Ratikka yhdistää kampukset toisiinsa
Monelle Tampereella opiskelevalle ratikalla kulkeminen on arkea. Tampereen yliopiston keskustakampuksella opiskelevana itsekin tulen käyttäneeksi ratikkaa kulkemisessani lähes päivittäin. Eniten matkustan linjan 3 ratikoilla.
Tällä hetkellä Tampereella on kaksi ratikkalinjaa. Niistä linja 1 liikennöi keskustasta itään Tampereen yliopistolliselle sairaalalle ja samalla myös sekä yliopiston Kaupin kampuksen että Tampereen ammattikorkeakoulun pääkampuksen viereen. Tällöin Kaupissa opiskelevien on helppoa ja sujuvaa kulkea Tampereen keskustasta kampuksille ratikalla.
Linjan 1 toinen päätepysäkki sijaitsee Sorin aukiolla, jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsevat esimerkiksi Koskikeskus sekä Ratinan kauppakeskus. Ykkönen pysähtyy myös Tullin pysäkillä, josta pääsee kävellen nopeimmillaan parissa minuutissa läheisimmille keskustakampuksen kiinteistöille, kuten Linna-kirjastoon. Linja 1 liikennöi päivittäin noin kello 22:een asti.
Linja 3 puolestaan kulkee Hervannan ja Pyynikintorin välillä. Yleisesti kolmonen on ollut nykyisistä kahdesta ratikkalinjasta isommalla käytöllä, mihin oletettavasti vaikuttaa myös Hervannan merkitys monien opiskelijoiden suosimana lähiönä. Lisäksi kolmonen on osittain korvannut vanhan, Etelä-Hervannasta keskustaan kulkeneen bussilinjan, jonka numerona oli ennen ratikan tuloa niin ikään 3. Arkisin kolmoslinja kuljettaa matkustajia yli puolenyön, ja viikonloppuisin liikenne on käynnissä jopa koko yön yli.
Kaikkiaan raitiotien voikin siis kaikkiaan nähdä helpottavan opiskelijoiden kulkemista eri kampusten välillä. Ainakin oman alani opintotarjonnassa joitakin kielten kursseja on ollut mahdollisista suorittaa Hervannan kampuksella, vaikka muut opinnot olisivat keskustassa. Myös ristiinopiskelun mahdollisuus on syytä muistaa Tampereella opiskellessa.
Ratikalla kulkeminen on yleensä sujuvaa, nopeaa ja mukavaa
Yleisesti ottaen ratikalla on mielestäni erittäin mukava matkustaa. Toisin kuin busseissa, kyytiin pääsee useasta eri kohtaa vaunua, mikä nopeuttaa pysähdyksiä ja matka-aikaa. Kyyti on yleensä myös hyvin tasainen, eikä kaupunkiliikenteen busseissa matkustaville tuttua pumppausliikettä liikennevirran mukana juuri ratikkamatkoilla näe.
Säännöllisesti Hervannan ja keskustakampuksen välillä ratikalla liikkuneena oikeastaan ainoa matkustamiseen liittyvä epäkohta, johon olen itse törmännyt, liittyy iltapäivän ruuhkiin. Erityisesti neljän jälkeen Hervantaan päin kulkevat ratikat ovat yleensä hyvin täynnä, jolloin välillä kyytiin ei ole meinannut mahtua. Tähänkin epäkohtaan on tosin suunnitelmien mukaan luvassa korjausta muutaman vuoden sisällä, kun kolmosen vuoroväliä saadaan linjastomuutosten myötä tiivistettyä ja siten ruuhkia pienennettyä. Tavallaanhan tässä on kyse positiivisesta ongelmasta, sillä se kertoo monien ihmisten käyttävän ratikkaa esimerkiksi työmatkaliikenteeseen.
Nysse ei enää aina tule, mutta vuorot ovat pääsääntöisesti ajallaan
Sanonta ”Nysse tulee” viittaa tässä tapauksessa tietysti Tampereen murteeseen ja linja-auton saapumiseen, jossa sanat nyt ja se lyhenevät. Vaikka omalta osaltani bussilla matkustaminen on vähentynyt, on joukkoliikenne silti ollut luotettavaa. Päivät, jolloin ratikan tulossa olisi ollut erityisiä haasteita tai hidastuksia esimerkiksi johdinlangan katkeamisen tai huonojen sääolosuhteiden vuoksi, ovat oman kokemukseni mukaan olleet varsin vähissä.
