Unelma-ammatti hakusessa, miten navigoida yliopistossa!

Viisi opiskelijaa luontosalissa. Yksi opiskelijoista viittaa innoissaan.
Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto.

Joku tietää jo päiväkodissa, mitä haluaa tehdä isona. Toiselle se selkeytyy peruskoulun aikana. Kolmas lähtee hakemaan miettimisaikaa lukiosta tai ammattikoulusta, mutta ei siltikään tunnu keksivän unelma-ammattiaan. Kahdella ensimmäisellä on selkeä päämäärä mielessä, jota kohti edetä, ja jonka eteen tehdä töitä. Kolmas sen sijaan kokee olevansa hiukan hukassa, koska tuntuu, että vaihtoehtoja ei ole ollenkaan tai että niitä on liikaa. Mitä siis tehdä, jos unelma-ammatti on hukassa? Kannattaako silti hakea yliopistoon?

Kaksi opiskelijaa istumassa luokkahuoneessa. Toisen edessä on kone ja toinen tekee muistiinpanoja tabletille.
Kielikeskuksessa opiskelemassa. Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto.

Itse kuulun kolmosten joukkoon eli en tiennyt, mitä haluan tehdä isona. Niinpä hakeuduin lukioon lisäajan toivossa. Kurssivalinnat piti kuitenkin tehdä hyvin nopeasti kirjoitettavien aineiden perusteella, ja läheiset alkoivat kysellä: ”Mitä ajattelit tehdä lukion jälkeen?”. En osannut vastata. Kävin lukion 3,5 vuoteen eli sain jopa vähän ekstra aikaa miettiä, mutta en silti löytänyt unelma-ammattiani.

Kävin lukion Turussa ja meillä kävi eri alojen opiskelijoita pitämässä esityksiä ja kertomassa omista opinnoistaan. Yksi heistä opiskeli biotekniikkaa Turun yliopistossa. Muistan, että samaistuin esittelijän ajatuksiin ja aloin ensimmäisen kerran ihan oikeasti miettimään, että voisi olla siistiä opiskella tekniikkaa. Olin ehkä hiukan jo ajatellut, että se ei ”oo mun juttu”. Kun siihen yhdistettiin biologia ja lääketiede, niin yhtäkkiä se alkoikin kiinnostamaan ihan uudella tavalla.  Se tuntui yhdistävän niitä aiheita, jotka kiinnostivat minua lukiossa. Aloinkin selailla laajemmin millaisia teknillisen alan koulutuksia eri yliopistot tarjoavat. Vastaan tuli bioteknologian biolääketieteen tekniikan koulutusohjelma Tampereella, missä opinnot pystyi suuntaamaan heti lääketieteen pariin. Myös Tampereen pitkä ja vahva teekkarikulttuuri vaikutti kokemisen arvoiselta, joten päädyin hakemaan tänne ensimmäisenä.

Selfie iloisesta teekkarista teekkarilakki päässä ja opiskelijahaalarit päällä.
Iloinen teekkari opiskelijatapahtuman jälkeen.

Muistan, että samaistuin esittelijän ajatuksiin ja aloin ensimmäisen kerran ihan oikeasti miettimään, että voisi olla siistiä opiskella tekniikkaa. Olin ehkä hiukan jo ajatellut, että se ei ”oo mun juttu”.

Opiskelen nyt neljättä vuotta. Opintojen alussa eniten kiinnosti lääkkeiden toiminta, joten luin kudosteknologiaa, työskentelin tutkimusryhmässä ja kirjoitin kandin paksusuolen syövästä. Pakollisen ohjelmoinnin kurssin myötä innostuin kuitenkin koodaamisesta ja vaihdoin viime syksyllä pääaineeksi health technology and informatics.

Nyt kun mietin minun tähänastista opintopolkuani, niin unelma-ammatin sijaan olen seurannut aina sitä, minkä opiskelu on siinä hetkessä kiinnostanut eniten. Se on tuntunut toimivan todella hyvin. Tampereen yliopistossa on ollut helppo testata erilaisia kursseja ja selvittää, mikä kiinnostaa. Ensinnäkin Tampereella on laaja sivuaine valikoima ja meidän opinnoissa (niin kuin monessaTampereen yliopiston koulutuksissa) saa sivuaineen valita ihan vapaasti. Muutenkin kursseja on mahdollista valita jopa muista tiedekunnista. Olen esimerkiksi suorittanut muutaman lääketieteen kurssin osaksi bioteknologian sivuainetta ja lukenut kauppatieteiden alta markkinoinnin kurssin vapaasti valittaviin opintoihin. Toiseksi meidän koulutuksessamme on useampi pääaine, joihin voi suuntautua. Näin voi valita tarkemmin alueen, joka bioteknologiassa kiinnostaa, mutta myös pääaineen vaihtaminen esim. vielä kandin jälkeen onnistuu helposti.

Nyt kun mietin minun tähänastista opintopolkuani, niin unelma-ammatin sijaan olen seurannut aina sitä, minkä opiskelu on siinä hetkessä kiinnostanut eniten.

Läppärillä auki tutkimusartikkeli.
Artikkelien lukemista junassa.

