VISIOT JA VIIVEET
Kirjamme tekijänkappaleet ovat perillä, hieno juttu, kiitos kustantaja! Kirjapakettini lienee tullut ensin postirekalla Tampereelta Etelä-Suomen lajittelukeskukseen, sieltä ruotsinlaivalla pääsaareen, sen postiterminaalista paikallisbussilla lauttasatamaan, sitten saaristolautalla saaristokuntaan, jossa pakettiautolla paikallispostiin. Loppumatkan kirjapaketti kulki polkupyöräni tavaratelineellä.
Palvelurobottikirjan tiimoilta sopinee kysyä, olisiko kaiken tuon vaivan tai ainakin jonkin sen osuuksista voinut kuitata postidronella, ajella ohi ja yli ainakin joidenkin välivaiheiden. Visioita kun tähän kuljetusmuotoon on olemassa ja itse asiassa jo soveltuvaa teknologiaakin. Jos ei, niin miksi ei? Kysymys, mistä teknologian kehitys ja yleistyminen on kiinni, sivuaa kirjamme näkökulmia.
LOGISTIIKAN LIIKKUVAT KONSEPTIT
Tavaroiden kuljetus, logistiikka, on vetänyt mobiilien palvelurobottien kehitystä. Syy on selvä: tavara on tavaraa, oli se tehtaassa tai tukkukaupassa. Verkkokauppajätti Amazon ei ole ollut ainoastaan varastorobotiikan pioneereja vaan se ilmoitti jo vuosia sitten pyrkimyksistään nopeuttaa tilausten jakeluaan myös lennokeilla. Pikapostilaitos DHL on jo lanseerannut ensimmäiset dronelinjansa.[1] Sillä ovat valmiina konseptit kaupunkien postinjakeluun, mutta myös harvaanasutulle maaseudulle.
Jos akun keston tai teho-painosuhteen kaltaiset tekniset haasteet jätetään hetkeksi sivuun, dronekonseptia voisi periaatteessa hyvinkin ajatella kokeiltavaksi saariston kaltaisella pirstaleisella seudulla, jossa toimivat kuljetusyhteydet ovat nykyisellään tavallistakin ankarampi elinehto. Oikean kokoinen helikopteri lapattaa saariston ilmassa miltei päivittäin pendelöiden hoitoa tarvitsevia reunakunnista pääsaaren keskussairaalaan. Merenkulku on logistiikassa päällimmäisenä ja puheissa on ollut jo myös autonomisten paikallislauttojen mahdollisuus.
Pois pois postin tieltä, posti se kulkee keskellä tietä! Kauas on postilogistiikassa tultu siitä, mistä lähdettiin.
Asustan Ruotsi-Suomessa 1600-luvulla organisoidun Postitien kupeessa, jossa aikoinaan lienevät kaikuneet postisäkkiä kantaneen postirengin torven törähdykset ja ehkä syntyneet nuo lasten lorutkin. Postin tielle ei todellakaan saanut asettua eikä renki saanut pysähtyä. Vedelle ja leivälle, jos sen teki ja jäi suustaan kiinni, oli Kruunun laki.
Teknologian visiot ja keinot ovat aikaansa sidottuja. Säännöllisen postinkulun ensimmäiset ehdot nousivat maatalousyhteiskunnasta, sääty- ja ruotulaitoksen ajasta. Liikkumisen ja liikuttelun tekniikka oli sitä, mitä se oli aina ennenkin ollut, polkuja ja kärryteitä, patikointia, ratsuja ja purjeveneitä. Käytännössä jo lakastuneen postitienpidon velvoitteet lakkautettiin muodollisesti vasta 1911, jolloin kuljetuksia alkoivat sanella moottoroidummat keinot ja niiden uudet infrastruktuurit.
Postitien toteutus oli joka tapauksessa oman aikansa tärkeitä hankkeita. Sen takana olivat keskusvallan intressit ja resurssit.
Postitien ulottaminen Tukholmasta Viipuriin ja Käkisalmeen oli suuri ja edistyksellinen hanke kuningatar Kristinan asioita hoitaneelta Axel Oxenstiernalta. Venäjältä vallattu Karjalan kolkka tuotiin sillä varman ja vakaan tiedonkulun piiriin. Meren keskellä tämä tarkoitti talonpoikien postiruotuja ja ukaaseja postiveneen soudusta millä myrskyllä tahansa. Kelirikossa vene oli hinattava vaikka kuinka ohuen jään yli.
Nyt teknologiavisiot ovat miltei järjestään suurellisia ja koskettavat tavattoman monia. Eikä pienemmänkään toimijan ole tänään epätavallista tarjota suunnitelmiaan ja innovaatioitaan uudeksi teknologiseksi marssijärjestykseksi koko maailmalle. Käden käänteessä ei iso laiva kuitenkaan käänny, vaikka tarjolla olisi kuinka lupaavia uutuuksia. Postitie eli vanhalla mallillaan huomattavan kauan. Uusilla ratkaisuilla menoa mullistetaan tiheämmin, mutta niilläkin ovat omat viiveensä ja haasteensa.
