Moikka! Olen Antti Nylund, 34-vuotias sähkövoimatekniikan insinööri ja perheenisä Porista. Opiskelen nyt fuksina Tampereen yliopiston johtamisen ja tietotekniikan maisteriohjelmassa diplomi-insinööriksi – töiden ohella, keskellä ruuhkavuosia. Harrastustoiminta on jäänyt perheenlisäysten ja koulun myötä väkisinkin vähän vähemmälle, mutta ne ovat juoksu, kuntosali, höntsä-sähly, valokuvaus, formulat sekä kitaran ja syntikan soittelu. Toki myös polttopuu-urakointi säännöllisesti, mutta se on puolipakollista sähkölämmitteisessä omakotitalossa…
Olen teinivuosista saakka ollut kiinnostunut teknologiasta, tekniikasta, sähköstä, tietokoneista, maailmankaikkeudesta ja teoreettisesta fysiikasta. Nämä tuntemukset ohjasivat minut ensin lukioon ja intin jälkeen lopulta opiskelemaan sähkötekniikkaa Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Sieltä löysin vaimonikin opiskelijatapahtuman rastitalkooväkenä ollessamme. Työelämäkin veti jo ennen valmistumista, joten työn ohessa opiskelusta sain ensimakua jo tuolloin parin vuoden ajalta. Me valmistuttiin silti yhtä aikaa insinööreiksi 2013 normaalin opiskeluajan puitteissa. Muistan ammattikorkeasta myös, että mulla oli vahva tunne – ei koskaan yliopistoon! Nyt on koulut käyty.
Inssiurani taustalla on 5 vuoden työkokemus kaupan alalta teknisenä myyjänä ja reilut viisi vuotta olen ollut nykyisen työnantajani palveluksessa konsulttitalossa sähkö-/automaatiosuunnittelijana. Palvelen konsulttina paikallisia yrityksiä ja lisäksi projektityöskentelen muualle Suomeen ja ulkomaille. Toimistotyö kun ei ole enää paikkaan sidottua. Toki kuljen paljon myös työturvavaatetuksessa tehdasalueilla konkreettisissa lähitöissä.
Miksi lähdin nyt opiskelemaan?
Törmäsin pari vuotta sitten jossain verkossa Porin DI-koulutuksen mainokseen. Ennen kaikkea houkuttimina olivat täysin ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu, mielenkiintoinen tutkinto, ”vain kahden” vuoden (täysipäiväisellä opiskelulla) ajallinen sijoitus inssipohjalta sekä erityisesti puhutteli täysin työn ohessa suorittamiseen räätälöity tutkinto. Tietotekniikan alalta ei ole aiempia opintoja, mutta näillä mielenkiinnonkohteilla ja ohjelmointiharrastustaustalla tuntuisi, että motivaatiokaan ei ihan heti kyykkäisi. Lisäksi koen, että tämän alan opit ovat tulevaisuudessa varmasti kultaa alalla kuin alalla. Lopulta en keksinyt enää syitä sanoa ajatukselle ei.
Tein huolellisesti pohjatyöt, ja selvitin – kuten suunnittelija yleensä tekee – kaikki tekijät tarkoin ennen projektiin hyppäämistä. Tärkeä huolenaihe oli ajankäyttö – paljonko yliopisto-opinnot vaativat aikaa? Sain hyvän neuvon koulun koulutusasiantuntijalta, joka vinkkasi avoimen väylälle. Opiskelin vuoden verran ennalta määriteltyjä, tutkintoon sisältyviä kursseja omakustanteisesti (siis ilman opiskelijastatusta). Sain konkreettisesti nähdä, mitä homma on, ja sivutuotteena sain palkaksi opiskelupaikan vaadittujen opintokriteerien täytyttyä. Omakustanteisetkin kurssit sai suoriteltua veloituksetta FITechin kautta.
