Teksti: Jutta Rauvala
Kuvat: Airin Tegelman
Kertoisitko jotain itsestäsi, taustastasi ja opinnoistasi?
Olen toisen vuoden tohtoriopiskelija Tampereen yliopiston Kielten tohtoriohjelmassa. Valmistuin alkujaan jo vuonna 2013 Tampereelta maisteriksi englantilaisesta filologiasta, mutta päädyin sittemmin useammaksi vuodeksi töihin kielenhuollon pariin. Vuonna 2017 päätin kuitenkin palata alkuperäisen rakkauteni eli kirjallisuudentutkimuksen pariin ja suoritin toisen maisterintutkinnon Yorkin yliopistossa pääaineenani Modern and Contemporary Literature and Culture. Opintoni ovat siis painottuneet aina englannin kieleen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Kirjallisuuden ohella myös populaarikulttuuri on aina ollut minulle aina tärkeä inspiraation lähde, ja olenkin akateemisissa töissäni tutkinut paljon myös ns. viihteen suhdetta kulttuuriin: esimerkiksi alkuperäisen maisterintutkielmani Tampereella tein George R. R. Martinin äitihahmoista fantasiakirjasarjassa Tulen ja jään laulu.
Tutkit väitöstyössäsi rock-muistelmia. Mikä innosti sinua tutkimaan juuri rock-muusikoiden elämäkertoja?
Tulen ammattimuusikkoperheestä, joten musiikki on ollut elämässäni aina jollain tavalla läsnä. Itse musiikkiaiheiseen elämäkertakirjallisuuteen tutustuinkin jo teini-ikäisenä, kun luin isäni kirjahyllystä löytämiäni rock-muistelmia. Näistä lähti sittemmin elinikäinen kiinnostus musiikkiaiheisiin kirjoihin, joissa erityisesti elämäkerrat ja muistelmat ovat sydäntäni lähellä: niiden kautta olen tutustunut lukuisiin tarinoihin menneistä aikakausista ja nuorisokulttuureista, jotka usein kulminoituvat yhteen henkilöön. Vasta Yorkissa kuitenkin ymmärsin voivani tutkia näitä tekstejä myös kirjallisuusanalyysin keinoin, sillä elämäkerralliset teokset eivät usein subjektiivisuudessaan ole sen enempää faktaa kuin fiktiotakaan. Niiden potentiaali kulttuurillisten narratiivien luojana on silti valtava. Halusin siis ehdottomasti mukaan tutkimaan sitä, kuinka näillä populaarikulttuurin tarinoilla voidaan uudelleenkirjoittaa paitsi yksilöiden, myös heidän yhteisöjensä historiaa.
Keiden muusikoiden muistelmia käytät lähteenä tutkimuksessasi? Miten juuri kyseiset teokset valikoituivat?
Primaarimateriaalina käytän tutkimuksessa omaelämäkerrallisia teoksia, jotka käsittelevät 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun post-punkiksi kutsuttua aikakautta Manchesterin kaupungissa, Englannissa. Käytännössä olen rajannut nämä kaupungissa tällöin massiivisesti vaikuttaneen Factory Records -levy-yhtiöön yhdistettäviin henkilöihin. Halusin käsitellä nimenomaan näitä teoksia, sillä Manchesterin post-punk-historia näkyy vahvasti kaupungin identiteetissä yhä tänäkin päivänä: erilaisiin tapahtumiin, bändeihin ja jopa rakennuksiin liittyvät urbaanilegendat ovat iso osa yhteisön kulttuuriperimää. Itse bändien jäsenillä ja muilla aikalaisilla on ymmärrettävästi iso auktoriteetti “totuuden” määrittämisessä, joten tavoitteenani on siis käyttää heidän muistelmateoksiaan havainnollistamaan ilmiötä, jossa populaarikulttuurin muistelmilla voidaan sekä tukea että haastaa erilaisten yhteisöjen sisäisiä narratiiveja. Tärkeään rooliin tässä prosessissa nousee täten myös se, millä ehdoilla yhteisö itse näitä narratiiveja joko hyväksyy tai hylkii.
Miksi aihettasi on mielestäsi tärkeä tutkia? Onko vastaavanlaista tutkimusta tehty lainkaan aiemmin?
Vaikka elämäkertatutkimuksessa on jo kauan tunnistettu esimerkiksi poliitikkojen tai sosiaalisten johtajien tekstien merkitys, erilaisten populaarikulttuurin hahmojen muistelmia ei näissä yhteyksissä ole juurikaan käsitelty. Myös populaarimuistin tai populaarimusiikin aloilla musiikkiaiheiset muistelmat loistavat usein poissaolollaan, vaikka musiikin vaikutuksesta eri yhteisöihin on paljon näyttöä. Rock-musiikkiin liittyviä tekstejä onkin vasta viime vuosina havahduttu lähestymään omana tutkimusalanaan, ja suunta on ehdottomasti oikea – teoksilla voi nimittäin lähestyä niin muistin, kirjallisuuden, historian, kuin kulttuurinkin tutkimusta ainutlaatuisesta näkökulmasta. Itse nostaisin tässä keskiöön myös erityisesti nykypäivän polttavan kysymyksen totuuden jälkeisestä aikakaudesta, eli kuinka nämä muistelmat osaltaan auttavat ymmärtämään tunteisiin ja mielikuviin perustuvien tarinoiden syntyä, leviämistä, sekä niihin takertumisen tarvetta.