Tätä edesauttaa varmasti se, että monissa Tampereen liikenteen merkittävimmistä solmukohdista, kuten Sammonaukiolla, liikennevalo-ohjauksella on pyritty nopeuttamaan ratikoiden kulkua. Kääntöpuolena tässä on tietysti se, että muilla kulkuvälineillä – varsinkin autoilla – liikkuminen ratikan läheisillä alueilla hidastuu. Osittain tämän voi toki myös nähdä kannustavan ihmisiä ratikalla kulkuun, jos se osoittautuu saatavilla olevista kulkutavoista ja -välineistä kätevimmäksi.
Joukkoliikenteen liput ovat suhteellisen edullisia
Toki Tampereella liikkuessa on muistettava, että monista paikoista myös bussiyhteydet ovat hyvät, eikä ratikalla kulkeminen ole korvannut kaikkea busseilla ajettavaa julkista liikennettä. Riippuu hyvin paljon myös asuinpaikasta ja kuljettavasta reitistä, millä liikennevälineellä kulkeminen on järkevintä.
Joukkoliikenteen lippuja ei myöskään yleisesti myydä erikseen ratikkaan tai bussiin, vaan esimerkiksi kuukausi- tai vuosiliput käyvät molemmissa kulkuvälineissä. Opiskelijalle 30 vuorokauden Nysse-lippu maksaa tämän tekstin kirjoitushetkellä 42 euroa, lisäksi 17–25-vuotiaille tarjottava lippu maksaa kuukaudessa 39 euroa. Varsinkin nykyisillä polttoaineiden hinnoilla ja useimpien opiskelijoiden tuloilla päivittäisten matkojen tekeminen jollain muulla kuin omalla autolla on siis kannattavaa, jos siihen vain on asuinpaikan ja muiden olosuhteiden puolesta mahdollisuus. Monien opiskelijoiden kannalta voi olla myös hyödyllistä mainita siitä, ettei puolen yön jälkeen lisättävää, kolmen euron suuruista ja esimerkiksi arvolippuihin lisättävää yölisää tarvitse maksaa, jos kulkijalla on käytössään julkisen liikenteen kausilippu.
Ratikan merkitys Tampereelle ja tamperelaisille on suuri
Näin paljasjalkaisena tamperelaisena voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minulle ratikka on ennen kaikkea osoitus kotikaupunkini kehityksestä. Vaikka ratikalla matkustamiseen liittyvä uutuudenviehätys on alkanut jo ainakin itselläni hiljalleen hiipua, se ei poista sitä tosiasiaa, että Suomen mittakaavassa myös Tampereen raitiotie on harvinaisuus.
Toisaalta vaikka puhe kaupungin vetovoiman lisääntymisestä saattaa välillä kuulostaa kaupungin johtavien poliitikkojen markkinointipuheelta, ratikan aikaansaamia positiivisia vaikutuksia ei voi kiistää. Ratikka lisääkin edelleen muiden tekijöiden ohessa voimakkaasti Tampereen vetovoimaa.
Ratikasta pitääkin olla ylpeä, ja kaupungin kehittyminen on saanut aikaan ainakin itselleni tunteen Tampereesta aiempaa merkittävämpänä eurooppalaisena kaupunkina. Yhdessä niin ikään keskustakampuksen läheisyydessä sijaitsevan Nokia Arena –tapahtuma-areenan kanssa ratikka on tuonut kaupunkiin uudenlaista ja hyvää ilmapiiriä. Parhaimmillaan ratikka on saanut minut kokemaan itselleni jo ennestään hyvin tutun Tampereen kokoaan suurempana paikkana, jossa ihmisen on kaikin puolin hyvä elää, kehittyä ja nauttia elämästään.
Kirjoittajasta: Olen Topias, monista yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut opiskelija kotikaupungissani Tampereen yliopistossa. Pääaineenani minulla on valtio-oppi, ja sivuaineopintoja teen puolestaan esimerkiksi kansainvälisestä politiikasta, journalismista ja saksan kielestä. Kiinnostavia kursseja tuntuu olevan yliopistossa eri oppialoilla valtavasti, minkä myötä pääaineeni laajasta opintotarjonnasta ja Tampereen yliopiston vapaasta sivuaineoikeudesta on ollut minulla paljon hyötyä.
Kommentit