Aloitin yliopistotaipaleeni kasvatustieteillä vuonna 2016, mikä tekee minusta viidennen vuoden opiskelijan. Valtaosa koko kandidaatin ja maisterin tutkintokokonaisuudesta on jo suoritettu eli viimeistä opiskeluvuotta parhaillaan viedään. Pelottava ja tuolloin vielä kaukaiselta tuntunut gradun työstö on tänä syksynä virallisesti alkanut ja sen lisäksi jäljellä on enää muutama kurssi koko kasvatustieteiden tutkinnosta.
Kuulostaa melko valmiilta paketilta, eikö? Kasvatustieteiden opinnoista saamastani asiantuntijuudesta, osaamisesta, tiedosta, taidosta ja ymmärryksestä huolimatta huomasin viime keväänä ajattelevani, että olo ei vielä tunnu kovin osaavalta tai pätevältä. Olen myös persoonana lievästi taipuvainen ylisuorittamiseen ja “liian hyvin tekemiseen”, mikä varmaankin edesauttoi omassa ajatuksenkulussani. Mikä siis neuvoksi?
Opiskelijavalintojen ennakointia
Koska kasvatustieteiden tutkinto läheni uhkaavasti loppuaan, huomasin jatkuvasti ajattelevani myös aivan kohta häämöttävää työelämää. Mikä erottaisi minut työnhakijoista sitten, kun pyrin saamaan unelmieni työpaikan? Mitä itse asiassa osaan ja tiedän? Olen koko opintojeni aikana ollut todella kiinnostunut sosiaalitieteistä ja yhteiskuntatutkimuksesta, jotka muodostavatkin sivuaineistani pitkän pätkän. Hiljalleen ajatus toiseen, nimenomaan yhteiskuntatutkimuksen tutkintoon hakemisesta alkoikin kypsyä.
En kuitenkaan halunnut suorittaa sekä kandidaatin että maisterin tutkintoa uudelleen, joten päädyin harkitsemaan pelkästään maisterin opintoja.
En kuitenkaan halunnut suorittaa sekä kandidaatin että maisterin tutkintoa uudelleen, joten päädyin harkitsemaan pelkästään maisterin opintoja. Toinen maisterin tutkinto ja sen kautta saatu tieto sekä osaaminen tuntui jopa pakolliselta asialta oman epävarmuuden hiljentämiseen ja osaamiseni karttumiseen. Tiesin jo ennakkoon, että näyttäisin paremmalta kandidaatilta opiskelijavalinnoissa, jos pystyisin näyttämään esimerkiksi jo suoritettujen yhteiskuntatutkimuksen opintojen kautta motivoituneisuuttani.
Päädyin siis ennakoimaan uuteen maisteritutkintoon hakeutumistani suorittamalla yhteiskuntatutkimuksen aineopintoja 35 opintopistettä, eli käytännössä sen verran, kun niitä saa suorittaa valinnaisena. Tiesin kuitenkin, että olisin joka tapauksessa suorittanut saman opintokokonaisuuden, vaikka en olisikaan päässyt opiskelemaan uuteen tutkintoon. Yhteiskuntatutkimuksen aineopintokokonaisuus olisi siis joka tapauksessa palvellut kasvatustieteiden tutkintoani oikein hyvin. En siten kokenut menettäväni mitään.
Maisteriopintojen hakuprosessi
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriopinnot sisältävät kuitenkin hyvin monta eri opintosuuntaa, joista minun piti päättää se, mikä minua eniten kiinnostaisi. Päädyin laittamaan sosiologian ensimmäiseksi hakuvaihtoehdoksi ja sosiaalipsykologian toiseksi. Hakemus täytettiin normaaliin tapaan sivustolla opintopolku.fi, mutta liitteeksi minun piti lisätä kopiot kandidaatin tutkintotodistuksestani ja parin sivun mittainen motivaatiokirje osoittamaan intoani sekä motivaatiotani.
