja halusi haalia aineita laidasta laitaan. Kolme uravaihtoehtoa olivat loppua kohden kokki, patologi tai matemaatikko.
”Kokki muuten, mutta olen vaikeasti yliherkkä hyvin monille ruuille. Hiukan huono juttu kokille, kun ei pysty omia ruokia maistelemaan.”
Patologin ammatti kiinnosti myös, ja yksi Pauliinan idoleista onkin oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Patologia oikeuslääketieteen puolella kiinnosti, mutta lääkäriksi opiskeleminen itsessään ei oikein innostanut Pauliinaa.
Matematiikka oli kuitenkin kiinnostanut Pauliinaa pienestä pitäen, joten valinta osui lopulta matemaatikon tutkintoon. Hän opiskeli ensin matemaatikoksi ja väitteli myöhemmin biometriasta, joka on yksi tilastotieteen alue, jossa kehitetään tilastollisia menetelmiä lääketieteen sovelluksiin. Sen jälkeen Pauliina päätyi muutaman mutkan kautta tutkijaksi Belgiaan ECARESiin (European Center of Advanced Research in Economics and Statistics) ja sieltä edelleen Aalto-yliopistoon.
Naiset ja tekniikan ala
Pauliinasta on todella tärkeää, että teknisellä alalla olevat naiset näkyvät. Kaikenlaiset hankkeet ja tapahtumat, joissa heitä näkyy, ovat hyvin tärkeitä. Kun naisia alkaa näkyä enemmän teknisillä aloilla, siitä tulee tutumpaa eikä vain yksittäisiä, poikkeavia havaintoja. Siitä tulee tavallista, eikä siinä ole mitään erikoista.
Stereotyyppiset asenteet syntyvät vähitellen ja huomaamatta, monista asioista.
”Mun poika oli hyvin pieni, ja mä olin tutkija silloin. Kerroin, että musta tulee professori. Poika sanoi, että eihän susta voi tulla professori, kun professoreilla on silmälasit ja harmaa parta. Tämä ajatus oli tullut satukirjoista.”
Pauliina kirjoitti lapsilleen myös itse satuja, joissa seikkailivat Kari-pappa ja Pertti-pappa. Saduissa Pauliina pyrki välttämään sukupuolistereotypioita ja antamaan muutenkin perinteisiä satukirjoja laajempaa maailmankuvaa.
”Ennakko-ajatukset tulevat pienistä puroista. Helposti ajatellaan, etteivät ne vaikuta asenteisiin, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.”
Tekniikan alalla pärjääminen
Pauliina ajattelee, ettei millään alalla pärjätäkseen tarvitse olla kympin oppilas. Hyväksi kirjoittajaksi tullaan kirjoittamalla ja hyväksi pianistiksi soittamalla pianoa. Matematiikassakin tullaan hyväksi harjoittelun kautta. Jos on tullut käsitys, että on huono jossakin tietyssä asiassa, saattaa ajatella, ettei edes harjoittelu korjaa tilannetta, vaan pitäisi keskittyä johonkin ihan muuhun.
”Ihmiset kypsyvät eri asioissa eri tahtiin. Toisilla kielellisen esittämisen hallinnan oppiminen vie enemmän aikaa, joillakin se, että oppii jäsentämään matemaattista ajattelua, voi viedä kauemmin, ja joillekin meistä voi kestää kauemmin kehittää koordinaatiokykyään. Ei se tarkoita, etteikö näissä voisi tulla hyväksi.”
Omaa alaa valittaessa tärkeintä on se, ettei lähde toteuttamaan toisen unelmia. Ei ole itseisarvo lähteä tekniselle, kaupalliselle tai terveydenhuoltoalalle, ellei juuri se ole oma unelma. Pauliinan mukaan on aina hyvä olla myös suunnitelma B, C ja D. Maailma on täynnä jännittäviä ja mielenkiintoisia asioita, ja vaihtoehtoja löytyy. Ei kannata koskaan pelätä pyrkiä sinne, minne oikeasti haluaa.
”Olen hakenut työpaikkoja, joista olen ajatellut, ettei mulla ole mitään mahdollisuuksia niihin – ja olen päässyt. Mä olen tehnyt niin parhaani kuin vain voin. Jos en pääse, mua ei harmita. Mulla on vaan yksi elämä. En voi lähteä uralle, jossa miellytän jotakuta muuta. Mun pitää lähteä uralle, joka on mun näköinen. ”
Pauliina ei halua koskaan katua tekemättömiä asioita, eikä sitä, ettei uskaltanut. Mieluummin hän katuu tehtyjä asioita, jos pitäisi valita. Elämä kannattaa ottaa vastaan rohkeasti!
Ilmonen, Pauliina. 2021. Tilastotieteen apulaisprofessori. Aalto-yliopisto.
Haastattelija ja teksti: Suvi Ylönen.
Haastattelu tehty 5.2.2021.
Kommentit