Enttispäivän** vaihteli talvirenkait piilii*** ja ihasteli isä piilipuaris****, kui määki voi viäl oppii uut… iha itte mää vaihteli renkait. Wau. Sujuvast mä ole kattellu mone kerra vierest, kui se käy, mut e o opetellu. Onks tää sillai, et ku opiskelu makuu o päässy, ni ei taho lopettaa?
Tänä(kään) syksynä ei juurikaan ole ollut vapaa-ajan ongelmia. Toisaalta olen kummastellut, miten onkaan niin, ettei verenpaine ole nyt koholla ja että pulssikin on normaali. Ensimmäisenä vuonna lepopulssi veti liki sataa ja paineet poksauttivat korvia 😊 Taisin olla ihan poissa mukavuusalueeltani, paniikissa kuin takapihan rusakko ulko-ovien paukkeessa ja säikkynä kuin peura – nyt olen ihan ”riläx” 😊 Hyvä niin, eipä tässä tahdissa työn ja koulun keskellä sovikaan revitellä fysiikkaa, siinähän loppuisi jaksaminen.
Tänä syksynä on tullut tutustuttua muiden ohella mielenkiintoiseen aineeseen, Knowledge management. Siinä mielessä se on mielenkiintoinen, etten alkuunkaan meinannut ymmärtää, mistä aineessa on kysymys. Käänsin sanoja suomeksi ja ihmettelin vielä enemmän: Tietojohtaminen, tietämyksen johtaminen… Ihan käsittämätön. Jos ei ymmärrä asiaa suomeksi, niin koitetaan englanniksi. Eipä helpottanut… Ja sitten tuli se ryhmätyö englanninkielellä. Hillitön materiaalin etsiminen, lukeminen, kääntäminen itselle ymmärrettäväksi ja takaisin englanniksi työtä varten. Tai niin minä tein – olisi voinut olla helpompaa kirjoittaa suoraan englannista, mutta pitihän se ymmärtää, mistä kirjoittaa… Or what You think? Lisänsä toi ”virtuaalinen” ryhmäni, joka vaikuttaa menestyneen hienosti – good work guys!
Tutkimusten ja teorioiden englanti ei ole ihan rantaloma -enkkua, sen sai huomata. Eikä sen kaiken materiaalin lyhentäminen omaan 1-1,5 sivuuni ollut maailman helpoin homma… Mutta hei, kun kirjoittaa suomeksi, on sivullinen suomea puoli sivua englanniksi 😀 – Miten niin suomen kieli on monisanaista?
Opinnot siis menevät ihan jees. Palautuksia on joka viikko ja välillä huomaa, että hitsit, se palautus ON tänään. Töistä kotiin ja simona tekemään koulujuttuja. Uudet kurssit alkavat ensi viikolla, joten uutta tietoa pukkaa päähän ja varmaan vähän ylikin. Siinä sivussa koitetaan jotain siitä soveltaa töissä ja pysyä nahoissaan, jottei innostu siellä liikaa 😊. Tulossa oleva Innovaatiotoiminta voi saada työkaverit kestämisensä rajoille mun kanssani :D…
Tätä työllisyysjuttua tässä on jauhettu taas. Valitetaan, ettei kotimaassa ole työntekijöitä kaikkiin auki oleviin työpaikkoihin. Toisaalta valitetaan, ettei ole töitä niitä tarvitseville. Kansantajuisuuteni sanoo, että pitää aloittaa nykyisten, työtä etsivien, kouluttaminen tuetusti niihin työpaikkoihin, joita nyt tarjoamme. Selaillessani lehtiä olen huomannut, että työpaikkailmoituksissa pyydetään vaikka mitä. Pitää osata uusia juttuja. Sehän tarkoittaa, että ”vanhalla” koulutuksella ja vanhoilla työkokemuksilla ei enää pärjää! Pitäisi siis tukea niitä, jotka lähtevät lisä-/uudelleenkoulutukseen sekä tukea oppilaitoksia, että on tarpeeksi paikkoja. Pitäisi muistaa, että myös perustyötä tarvitaan, ei vain huippuasiantuntijoita. Siinä ne yksinkertaiset avaimet… ei tarvita ulkopuolelta ketään, kun nyt hoidetaan oma porukka ajan tasalle.
Tämän loppusyksyn keskittyminen jakaantuu muutaman aineen pariin koululla. Vaikka dippatyön ajatelma jo onkin aivoissa, pitää se vielä muotoilla ja myydä – töihin ja koululle. Joulua odotellessa tehdään suunnitelmia ja kerätään aineistoa dippaa varten. Ja nautitaan glögiä litratolkulla, leivotaan ja syödään pipareita ja napostellaan suklaata ja kuohuviiniä 😊
Kiitollisena näistä kaikista oppimisen ja tiedonsaannin hetkistä niin teille opiskelijakavereille kuin opettajillekin,
Marika
*Kauhea kiire ja meteli, **toissapäivä, ***auto, ****autotalli
