Teksti: Riikka Nieminen
Kuva: Eeva Säilä
Maahanmuuttajataustaisen väestön kotoutumiseen liittyvillä kielikysymyksillä on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Kielikysymykset ovat nostaneet keskusteluun paitsi yhteiskuntaan sopeutumisen ja monikielisyyden kaltaisia teemoja myös haasteita ja tarpeita, jotka kytkeytyvät kielenopetukseen ja -oppimiseen. Kielenoppimisen mielletään yleensä tapahtuvan luokkahuoneissa tai formaaleissa opetus- ja oppimistilanteissa, mutta kieltä voi oppia myös luokan ulkopuolella esimerkiksi arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Tällaisissa tilanteissa keskeistä ei ole kielenoppiminen vaan jokin muu toiminta, kuten tilaaminen kahvilassa tai huonekalun kokoaminen yhdessä jonkun kanssa.
Arjen kielenkäyttö- ja vuorovaikutustilanteita sekä niissä syntyviä oppimisen hetkiä analysoitiin Emil Aaltosen säätiön rahoittamassa Arjen vuorovaikutusta muotoilemassa -tutkimushankkeessa (2017–2020). Hankkeen tavoitteena oli tutkia ja ymmärtää, miten kielenoppimista tapahtuu luokkahuoneiden ulkopuolella sekä kehittää erilaisia pedagogisia käytänteitä aikuisten suomi toisena kielenä -opetuksen tehostamiseksi ja arjen vuorovaikutustilanteiden hyödyntämiseksi opetuksessa. Hankkeen pohjalta syntyi myös artikkelikokoelma Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa – Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet, joka julkaistaan syksyllä 2021.
Kotoutumiskoulutus, suomi toisena kielenä -opetus ja monikielisyys
Kotoutumiskoulutus määritellään suomen tai ruotsin kielen opetukseksi sekä muuksi opetukseksi, joka tukee maahanmuuttajien pääsyä jatkokoulutukseen ja työelämään sekä edistää heidän yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja elämänhallintaan liittyviä valmiuksiaan. Sen tarve on lisääntynyt koko 2000-luvun maahanmuuttajien määrän kasvaessa ja tulee lisääntymään tulevinakin vuosina. Lisäksi voidaan olettaa, että maahanmuuttajataustaisen väestön ja maahanmuuttosyiden monipuolistuessa myös eri tavoin lukemiseen ja kirjoittamiseen tukea tarvitsevien aikuisten suomen kielen opiskelijoiden kirjo monipuolistuu.
Vuoden 2015 suuri turvapaikanhakijoiden määrä heijastuu aikuisten kotoutumiskoulutuksen lisäksi lasten ja nuorten S2- eli suomi toisena kielenä -opetuksen tarpeeseen ja määrään. Suurin osa turvapaikan saaneista ja Suomeen jääneistä vuoden 2015 turvapaikanhakijoista oli nuoria aikuisia, joten ulkomaalaistaustaisille vanhemmille syntyneitä lapsia on tulevaisuudessa Suomessa nykyistä enemmän. Tämä puolestaan johtaa siihen, että S2-opetuksen tarve tulee todennäköisesti kasvamaan niin perusopetuksessa kuin muuallakin koulujärjestelmässä.
Yhteiskunnan kielimaiseman monipuolistuminen ja monikielisyys herättävät usein kysymyksiä ja pohdintaa. Maahanmuuttajaväestön mukana Suomeen tuleva monikielisyys luo kysymyksiä muun muassa siitä, miten kielten moninaisuus pystytään huomioimaan yhteiskunnassa aiempaa paremmin. Lisäksi monikielisyys kietoutuu kieli-ideologisiin kysymyksiin esimerkiksi siitä, minkä kielen osaaminen on arvokasta ja miksi joitakin kieliä pidetään arvokkaampina kuin toisia. Monikielisyyden ja monikielisten henkilöiden mukana syntyy myös uudenlaisia pedagogisia haasteita, jotka liittyvät monikielisyyden huomioimiseen opetuksessa sekä siihen, miten erilaiset kieli-ideologiset näkemykset vaikuttavat opetukseen.
Kieltä voi oppia arkitilanteissa luokan ulkopuolella
Tutkimustietoa siitä, miten kieltä opitaan luokkahuoneissa sekä muissa formaaleissa opetus- ja oppimistilanteissa, on melko paljon, kun taas kielenoppimista luokkahuoneiden ulkopuolella on tutkittu vasta vähän. Arjen vuorovaikutusta muotoilemassa -tutkimushanke pyrkikin selvittämään, miten suomen kieltä voi oppia luokkahuoneiden ulkopuolisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa keskeisenä tavoitteena ei ole kielenoppiminen.
”Luokkahuoneen ulkopuolisia kielenkäyttötilanteita tarvitaan kielenoppimisprosessissa, sillä kieltä opitaan parhaiten silloin, kun sitä käytetään monipuolisesti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa”, tutkimushankkeen johtaja, yliopistonlehtori Niina Lilja toteaa.
Hankkeen aikana tehdyt tutkimukset tarkastelivat kielenoppimista aikuisten näkökulmasta ja pyrkivät ratkaisemaan nimenomaan niitä haasteita, joita maahanmuuttajataustaisilla aikuisilla ilmenee suomen kielen käytössä arjen tilanteissa. Hanketta motivoi ajatus kielenoppimisesta tilanteisena vuorovaikutustoimintana, joka kietoutuu kussakin tilanteessa tilanteelle merkityksellisiin kielellisiin, kehollisiin ja materiaalisiin resursseihin. Toisin sanoen vuorovaikutus ei rakennu ainoastaan verbaalisen kielen varaan.
”Kieltä ei tarvitse osata täydellisesti, jotta sitä voi käyttää”, Lilja muistuttaa.
Tutkimusaineistoa kerättiin hankkeen aikana muun muassa toteuttamalla kotoutumiskoulutuksen opettajien kanssa yhdessä suunniteltuja pedagogisia kokeiluja, joissa hyödynnettiin luokkahuoneen ulkopuolisia arjen vuorovaikutustilanteita. Kokeilujen tavoitteena oli ohjata opiskelijoita havaitsemaan suomen kielen käytön ja oppimisen mahdollisuuksia arkielämässään ja kannustaa hyödyntämään niitä. Esimerkiksi erään luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevien aikuisten opiskelijoiden ryhmässä toteutettiin opetuskokeilu, jossa opiskelijoiden tehtävä oli mennä asioimaan kesällä Laukontorille ja ostaa sieltä jotain tai esittää torimyyjälle kysymys. Tehtävään valmistauduttiin ryhmässä yhdessä muun muassa käymällä opettajien kanssa Laukontorilla etukäteen sekä kuvaamalla siellä olevia torikylttejä ja havainnoimalla siellä käytettävää kieltä. Valmistautumisen jälkeen opiskelijat kävivät asioimassa torilla, ja heidän siellä kohtaamansa vuorovaikutustilanteet videoitiin. Lopuksi videot katsottiin yhdessä ja niistä etsittiin muun muassa keskeisiä fraaseja.
”Opiskelijat tykkäävät usein tällaisista tehtävistä ja ovat innoissaan, kun huomaavat pärjäävänsä suomen kielellä arjen tilanteissa”, Lilja kertoo opiskelijoiden reaktioista.
Sen lisäksi, että opetuskokeiluilla kerättiin tutkimusaineistoa, niillä pyrittiin rohkaisemaan suomea toisena kielenä opiskelevia aikuisia puhumaan suomea luokkahuoneen ulkopuolella. Monille maahanmuuttajataustaisille aikuisille kynnys suomen puhumiseen luokan ulkopuolella saattaa olla korkea, jolloin kielen osaaminen ei siirry opetuksesta arjen tilanteisiin vaan jää pelkästään luokkahuoneeseen. Liljan mukaan on myös tavallista, että maahanmuuttaja-aikuiset elävät tiiviisti omissa kieliyhteisöissään, minkä takia suomen kielen käyttö arjessa saattaa jäädä vähäiseksi. Tämä puolestaan voi nostaa entisestään kynnystä suomen puhumiseen luokan ulkopuolella.
Vuorovaikutus, kehollisuus ja vuorovaikutuskumppanit
Yksi keskeinen hankkeen edetessä vahvistunut havainto oli se, ettei yhteisen ymmärryksen rakentaminen vuorovaikutustilanteessa ole koskaan pelkän verbaalisen kielen varassa. Myös kehollisella toiminnalla, kuten eleillä ja ilmeillä, ja vuorovaikutusympäristöllä on siinä suuri merkitys. Vaikka jotakin sanaa tai asiaa ei osaisi täysin sanoa suomeksi, vuorovaikutustilanteessa yhteinen ymmärrys löytyy usein toiminnan kehollisuuden ja tilanteiden materiaalisuuden avulla.
Kielenoppimisessa keskeistä on oppijan oma toimijuus eli halu ja aktiivisuus oppia kieltä ja harjoitella sen käyttöä. Suomen kielen opettajien tehtäviin voidaankin nähdä varsinaisen kielenopetuksen lisäksi kuuluvan opiskelijoiden oma-aloitteisuuden tukemisen, suomen kielen käyttöön kannustamisen sekä sellaisten välineiden antamisen, joilla kieltä voi arjessa oppia itsenäisesti. Oman toimijuuden ja aktiivisuuden lisäksi kielenoppimiseen tarvitaan tueksi vuorovaikutuskumppaneita, joiden kanssa opeteltavaa kieltä voi käyttää ja jotka ovat valmiita tukemaan kielen käyttöä ja sen oppimista.
Käyttäessään tai yrittäessään käyttää suomen kieltä arjen vuorovaikutustilanteissa maahanmuuttajat kohtaavat kuitenkin usein haasteita. Arjen vuorovaikutustilanteet ovat jo itsessään yllätyksellisiä, ja niihin on vaikea valmistautua etukäteen, sillä esimerkiksi keskustelukumppaneiden kielellistä toimintaa ei voi koskaan täysin ennustaa. Lisäksi suomen kielen opiskelussa yhdeksi suureksi haasteeksi nousee kirjoitetun ja puhutun kielen melko suuri ero. Liljan mukaan monille suomea toisena kielenä opiskeleville tuttu kokemus on se, että usean vuoden opiskelunkin jälkeen luokan ulkopuolella kuultavan kielen ymmärtäminen on haasteellista. Syynä tähän on se, että luokassa kuultava kielimateriaali ja luokan ulkopuolella käytettävä puhe eroavat toisistaan huomattavasti. Pedagogisena haasteena ja tarpeena onkin rakentaa silta luokassa ja sen ulkopuolella käytettävän kielen välille.
Haasteen suomen kielen käyttämiselle arkitilanteissa voi aiheuttaa myös englannin kieli. Useiden tutkimusten mukaan suomalaisten englannin kielen taito on erittäin hyvä, joten helposti saattaakin käydä niin, että maahanmuuttajataustaiselle henkilölle, joka yrittää puhua suomea, vastataan suomen sijaan englanniksi. Englanti mielletään usein kieleksi, jota kaikki osaavat edes jonkin verran, mutta läheskään kaikki maahanmuuttaja- ja varsinkaan pakolaistaustaiset eivät sitä osaa. Lilja toteaakin, että englannin sijaan maahanmuuttajataustaisten yhteinen kieli on useimmiten arabia.
Kielellinen suvaitsevaisuus
Suomi on maahanmuuttomaana vielä melko nuori, mutta kotoutumiseen ja S2-opetukseen liittyvä tutkimus on kuitenkin melko monipuolista. Käytännön opetustyön ja kotoutumiskoulutuksen onnistumisina Lilja nostaa esiin muun muassa Suomen toimivan koulujärjestelmän sekä pätevät opettajat, jotka usein osallistuvat mielellään tutkimushankkeisiin ja opetuskokeiluihin.
Arjen vuorovaikutusta muotoilemassa -tutkimushankkeella oli luokan ulkopuoliseen kielenoppimiseen ja pedagogisiin käytänteisiin liittyvien tavoitteidensa ohella yhteiskunnallinen missio. Sen tarkoituksena oli levittää ajatusta siitä, että suomea voi puhua monin tavoin ja monenlaisilla aksenteilla eikä sitä tarvitse osata täydellisesti, jotta sitä voi käyttää.
”Pienikin kielellinen osaaminen on arvokasta, ja se kannattaisi ottaa heti käyttöön”, Lilja toteaa.
Hankkeella haluttiin myös tukea yhteiskunnan monikielistymistä ja eri kielten arvostamista sekä lisätä suomea äidinkielenään puhuvien suvaitsevaisuutta sitä kohtaan, että suomea voi puhua monella tavalla. Koska kieltä oppii parhaiten sitä käyttämällä, kielellistä suvaitsevaisuutta lisäämällä tuetaan suomea opiskelevien oppimista, kun kannustetaan äidinkielisiä puhumaan suomea opiskelevien kanssa suomea eikä vaihtamaan vuorovaikutuksen kieltä heti esimerkiksi englanniksi.
**********
Niina Liljan, Laura Eilolan, Anna-Kaisa Jokipohjan ja Terhi Tapanisen teos Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa – Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet julkaistaan Vastapainon kustantamana syksyllä 2021. Artikkelikokoelma tarkastelee kotoutumista yksilön näkökulmasta arjen kohtaamisina ja vuorovaikutustilanteina sekä havainnollistaa, miten aikuiset maahanmuuttajat käyttävät ja oppivat suomea esimerkiksi rakennusalaan painottuvassa kotoutumiskoulutuksessa ja omavalmentajien kanssa.
