Yliopisto-opinnot tarjoavat runsaasti asiantuntijuutta ja osaamista
Yliopisto-opinnoissa opeteltavat aiheet perustuvat korkealaatuiseen tieteelliseen tutkimustietoon, joka on ollut korvaamaton väylä asiantuntijaksi kasvamiselle. Oma asiantuntijuus syvenee myös monipuolisten sivuainevaihtoehtojen myötä, mutta erityisesti opinnäytteiden (kandi, gradu) kirjoittaminen on vienyt osaamiseni aivan uudelle tasolle. Erityisesti opinnäytetyötä kirjoittaessani olen pystynyt ymmärtämään, mitä kaikkea opinnoista on jäänyt käteen ja tekemään osaamiseni siten näkyväksi. Asiantuntijuuteni ymmärtämiselle merkityksellisin hetki on tapahtunut toimiessani kasvatustieteiden opettajana harjoittelussa. Opettaessani aloittelevia opiskelijoita heräsin tunteeseen varmuudesta ja luottamuksesta itseeni ja osaamiseeni. Opetukseni aikana en kompastellut, empinyt tai mennyt lukkoon, sillä tiesin täsmälleen, mistä puhun. Olihan siinä vaiheessa jo neljä vuotta opiskeltukin! Sain runsaasti kommentteja sekä opiskelijoilta, että minua ohjanneelta opettajalta, kuinka asiantuntijuuteni näkyi myös ulospäin.
Yliopistotutkinnon suorittaneiden työllistymistilanne on varsin hyvä
Akateemista tutkintoa ja tasokasta osaamista arvostetaan työelämässä paljon ja etenkin jonkinasteiseen työkokemukseen yhdistettynä ne ovat lyömätön yhdistelmä. Uskoni tulevaisuuteen ja työllistymiseen on luja ja suuri tekijä tässä on se, että valmistun yliopistosta maisteriksi. Asiantunteville maistereille on työelämässä aina tarvetta ja laadukkaalla, sekä korkealla koulutuksella, voi luottaa omaan työllistymiseensä opintojen loppuessa. Monella tuntemallani opiskelutoverilla oli työpaikka jo hanskassa ennen valmistumista, samoin itselläni, sillä valmistun kasvatustieteistä tänä keväänä ja toimin tutkimusavustajana eräässä projektissa. Esimerkiksi Tampereen yliopiston teettämän uraseurantakyselyn mukaan vuosien 2013 ja 2015 välillä Tampereen yliopistosta valmistuneista 94 % oli työssä, kun taas työttömiä työnhakijoita oli vain 2 prosenttia.
Tampereen yliopisto tarjoaa todella monipuolisia työmahdollisuuksia jo opintojen aikana
Yliopisto-opintojeni aikana olen huomannut, kuinka runsaasti yliopistosta on löytynyt osa-aikaisia työpaikkoja, jotka sopivat opintojen rinnalle. Toimin esimerkiksi tällä hetkellä osa-aikaisena tutkimusavustajana yliopistossa ja viime vuonna työskentelin opintoneuvojana sekä koulutusassistenttina. Harva se päivä on tarjolla uudenlaisia työtehtäviä Tampereen yliopiston avoimissa työpaikoissa! Pelkästään harjoittelijan työpaikkoja on tässä kuussa ollut tarjolla eri aloille. Myös Yrityskylä rekrytoi välillä väkeä ohjaamaan 9. luokan oppilaita, jotka tulevat tutustumaan talouteen ja työelämään perehdyttävään opintokokonaisuuteen. Erinäiset työtehtävät ovat elintärkeitä mahdollisuuksia laajentaa ansioluetteloa ja saada työkokemusta jo opintojen aikana. Olen pitkään haaveillut työpaikasta yliopistolla ja onneksi mahdollisuuksista ei ole ollut puutetta! Esimerkiksi samaan aikaan opintonsa aloittanut ystäväni aloitti aikoinaan harjoittelijana yliopistolla ja toimii nyt yliopisto-opettajana.
Kuvateksti: Yliopisto-opinnot ovat ehdottomasti olleet muutoksen aikaa, enkä vaihtaisi yliopistossa opittuja asioita tai tämän päivän, hieman kypsempää ja analyyttisempää itseäni pois mistään hinnasta. (Photo by Andrei Shiptenko on Unsplash)
Monipuoliset luottamustehtävät yliopistossa
Yliopisto tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia toimia eri toimielimissä ja saada kokemusta luottamustehtävistä. Pelkästään omien opintojeni aikana olen toiminut konferenssiavustajana, opiskelijalähettiläänä, opiskelijaedustajana tiedekunnan suunnitteluryhmässä sekä läksykerho-ohjaajana alakoulussa. Viimeisimpänä laitoin hakemuksen menemään ainejärjestölle hakeakseni erääseen luottamustehtävään tälle vuodelle! Tämänkaltaisista tehtävistä ei saa palkkaa, eikä kyseessä ole työsuhde, mutta ne tarjoavat todella tärkeitä mahdollisuuksia verkostoitumiselle ja työelämässä vaadittujen taitojen harjoittelemiselle. Etenkin, jos oma ansioluettelo on melko vaatimaton, opintojen aikaiset mahdollisuudet eri luottamustoimia tehden tarjoavat arvokkaita lisärivejä ansioluetteloon, joka kertoo omasta aktiivisuudesta.
