Taina: Matkani yliopistoon alkoi hitaasti, kun lukion jälkeen kesti aikaa keksiä, mitä haluaisin opiskella. Aloitin avoimessa yliopistossa suorittamalla sekalaisia opintojaksoja hissukseen. Ensimmäinen ajatus tulevasta pääaineesta oli psykologia, josta suoritin perus- ja aineopintoja töiden ohella. Omaan tahtiin opiskeleminen oli minulle mieluisaa, sillä tiesin kaikkien opintojen edistävän tulevaisuuden tutkintoani. Tiesin esimerkiksi, että suorittamani opinnot hyväksiluettaisiin tutkinto-opiskelijaksi pääsemisen jälkeen. Suoritin avoimessa yliopistossa ihan samoja kursseja ihan samaan tapaan kuin “oikeatkin” opiskelijat.
Pari vuotta psykologiaa opiskeltuani kokeilin kasvatustieteiden perusopintoja, sillä halusin vaihtelua. Olin aivan myyty! Kasvatustiede tuntui helpommin lähestyttävämmältä ja inspiroivammalta, kun sain aiempaa enemmän tilaa omalle ajatustyölle. Sen jälkeen psykologian tenttikirjaan tarttuminen vaikeutui entisestään. Viimeisen avoimessa yliopistossa vietetyn vuoden aikana suoritin kasvatustieteiden perusopinnot ja otin selvää kasvatustieteiden hakukohteista. Päätös oli helppo, sillä elinikäinen oppiminen ja kasvatus suorastaan kutsui minua! Olin erityisen kiinnostunut sen tarjoamista uramahdollisuuksista sekä oppimisesta myös aikuisia koskevana asiana. Suureksi onnekseni sain opiskelupaikan ensimmäisellä kerralla ja aloitin opinnot sadan opintopisteen etumatkalla. Psykologiasta tuli lopulta kandidaatintutkintoni laaja sivuaine, jota opiskelin 50 opintopistettä.
Riikka: Myös minä aloitin kasvatustieteissä aiempien yliopisto-opintojen tuomalla kokemuksella. Päädyin alun perin suoraan lukiosta opiskelemaan kirjallisuustiedettä, koska pitkäaikainen haaveeni oli ollut työskennellä lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Lukeminen on aina ollut minun juttuni ja opiskelu intohimoni, joten opettajuus tuntui luonnolliselta uralta minulle. Tunsin olevani kotonani koulumaailmassa ja pidin opiskelua ja opettamista suuressa arvossa. Kolmantena kirjallisuustieteen opiskeluvuotenani kuitenkin totesin, ettei ajatus aineenopettajana työskentelystä enää houkutellut. Ajatus nuorten kanssa työskentelystä pelotti ja tuntui vieraalta. Identiteettikriisi iski ja keskeytin tutkintoni.
Päädyin viettämään välivuotta, jonka aikana yritin löytää uutta suuntaa tulevaisuudelleni. Koulutus yleisesti oli edelleen lähellä sydäntäni, joten aloin pohtia opettajan työn lisäksi muita mahdollisuuksia työskennellä koulutuksen parissa. Näiden pohdintojen myötä päädyin hakeutumaan elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijaksi. Sittemmin olen ollut päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen – ala mahdollistaa työskentelyn monenlaisissa tehtävissä koulutuksen kentällä, mikä tuntuu ihanan vapauttavalta.
Valinnaiset opintomme
Taina: Yliopistoon päästyäni halusin opiskella aivan kaikkea, ja tutkintoni minimiraja venyy ja paukkuu reilusti. Sivuainevalintani ovat yleensä heijastelleet lähinnä kiinnostuksenkohteitani, sillä työelämän toiveet kirkastuivat minulle vasta melko myöhään. Tutkintoni tarjoaa yleiset valmiudet kasvatusalan töihin, eikä valmista tiettyyn ammattiin kuten opettajaksi. Psykologian lisäksi suoritin kansainvälistymiskokonaisuuden ja monikulttuurisen kasvatuksen kokonaisuuden, sillä halusin pystyä osoittamaan valmiuteni työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä. Monikulttuurisen kasvatuksen kokonaisuutta ei enää ole, mutta kansainvälistymiskokonaisuuteen pystyy sisällyttämään esimerkiksi opiskelijavaihdossa tehtyjä opintoja, kieliopintoja ja englanninkielisiä opintojaksoja.