Nyt siis opiskelen ensimmäistä vuotta yliopisto-opiskelijana pääaineenani ohjelmistotuotanto ja kyydissä on jo 20 opintopistettä, jotka suoritin siis avoimessa yliopistossa. Aika on kortilla ruuhkavuosissa perheenisällä ja näin aika pian, ettei homma kauaa pyöri yöunista nipistämällä. Tein 40-50 viikkotuntia töitä ja lasten nukutusten jälkeen avasin kirjoja. En varsinaisesti suosittele, mutta jos on tiettyä luonteenlaatua ja motivaatiota niin kaikki on mahdollista. Kuitenkin, viime vuoden datan valossa, tein ratkaisun aloittaa vuoden vaihteessa osittainen opintovapaa päivätöistäni, jotta saan sovitettua opinnot paremmin arkeeni siten, että perheelle jäisi kaikki illat ja viikonloput. Lisäksi tällä työelämäkokemuksella olen oikeutettu saamaan aikuiskoulutustukea, joka helpottaa työviikon ja palkkatilin puolittamista jonkin verran. Täysipäiväinen opiskelu ei oikein ollut vaihtoehto itselleni taas töiden puolesta.
Siksi tämä on niin verraton tutkinto – se taipuu moneen.
Tämän vuoden opinnot ovat loppusuoralla tätä kirjoittaessani, ja siellä on taas viisitoista ”noppaa” kohta tentittävänä. Lukiossa jo huomasin, että voin ”luottaa itseeni” siinä, että koulut pääasiallisesti sujuu. En siis (pahasti) stressaile läpipääsystä, luottoa on vielä tulevien viikkojen tentteihinkin. Olen itseni vartija tässä asiassa. Tämän syksyn aikana olen opiskellut käytellen liukumia, lomia ja pekkasia, koska työstä tuo opiskelu kyllä käy. En kaunistele sitä yhtään, että olen polttanut kynttilää kahdesta päästä tämän eteen, ja kokenut samalla vaikeita vastoinkäymisiä myös henkilökohtaisessa elämässäni tänä ajanjaksona, mutta olen huomannut onnistuneeni kanavoimaan tuon itsestäni riippumattoman negatiivisen energian osittain pois mielestäni pakottamalla ajatteluni keskittymään opiskeluun.
Minusta myös opiskelun ja työskentelyn yhdistelmän voi kokea raskaana taakkana, tai sen sijasta sijoituksena itseen, hyvinvointina, toinen taukona toisesta. Mielentilakysymyksiä.
Muista verkostoitua ja sopeuttaa omaa arkea
Opintojen alussa meillä oli infotilaisuuksia koululla, ja päästiin muutamaan otteeseen tutustumaan opiskelijat ja opettajat toisiimme kasvotusten. Hyvin on verkostointia tapahtunut myös jo ennen koulupaikkaa, kiitos aktiivisten ekstroverttien ja moninaisten viestintäalustojen. Siis niitä piisaa! Olen jo ryhmäytynyt (ainakin) näillä: Teams, WhatsApp, Telegramm, Discord. Eikä todellakaan turhaan. Kun opiskelu on näinkin etäpainotteista, korostuu myös tarve avata kanava kanssaopiskelijoihin. Olen jo nyt tutustunut moneen uuteen hyvään tyyppiin, joiden kanssa voin puhua opinnoista, työstä, tai elämästä. Tärkeä voimavara. Katso, ettet missaa tätä vaihetta, kun aloitat!
Tuleva vuosi on paljon odotuksia täynnä, kun saan käydä koulua opintovapaan alaisena. Olen kuullut monelta paljon hyvää tästä elämänvaiheesta. Olen laskelmoinut askeleeni niin, että täydet kaksi vuotta vietän tässä moodissa, pois lukien kesät. Kurssitaakkani kevenee ja vapaa-aikaani vapautuu, ei kuulosta pahalta. Vielä on toki totuttelemista sitten uuteen laskeneeseen elintasoon, ja kohonneeseen inflaatioon ja talolainan viitekorkoon. Onneksi opiskelija saa alennuksia päivittäistavarakaupoistakin.
Haluan vielä kiittää vaimoani. Ilman hänen tukeaan ja venymistään tämä olisi ollut liikaa minullekin.
Antti
Kommentit