Millaista on monimuoto-opiskelijan elämä?

”Otan puhelimeni esiin ja tarkastan vielä kerran, missä luokassa ensimmäinen oppitunti pitäisi olla. Olen tarkastanut sen jo useaan kertaan, mutta koska ensimmäinen koulupäivä tuntuu jännittävältä ja uusi kampusympäristö vieraalta, en voi olla varmistamatta tietoa uudelleen ja uudelleen. Lopulta päädyn luullakseni oikean luokan eteen. Avaan oven ja astun sisään. Kaksi opettajaa ottaa minut iloisesti hymyillen vastaan. Tässä kohtaa tiedän, että olen löytänyt oikeaan paikkaan. Luokassa on opettajien lisäksi paikalla useita muita uusia opiskelijoita, luokkatovereitani.”

Näin puolitoista vuotta myöhemmin on hassua ajatella, miten eksynyt olinkaan tuona ensimmäisenä tammikuisena päivänä astuessani TAMKin ovista sisään. Nykyään suunnistan sujuvasti pääkampuksen käytävillä ja luokkatilat löytyvät helposti.

Joustavat monimuoto-opinnot

Olen 27-vuotias sosionomiopiskelija ja aikaisemmalta koulutukseltani nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Suoritan opintoni monimuoto-opetuksena, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että opintoni koostuvat suurelta osin itsenäisestä opiskelusta, eivät niinkään koulunpenkillä istumisesta. Opintojen alkupuolella kontaktiopetuspäiviä oli aina noin viisi kuukautta kohden, mutta opintojen edettyä ne ovat vähentyneet.

Itselleni monimuoto-opinnot ovat sopineet todella hyvin, sillä nautin siitä, että saan itse selvittää asioita ja ottaa vastuuta omasta oppimisestani. Monimuoto on myös mahdollistanut sen, että voin opintojen ohessa tehdä töitä unelmatyössäni sosiaalialalla. Vapaus ja joustavuus tuovatkin sopivasti vastapainoa itsenäisen opiskelun tuomalle vastuulle.

Uuden oppiminen ja opiskelijaelämä

Mikä sitten on ollut mielestäni parasta itse opinnoissa? Olen tehnyt sosiaalialan töitä jo aikaisemmin, mutta nyt olen saanut teoriatietoa tukemaan niitä asioita, joita olen töissäni huomannut käytännöntasolla. Lisäksi opettajat ovat äärimmäisen ammattitaitoisia, ystävällisiä sekä helposti lähestyttäviä. Koska kontaktiopetuspäiviä on vähän, emme juurikaan näe opettajia. Silti tunnen, että opettajat kohtaavat minut ja ovat oikeasti kiinnostuneita siitä, mitä minulle kuuluu. Tästä ehkä huomaakin sen, että he ovat nimenomaan sosiaalialan opettajia, sillä heidän kohtaamistaitonsa ovat ihan omaa luokkaansa.

Uuden oppimisen lisäksi parasta on ollut opiskelijaelämän tuomat mieleenpainuvat kokemukset. Luokkamme ryhmähenki on todella hyvä ja olen saanut monta uutta ystävää koulun kautta. Olemme kiertäneet yhdessä erilaisissa opiskelijatapahtumissa, aina Särkänmärkästä Hämeenkadun Approihin. Monimuoto-opiskelijana kannattaa ehdottomasti ottaa osaa kaikenlaisiin opiskelija-aktiviteetteihin, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus.

Kompakti kampus

Pidän myös kovasti TAMKin pääkampuksen tiloista. Suurin osa sosionomiopiskelijoiden tunneista sijaitsee kätevästi saman käytävän varrella. Tuntuukin todella kotoisalta palata kontaktiopintojen pariin, kun näkee tutut ihmiset ja opettajat saman käytävän varrella. Kampuksen tiloista löytyy myös monta mukavaa paikkaa, joissa pääsee esimerkiksi keskittymään ryhmätehtäviin tai lukemaan tenttiin.

Erityisesti TAMKin pääkampuksen kirjasto on ollut itselleni loistava paikka löytää oikeanlainen keskittymisrauha – itseasiassa tämäkin teksti syntyi kirjaston nojatuolissa. Useasti tulen kirjastolle opiskelemaan, vaikka minulla ei olisikaan varsinaista kontaktiopetuspäivää. Kirjaston tiloissa on todella hyvä rauhoittua vaikkapa esseetehtävän pariin. Itseasiassa kirjastossa on usein niin rauhallista, että saatan ottaa jopa luovat päiväunet. Lisäksi on mukavaa, että samalla pääsee syömään opiskelijahintaista ruokaa kampusalueen ravintoloista.

Jos siis yhtään kiinnostaa päästä opiskelemaan rautaiseksi sosiaalialan ammattilaiseksi, en voi muuta kuin lämpimästi suositella TAMKia! Puitteet, opetuksentaso sekä ihan vaan mahdollisuudet ovat sen verran hyvällä tasolla, että täällä on hyvä ihmisen olla.