En itse asiassa edes odottanut pääseväni sisään, sillä kumpaankin opintosuuntaan oli ilmoitettu hyväksyttävän vain viisi hakijaa, eikä tiedekunnalla ollut velvoitetta ottaa sisään koko määrää. Olisinko minä yksi niistä viidestä, vaikka minulla oli jo käynnissä toiset maisteriopinnot? Siksi olinkin täysin shokissa, kun kesäkuun hujakoilla sähköpostiini tulikin tieto sisään pääsemisestä!
Olisinko minä yksi niistä viidestä, vaikka minulla oli jo käynnissä toiset maisteriopinnot?
Minut oli hyväksytty sosiologian maisteriopintoihin, mutta ei sosiaalipsykologiaan. Tämä ei kuitenkaan ollut minulle minkäänlainen pettymys, sillä sosiologia liittyy kuitenkin kiinteämmin omiin kiinnostuksenkohteisiini ja soveltuu tukemaan kasvatustieteiden tutkintoani varmasti paremmin.
Kaksi tutkintoa, tuplasti opiskeltavaa tänä vuonna?
Tuleva opiskelusyksy näyttäytyi aivan uudessa ja erilaisessa valossa! Pohdin ja mietin itsekseni, millaista porukkaa yhteiskuntatutkimuksen tiedekunnassa oikeastaan edes opiskelee, sopeudunko ongelmattomasti osaksi uutta porukkaa ja miten minun kannattaisi aikatauluttaa opintoni. Tiesin kuitenkin, että kasvatustieteiden tutkintoni on jo niin pitkällä, että sen loppuun käyminen kannattaa ehdottomasti laittaa etusijalle.
Halusin kuitenkin myös tavata uusia ihmisiä yhteiskuntatutkimuksen puolelta ja hieman testata jo, millaisia sosiologian opinnot tai opiskelukäytännöt oikeastaan olivat. Valitsin lopulta nelisen kurssia tälle opiskeluvuodelle, jotka ovat sosiologian maisteriopintoja varten. Tuleva työn määrä kuitenkin mietityttää: Miten pidän huolta omasta jaksamisestani? Missä menee oman paineensietokyvyn raja? Miten minun kannattaa aikatauluttaa opintoni?
En varsinaisesti kuitenkaan valinnut yhtään sen enempää kursseja tälle lukuvuodelle kuin aikaisempinakaan vuosina, joten työn määrä ei sinällään ole muuttunut kahden tutkinnon myötä. Yritin aktiivisesti jarrutella omaa innokkuuttani siinä mielessä, etten yrittänyt kahmia sosiologian kursseja liikaa.
Ajatus kahden gradun samanaikaisuudesta suorastaan kauhistutti!
Ilmeisesti sosiologian maisteriopintojen käytäntönä on kuitenkin aloittaa graduseminaari heti ensimmäisenä opiskeluvuonna, joten siitä ajatuksesta minun piti luopua. Ajatus kahden gradun samanaikaisuudesta suorastaan kauhistutti! Siinä mielessä pieni jousto opintojen kulussa oli tässä vaiheessa pakollista. Minulle oli kuitenkin nyt entistäkin tärkeämpää tasapainottaa opinnot ja vapaa-aika, jotta en lopullisen valmistumisen koittaessa olisi uupumuksen partaalla.
Toiveikkaat tulevaisuudenkuvat
Mitä pidemmälle saan kasvatustieteiden tutkintoani ja mitä enemmän hahmotan yhteiskuntatutkimuksen tiedekunnan käytäntöjä ja toimintatapoja, koko kokonaisuuden hallinta varmasti helpottaa sekä opintojen sujuvuuden että ajankäytön kannalta. Syyslukukausi ja sitä myötä ensimmäinen sosiologian opiskeluvuosi on vasta aivan aluillaan, mutta uskon sinnikkäästi, että oma, vielä epätietoinen olo rauhoittuu ja opiskelun vaatimukset selkenevät syksyä kohti mentäessä.
Sosiologian maisteriopinnoista valmistumisen koittaessa asiantuntijuuden kokemus ja varmuus omasta tietämyksestä ovat varmasti paljon vahvempia. Onhan minulla tulevaisuuden urani aloitusvaiheessa kaksinkertainen määrä tietoa, taitoa ja osaamista!
– Taina
Kommentit