Lopuksi vielä, miten työskentely/tutkimuksen teko sujuu nyt poikkeusaikana?
Olen henkilökohtaisesti siitä onnellisessa asemassa, että poikkeusaika ei ole dramaattisesti vaikuttanut jokapäiväisiin työskentelyolosuhteisiini. Ei-apurahalla rahoitetun tutkimukseni teko on toisaalta kuitenkin myös selvästi hidastunut arjen fokuksen painottuessa enemmän toimeentulon takaamiseen. Konkreettisina vaikutuksina jouduin lisäksi perumaan toukokuulta Englantiin suuntautuvan tutkimusmatkan, ja keskustelut mahdollisesta kenttätyöjaksosta menivät niin ikään jäihin. Tutkijana joutuu joka tapauksessa olemaan aina joustava, joten toivon voivani adaptoida työtäni tarvittaessa sen vaatimalla tavalla – tärkeintä on olla armollinen itseään kohtaan, sillä tilanne on poikkeuksellinen aivan kaikille.
Could you share a bit about yourself, your background, and your studies?
I am currently in the middle of my second year in the doctoral programme of Language Studies at Tampere University. I originally graduated back in 2013 with an MA in English philology, then spent the next few years working in language processing. However, in 2017 I decided to return to my real passion in literature studies. For this, I spent a year in the UK in order to gain a second MA degree, this time in Modern and Contemporary Literature at the University of York. My studies have thus always been heavily influenced by the English language, literature, and culture. Additionally, I have always been inspired by popular culture and studying its various manifestations; for instance, my first MA thesis discussed motherhood in the fantasy series A Song of Ice and Fire by George R. R. Martin.
Your doctoral dissertation focuses on rock music memoirs. What inspired you to research this particular field? 
I personally come from a family of professional musicians, so music has always played a large role in my life. As such, I was introduced to the world of music biographies as a teenager, having picked out rock music memoirs from my father’s bookshelf. These went on to spark a life-long interest in rock music writing, specifically autobiographies and memoirs; through these works, I have been granted access to countless stories of former eras and youth cultures, which are often defined by individual people. It wasn’t until my MA year in York, though, that I realized I could also approach these texts through the methods of literary analysis; as self-referential texts are often subjective enough to count as neither fact nor fiction, yet they also hold immense potential to create cultural narratives. My goal was to therefore contribute to the academic discussion on how these stories of popular culture can be utilized to rewrite not only the history of the individual writer, but also that of their community.
Which rock music memoirs are you using as sources in your study? How did you decide on these particular works?
As my primary material, I am using self-referential works relating to the post-punk period of Manchester, England, in the late 1970s and early 1980s. My study specifically uses works by those who were connected to the late Factory Records, a record label which immensely influenced the city at the time. I find these works to be a perfect example for studying pop culture narratives, as the post-punk era is a large part of Manchester’s identity to this day; countless urban legends are told about the events, bands, and even venues of this time. Given that the actual band members and other contemporaries possess great authority as the purveyors of “truth,” I have chosen to focus on their self-referential texts to illustrate a phenomenon where popular culture memoirs can be utilized to both support and challenge the inner narrative of a community. In this process, a key part is also the audience; what are the parameters that ultimately decide which versions of history the public either accepts or rejects?
Why do you feel that this subject is important? Have similar studies been made before?
Although autobiographical studies have long since recognized the importance of self-referential texts by politicians or social leaders, memoirs by popular culture figures have seldom been addressed. The fields of popular memory and popular music have likewise not touched upon music related memoirs much, despite having established a clear link between music and communities. As such, rock music memoirs have only begun to carve out their individual field in the recent years, perhaps for their great potential: namely, such works can provide a multitude of new perspectives in the fields of memory, literature, history, and cultural studies. Personally, I find they are particularly valuable in addressing questions of authenticity in our contemporary era of post-truth, by further allowing us to understand the creation, perpetuating, and need for stories based on evocative imagination.
Finally, how has the COVID-19 situation affected your research?
I am personally fortunate in the sense that my everyday work has not been dramatically affected by the situation. However, being a self-funded doctoral student, I have had to often prioritize economical stability over research in the past couple of months, leading to delays in progress. I also had to cancel a research trip to England and all negotiations for a possible field work period have been put on indefinite hold, but as a researcher you always have to be flexible; hopefully I will be able to modify and adapt my work in the future, if needed. At the end of the day it is important to remember that we are all dealing with an equally uncertain situation, and can only wait to see what the future holds.