Yliopisto-opintojeni vuoksi olen kasvanut ihmisenä ja muuttunut ajatustavoiltani
Monet asennoituvat yliopistotutkintoon pelkästään koulutuksena ja työllistymisen välineenä. Itselleni se on näyttäytynyt tärkeänä matkana aikuisuuteen, kypsyyteen ja uudenlaiseksi minäksi, joka näkee maailman eri lailla. Yliopisto-opinnot opettavat kriittisyyttä, kyseenalaistamista, analyyttisyyttä, tarkkuutta ja pohtivaa otetta siinä määrin, että koko ajattelutapani tänä päivänä pohjautuu niihin. En esimerkiksi näin monen vuoden jälkeen pysty jättämään sitä yliopiston porttien sisälle, vaan se on osa itseäni. Tämä ehdottomasti positiivinen muutos on sisäinen; sellainen, jonka varmaan vain itse huomaan itsessäni. Analyyttinen ja kriittinen ajattelutapani on tullut jäädäkseen ja kannan sitä mukanani kaikkialle, myös esimerkiksi arkisiin keskusteluihin. Esimerkiksi puolisoni esittäessä nopeita, arkisia syy-seuraus-suhteita esimerkiksi vatsakivulle, itse olen kokoamassa vähintäänkin tutkijoita ja suunnittelemassa teoreettista viitekehystä ja vertailuryhmää koetilanteelle!
Kuvateksti: Verkostoitumisen merkitystä korostetaan myös opintojen alussa ja vasta oikeastaan hiljattain olen myös itse ymmärtänyt eri kontaktien merkityksen käytännössä. (Photo by Simon Maage on Unsplash)
Laaja-alaisten sosiaalisten verkostojen luominen
Yliopisto-opintojen aikana ehtii toimia hyvin monenlaisten eri ihmisten kanssa niin omasta tutkinto-ohjelmasta, eri toimielimistä, kuin sivuaineistakin. Pelkästään vapaa sivuaineoikeus ja yliopisto-opintojen itsenäisyys mahdollistaa sen, että tuttuja, ystäviä ja kontakteja muodostuu väistämättä opintojen aikana hyvin monenlaisista paikoista. Pelkästään luottamustehtäviin, kuten ainejärjestön toimintaan osallistuminen tarjoavat todella monipuolisia verkostoitumismahdollisuuksia. Erilaiset tuttavat ja verkostot ovat tärkeä apu eri mahdollisuuksista kuulemiseen, joista itse ei olisi välttämättä edes tiennyt. Opiskelijatoveri voi esimerkiksi vinkata kuulemastaan työpaikasta, kollega nykyisessä työtehtävässä saattaa suositella sinua ylennyksen saajaksi ja toisaalta työpanokseen tyytyväisen entisen esihenkilön voi lisätä suosittelijaksi ansioluetteloon. Osasyy esimerkiksi erään yliopiston työpaikan saamiseen oli se, että rekrytoija tiesi minut muualta ja tiesi siksi, kuinka ansiokkaasti hoidin aikaisemman työtehtävän. Työsuoriutumistani kehunut entinen kollega ei myöskään ollut pahitteeksi.
Olen löytänyt kotini yliopistosta, samanmielisten ja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten joukosta, jossa olen luonut elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Yliopistoelämän ihanuus
No onhan se yliopistossa vietetty opiskeluelämä nyt aika ihanaa! Itselläni on jo kova luopumisen tuska, kun ajattelen opintojen loppumista. Varmaan osin senkin takia hankin toisen tutkinnon vanhan rinnalle, jotta aikani yliopistossa ei loppuisi vielä. Olen löytänyt kotini yliopistosta, samanmielisten ja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten joukosta, jossa olen luonut elinikäisiä ystävyyssuhteita. Ensimmäisen opiskelusyksyn pippalot, tapahtumat ja kohtaamiset tuntuvat jo nostalgisilta. On huikeaa ajatella, miten nopeasti vuodet ovat lentäneet: olenko oikeasti jo kuudennen vuoden opiskelija? Vastahan me istuimme samana syksynä aloittaneiden kanssa pressulla Sorsapuistossa leikkien tutustumisleikkejä. Tuntuu hurjalta nähdä nykyään esimerkiksi LinkedInista, kuinka silloin opintojaan aloitelleet ujostelevat ja epävarmat keltanokat ovat nyt siirtyneet asiantuntijan, tutkijan ja HR- ammattilaisen työtehtäviin. En opiskelijana ole ollut ikinä kovin aktiivinen juhlija ja eri pippaloissa käyminen painottuikin ensimmäiseen opiskelusyksyyn. Kultaakin arvokkaampi arjen opiskelukokemus oli yksinkertaisesti esimerkiksi samalle luennolle meneminen ystävän kanssa. Omat parhaimmat opiskelijaelämän hetkeni löytyvät yhdessä opiskelemisesta, lounaalle menemisestä ja omien koulutöiden tekemisestä mikroluokassa yhdessä ystävän kanssa, välillä kysyen näkemystä omassa tekstissä ilmenevään ongelmaan. Itselleni rakkaimpia ovat juuri ne arjen yhteiset hetket yliopistossa, jotka sain jakaa itselleni tärkeän henkilön kanssa.
Kirjoittajasta: Olen Taina, kuudennen vuoden elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen sekä toisen vuoden sosiologian maisteriopiskelija sekä kolmen kissan kisuemo. Sivuaineita minulla on melko laaja kokoelma ja kiinnostuksenkohteeni vaihtelee yhteiskuntatutkimuksesta psykologiaan ja sosiaalityöstä hallintotieteisiin. On ollut vaikeaa päättää, mitä opiskelee, kun ihan kaikki kiinnostaa. Moninaisista mielenkiinnonkohteista huolimatta kasvatustieteet ja ilmeisesti nyt se sosiologiakin ovat kuitenkin niitä omia juttuja!
Kommentit