Suoritin myös sosiaalitieteiden perusopinnot, jotka ovat sittemmin nimetty yhteiskuntatutkimukseksi. Yhteiskuntatutkimuksen opiskelemista jatkoin aineopintoihin asti, sillä koin sen tukevan kasvatustieteiden osaamistani. Myös kasvatustieteissä yhteiskunnalliset näkökulmat ovat läsnä, mutta yhteiskuntatutkimus toi niihin syvyyttä. Suosittelen yhteiskuntatutkimusta kaikille sellaisille, joiden sisällä asuu pieni yhteiskuntakriitikko! Kasvatustieteiden maisterintutkintooni sisällytin myös sosiaalityön perusopintoja ja henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin teemakokonaisuuden. Olin aiemmin leikitellyt ajatuksella sosiaalityön opintoihin hakeutumisesta, joten uteliaisuus siitä oli edelleen olemassa. Uskoin teemakokonaisuuden tarjoavan minulle muista opinnoista eroavia näkökulmia. Itse asiassa pelkäsin tutkintoni olevan liian humanistinen, joten halusin saada konkreettisempaa osaamista hallintotieteiden puolelta. Teemakokonaisuuden lisäksi aion jatkaa hallintotieteiden opiskelua sosiologian tutkintoni puolella. Näiden lisäksi sain myös opettajan pedagogisen pätevyyden suorittamalla pedagogisen harjoittelun normaalin harjoittelun sijaan. Tämä vaihtoehto tarjotaan pääaineeni maisteriopiskelijoille.
Riikka: Valinnaisten opintojen valitseminen on ollut sekä ihanaa että haastavaa. Mitä valita tutkintoon, kun kaikilla aloilla voisi olla niin paljon annettavaa? Päätin kuitenkin jo opintojeni alussa, että haluan valita opiskelemani alat oman mielenkiintoni perusteella. Olen pesunkestävä humanisti ja sen huomaa valinnoistani: laaja sivuaineeni kandidaatintutkinnossa oli 60 opintopisteellä kirjallisuustiede, minkä lisäksi olen opiskellut pääasiassa historiaa, yhteiskuntatieteitä, yhteiskuntahistoriaa ja journalistiikkaa sekä ranskan ja italian alkeiskursseja. Lisäksi suoritan aikuiskoulutuksen opettajan pedagogiset opinnot, minkä myötä saan myös sen opettajan pätevyyden tutkintoni kylkeen.
Olen koko opintojeni ajan edennyt sillä periaatteella, että itselleni mielekkäintä sekä opiskelun että työelämän kannalta on tehdä valintoja sen mukaan, mikä oikeasti kiinnostaa. Näin on mahdollista kehittää asiantuntijuutta niissä asioissa, joita pitää merkityksellisinä, ja sitä kautta myös hakeutua mielenkiintoaan vastaaviin työtehtäviin. Toki tiedostan, että jotkin työtehtävät vaativat tiettyjen alojen osaamista, mutta tutkintomme laajojen työllistymismahdollisuuksien vuoksi uskon, että monenlaiselle osaamiselle on tarvetta työelämässä. Ainakin omalla kohdallani pidänkin tärkeimpänä asiana sitä, että tunnistan ja osaan sanoittaa sitä, mistä olen kiinnostunut ja mitä eri alojen opinnot ovat minulle antaneet.
Tulevaisuuden uratoiveet
Taina: On hurjaa ajatella, että valmistun kasvatustieteiden tutkinnostani pian, mutta en välttämättä vieläkään tiedä, mitä haluaisin tehdä työelämässä. Tässä vaiheessa uraani toivon pystyväni kokeilemaan eri asioita, jotta löytäisin itselle mielekkään työn. Tänä vuonna sain lisäksi ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä töitä yliopistossa, mikä on ollut itselleni mieletön kokemus. Olen muun muassa järjestänyt infotilaisuuksia, ohjannut yliopisto-opiskelijoita ja koordinoinut erästä opintokokonaisuutta. Korkeakouluhallinnossa toimiminen jatkossa olisi aivan ihanaa myös jatkossa. Itse asiassa Riikan kanssa tutustuimme alun perin saman työtehtävän kautta! On hauskaa ajatella, että pääaineemme monipuolisuudesta huolimatta olemme hakeutuneet opettajan pedagogisiin opintoihin ja jopa samaan työtehtävään. Ehkä elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijoissa voi sittenkin olla jotain samaa, joka on vienyt nimenomaan näiden opintojen pariin?
Tarkemmat uratoiveet ovat vielä hahmottumassa, vaikka vaihtoehtoja onkin monipuolisesti. Voisin halutessani toimia tulevaisuudessa HR-tehtävissä, rekrytoijana tai jopa johtajana, jonka henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin teemakokonaisuus sekä hallintotieteet mahdollistavat. Voisin myös pedagogisen pätevyyteni takia toimia opettajana tai kouluttajana esimerkiksi täydennyskoulutuksessa, vapaassa sivistystyössä tai ammattiopistossa. Olen myös pohtinut ohjausalan opintojen suorittamista tulevaisuudessa, jotka antaisivat minulle opinto-ohjaajan pätevyyden. Ohjausalan opinnot voivat viedä tieni myös uraohjaajaksi. Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijat yleensä voivat toimia myös koulutussuunnittelijana, asiantuntijoina ja tutkijoina. Juuri valinnaisten opintojen avulla viedään omaa tutkintoa siihen suuntaan, mikä kiinnostaa ja mikä olisi hyödyllistä omia uratoiveita ajatellen. Vaihtoehtoja on todella paljon!