Minulla ei vieläkään ole unelma-ammattia ja alkaa hiukan tuntua siltä, että en tule sellaista löytämäänkään. Välillä olen edelleen kateellinen niille, jotka tasan tarkkaan tietävät, mitä haluavat tehdä työkseen tulevaisuudessa. Tuntuu, että he osaavat valita heti ensimmäisellä yrityksellä oikeat kurssit, kun omat kurssivalinnat tuntuvat olevan yksi iso sillisalaatti. Jälkeenpäin kuitenkin olen huomannut, että testaamalla olen onnistunut löytämään uusia kiinnostuksen kohteita ja monipuolistanut omaa osaamistani.

Jälkeenpäin kuitenkin olen huomannut, että testaamalla olen onnistunut löytämään uusia kiinnostuksen kohteita ja monipuolistanut omaa osaamistani.

Olen aina tykännyt opiskella ja monet diplomi-insinöörien työtehtävät tuntuvat korostavan oppimista myös valmistumisen jälkeen. Minusta tuntuukin, että juuri ilman unelma-ammattia olen päätynyt opiskelemaan minulle sopivinta tutkintoa. Aluksi ahdisti, että tämä koulutus ei valmista suoraan mihinkään ammattiin, mutta nyt se alkanut tuntua enemmän mahdollisuudelta. Koulutus on mahdollistanut, että opintoja voi muokata koko ajan vastaamaan paremmin omia kiinnostuksen kohteita ja samaa voi jatkaa myös työelämässä, koska DI-koulutus antaa valmiudet moniin erilaisiin työtehtäviin.

Aluksi ahdisti, että tämä koulutus ei valmista suoraan mihinkään ammattiin, mutta nyt se alkanut tuntua enemmän mahdollisuudelta.

Harva yliopistokoulutus valmistaa yhteen tiettyyn ammattiin vaan ennemminkin antaa tutkinnon, jolla työllistyä hyvin vaihteleviin tehtäviin riippuen omista kiinnostuksen kohteista. On siis tosi okei tulla yliopistoon ilman unelma-ammattia. ”Mutta miten voi sitten valita mitä lähtee opiskelemaan?”

 

Minun 4 vinkkiä opintojen valintaan:

  1. Mieti, mikä oikeasti kiinnostaa. Mistä kouluaineista olet innostunut tai mistä aiheesta haluisit oppia lisää? Voisitko opiskella harrastustasi?
  2. Käy kuuntelemassa alaesittelyitä ja selaile yliopiston koulutustarjontaa. Kannattaa avoimin mielin katsella myös niitä vaihtoeh
    toja, mistä et ole ikinä aikaisemmin kuullutkaan.
  3. Juttele alan opiskelijoiden kanssa esimerkiksi unibuddy chatissa.
  4. Opiskelumotivaation kannalta olennaista on myös viihtyminen, joten kannattaa myös miettiä, mikä paikkakunta tuntuu houkuttavalta.

Entä miten navigoida yliopistossa opintojen aikana? Mistä tietää, mitkä kurssit kannattaa käydä ja mihin voi työllistyä, jos kerran mahdollisia työpaikkoja on useita?

 

Minun 5 vinkkiä kurssivalintoihin:

  1. Selaile kurssitarjontaa ja sivuaine kokonaisuuksia läpi ja koita kirkastaa sitä mikä kiinnostaa. On ihan okei vaihtaa pääainetta tai alaa vielä yliopistossakin, joten käy rohkeasti läpi kaikkia, mikä hiukankin kiinnostaa.
  2. Valitse itseäsi kiinnostavat sivuaineet ja vapaasti valittavat opinnot. Niiden ei tarvitse suoraan tukea opintojasi. Välillä työtehtävissä voi olla hyötyä yllättävistäkin kurssikombinaatioista.
  3. Yliopisto tarjoaa erilaisia palveluita omien kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien löytämiseen. Tampereen yliopistolla on esim. urapalveluita, jotka auttavat hahmottamaan, mihin voisit työllistyä. Lue lisää urapalveluista. Ohjaushenkilöt ja uraohjaajat on täällä opiskelijoita varten, joten hyödynnä näitä palveluita tarvittaessa.
  4. Juttele samaa alaa opiskelevien kanssa ja kysele heidän fiiliksiään: millaisiin työtehtäviin ihmiset on päätyneet, mistä kursseista on ollut hyötyä tai millaisia unelma-ammatteja muilla on.
  5. Jos mahdollista, niin kysele myös tutkintosi alumneilta eli jo valmistuneilta opiskelijoilta vinkkejä.

    Opiskelija makoilemassa säkkituolissa.
    Yliopistolla chillailua. Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto.

Älä huoli, jos unelma-ammatti ei ole selvillä. Voit silti menestyä ja nauttia opiskelusta. Sehän voi olla, että sinun unelma-ala tai -koulutus on vasta syntymässä. Toisaalta joku voisi myös todeta, että unelma-ammatti on käsitteenä hämmentävä; miksi joku haluisi unelmoida työstä? On myös ihan okei, ettei etsi unelma-ammattia, vaan ammattia, jolla mahdollistaa muut unelmat.

 

Älä huoli, jos unelma-ammatti ei ole selvillä. Voit silti menestyä ja nauttia opiskelusta.

 

Kirjoittajasta:

Profiilikuva kirjoittajasta.Olen Amanda, neljännen vuoden bioteekkari eli opiskelen bioteknologiaa ja biolääketieteen tekniikkaa. Teekkarikulttuuri ja opiskelijaelämä on vienyt minut mukanaan, mutta vapaa-ajalla nautin jäätelöstä ja CrossFitistä.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi