Teksti: Jenni Stolt
Kuva: Klaus Laalon kotialbumi
Tampereen yliopistossa jo vuodesta 1996 lähtien suomen kielen professorina toiminut Klaus Laalo on tutkinut niin suomen kielen morfologiaa, luonnollisen kielen monitulkintaisuutta kuin suomen ja viron välisiä riskisanojakin. Viime vuosina Laalon tutkimuksen pääpaino on ollut lapsenkielen tutkimuksessa, johon hän on perehtynyt erityisesti morfologian näkökulmasta.
Laalon kirjoittamia artikkeleita on julkaistu useissa kokoomateoksissa vuosien mittaan. Erityisesti suomalaisia lukijoita varten Laalo on julkaissut vuonna 2011 teoksen Lapsen varhaiskielioppi ja miniparadigmat (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1309, Tiede). Myös tänä keväänä ilmestyneessä usean kirjoittajan kokoomateoksessa Lapsen kielenkehitys: vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys (PS-kustannus) Laalo on mukana artikkelillaan suomen kielen taivutusmuotojen omaksumisesta.
Tällä hetkellä Laalo toimii suomen kielen osapuolena kansainvälisessä lapsenkielen tutkimushankkeessa. Hankkeessa on mukana parikymmentä morfologialtaan rikasta kieltä, kuten suomalais-ugrilaisia kieliä, indoeurooppalaisia kieliä, heprea sekä mayaintiaanien kieli. Tutkimushankkeen alullepanijana ja koordinoijana toimii professori Wolfgang Dressler Wienin yliopistosta ja Itävallan tiedeakatemiasta. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa monipuolisempi ja kattavampi käsitys lapsen kielenoppimisesta myös niiden kielten näkökulmasta, joiden morfologia on varsin rikas. Hankkeen perustamiseen olikin tärkeänä syynä se, että aiempi kansainvälinen lapsenkielen tutkimus on painottunut yksipuolisesti morfologialtaan vaatimattomampaan englannin kieleen, josta tehdyt yleistykset eivät ole osoittautuneet riittävän kattaviksi.
Kielivalikoiman monipuolistamisen ja typologisen monipuolisuuden lisäksi hankkeessa halutaan selvittää lasten aivan varhaisimpia kielenoppimisen vaiheita, sillä niitä ei ole tutkittu aiemmin riittävästi. Hankkeessa lähdetäänkin liikkeelle aivan kielenoppimisen alusta, kuten esi- ja ensisanoista, esimorfologiasta ja varhaismorfologiasta. Laalo itse vastaa hankkeessa suomalais-ugrilaisten kielten koordinoinnista etenkin pienempien kielten osalta.
Lapsenkielen tutkimuksessa tapahtuu tällä hetkellä paljon. Kansainvälisessä tutkimuksessa on Laalon mukaan tähän mennessä käsitelty etenkin taivutusmorfologiaa ja yhdyssanoja. “Seuraavana ilmestyy kokoomateoksemme lapsenkielen modaalisten ilmausten kehityksestä, ja sen jälkeen on vuorossa lasten johdoksia käsittelevä kokoomateos”, hän lisää. Lapsenkielen tutkimus näyttäisi siis voivan hyvin. “Suomessakin lapsenkielen tutkimus on varsin vireää ja monipuolista”, Laalo summaa.