Riikka: Kuten Taina kuvaili, elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijan työllistymismahdollisuudet ovat hyvin moninaiset. Tämä voi suhtautumisesta riippuen olla joko siunaus tai kirous: jotkut nauttivat mahdollisuuksien tuomasta valinnanvapaudesta, toiset taas kokevat haastavana valita, mihin suuntaan lähteä. Itse stressailen välillä jopa sitä, etten edes tiedä kaikista niistä työtehtävistä, joihin minun olisi mahdollista hakea.
Työelämään liittyen olenkin lakannut pyörittelemästä ajatusta siitä, mitä ihmettä oikein työkseni tekisin, ja keskittynyt pohtimaan sitä, mitä työltäni kaipaan ja odotan. Nämä tiedän: 1) haluan työskennellä aikuisten kanssa, 2) haluan työskennellä välillä myös yksin, 3) haluan vaihtelevia päiviä ja työtehtäviä, 4) henkinen hyvinvointini on työtä tärkeämpää. Työ ei saa olla liian kuormittavaa tai viedä kaikkea vapaa-aikaani. Ennen kaikkea toivon tulevan urani antavan elämälleni iloa ja tunnetta siitä, että voin olla osa jotain sellaista, jota pidän tässä maailmassa tärkeänä. Uskon, että tulen ajautumaan monenlaisiin työtehtäviin ja sitä kautta löytämään paikkani työelämässä. Liian tarkat suunnitelmat eivät ole minua varten.
Lopuksi
Taina: Ajatuksesi luettuani voin allekirjoittaa monta eri asiaa, vaikka niitä en välttämättä tullut sanoneeksi. Juuri se oman ajattelumaailman humanistisuus ja pohdinnat siitä, millaista työtä haluaa tehdä. On lohduttavaa kuulla, että olet itsekin poiminut valinnaisia mielenkiinnon, etkä välttämättä uratoiveiden perusteella. Olen itse tästä ollut epävarma.
Riikka: Minustakin oli jopa aika yllättävää, että erilaisista lähtökohdistamme huolimatta ajattelussamme ja kokemuksissamme oli niin paljon samaa! Olen itsekin välillä ajautunut pohtimaan, pitäisikö minun yrittää tehdä tutkintooni liittyviä valintoja jotenkin enemmän työelämälähtöisesti. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että opinnot pitäisi rakentaa ainoastaan työelämän vaatimuksia ajatellen. Opiskelu itsessään on myös arvokasta!
Taina: Työelämälähtöisyys opinnoissa ei silti ole millään lailla haitaksi, jos selkeä visio työelämän toiveista löytyy jo opintojen aikana. Onneksi elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen runsas tila sivuaineille ja Tampereen yliopiston vapaa sivuaineoikeus tarjoavat todella paljon vaihtoehtoja siihen, mihin suuntaan omaa tutkintoa viedä. Mukaan voi poimia sekä mielenkiinnon että työelämän toiveiden mukaisia opintoja, sillä tilaa ainakin on!
Riikka: Se on ihan totta. Onkin tärkeää pohtia omia tavoitteitaan opintojensa suhteen, jolloin tutkintoaan voi rakentaa juuri itselleen sopivaksi.
Kirjoittajasta
Olen Taina, kuudennen vuoden elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen sekä toisen vuoden sosiologian maisteriopiskelija sekä kolmen kissan kisuemo. Sivuaineita minulla on melko laaja kokoelma ja kiinnostuksenkohteeni vaihtelee yhteiskuntatutkimuksesta psykologiaan ja sosiaalityöstä hallintotieteisiin. On ollut vaikeaa päättää, mitä opiskelee, kun ihan kaikki kiinnostaa. Moninaisista mielenkiinnonkohteista huolimatta kasvatustieteet ja ilmeisesti nyt se sosiologiakin ovat kuitenkin niitä omia juttuja!
Kirjoittajasta
Olen Riikka, Joensuusta Tampereelle eksynyt viidennen vuoden elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelija. Pohdin asioita usein yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja olen erityisen kiinnostunut kulttuureista sekä siitä, miten kieli luo merkityksiä maailmasta. Kasvatustieteissä kiinnostaa eniten koulutuksen historia sekä koulutukseen liittyvät eettiset ja yhteiskunnalliset kysymykset. Vaikka opiskelu on ihanaa, odotan jo innolla tulevia kokemuksia työelämästä!
Kommentit