TEKNOLOGIAN MONINAISET REUNAEHDOT
Uuden teknologian, kuten autonomisten robottien, kehittäminen, käyttö ja yleistäminen on kehittyneiden talouksien ykkösasioita. Teknologia ja innovaatiot tuovat taloudellista kasvua, mutta ne synnyttävät myös uudenlaisia kasvukipuja. Robotin hoiviin? -kirjamme muistuttaa, että erityisesti palvelurobottien kohdalla joudutaan entistä vakavammin ja kattavammin pohtimaan innovaatioiden ei-teknologisia reunaehtoja.
Robottien toimialojen laajentaminen tehtaista ja tukkuvarastoista ihmisten ilmoille ja niiden ohjelmointi keskustelemaan maallikkokäyttäjienkin kanssa on olennainen laadullinen hyppy automaatioteknologian laitteiden ja järjestelmien kehittämisessä. Teknistä potentiaalia sinänsä on ja sitä osataan jo käyttääkin, kun sopiva kohde löytyy. Hyviä esimerkkejä voi löytää sairaanhoidon ja terveydenhuollon palveluketjuista. Sairaaloihin on hankittu kuljetusrobotteja ja leikkausrobottien kirurginen tarkkuus on tunnustettu. Apteekkien varastorobottien kyky käsitellä lääkepakkauksia on jo luotettavalla tasolla. Lääkeketjun loppupään kuluttajajakeluun on kehitteillä ja jo tarjollakin robotiikkaa lähestyviä apuvälineitä.
Teknologian potentiaalit ja vallitsevat normit eivät kuitenkaan välttämättä kulje käsi kädessä. Esimerkiksi lääkehuollon tai kotihoidon toteutusta ohjataan julkisen vallan taholta, jolloin vaikkapa autonomisen lääkejakelijarobotin käyttöön ja yleistymiseen vaikuttavat monet muutkin kuin tekniset seikat, kuten kustannusten jaon tai tasa-arvoisen saatavuuden kysymykset.
Dronen kohdalla puntit ovat teknologian ja normien suhteen melko tasoissa. Nykyisen lainsäädännön mukaan näiden laitteiden käyttö on rajattu vielä yksityissfääriin siten, että ohjailijan on nähtävä ilmassa oleva laitteensa koko ajan. Navigointiteknologia antaisi kuitenkin mahdollisuuden ohjelmoida kauempanakin olevia päämääriä. Toisaalta kovin pitkälle ei nykyisen akkutekniikan varassa varsinkaan isommilla laitteilla voitaisi vielä päästä. Toisaalta akkulennokkien toimialueen laajentaminen perinteisillä moottoreilla voisi hyvinkin tuoda droneja pidemmillekin postilinjoille, jos lainsäädännön ja infrastruktuurien rajat sen sallisivat.
VIESTIMME
Palvelurobottien kohdalla joudutaan pohtimaan uuden teknologian suhdetta hyvinkin monen tasoisiin arvomaailmoihin, lähtien aivan henkilökohtaisen hyväksynnän kysymyksistä ja päätyen tietosuojan säilyttämisen tai työllisyyden ylläpidon kaltaisiin poliittisen läpinäkyvyyden ja hallinnan ongelmiin.
Sympaattisuutta tavoittelevien hoivarobottien tutkimus ja konstruointi on hyvä esimerkki siitä, kuinka nyt joudutaan käsittelemään sellaisiakin muuttujia, joita teknologian ehtoina ei ole tarvinnut kovin järeästi aikaisemmin miettiä. Vai mitä on sanottava, jos muutaman kymmenen sähkömoottorin ja tekoälyn pyörittämää hoivarobottia suunnitellaan dementoituneen vanhuksen syliin? Katseen ja äänen pitää olla lempeitä, ihon tai karvan sileää ja pehmeää, impulssien oikein mitoitettuja. Ainakin tältä osin liikutaan alueella, jossa koneensuunnittelun järkiperäisyyksiä testaavat kovinkin ihmismäiset ilmiöt ja tulkinnat.
Ikääntymisen kaltaisiin sosiaalisiin haasteisiin odotetaan ratkaisuja myös teknologiasta ja markkinavetoisuus epäilemättä tuottaa tähän rehevöityvää teknologiatarjontaa. Kuten muillakin alueilla, vaihtoehtoisten teknologioiden kilpajuoksussa löydettäneen toimivia ja pysyvämpiäkin ratkaisumalleja. Mutta relevanttina kysymyksenä säilyy samalla myös se, miten ennakoida ja ohjata teknologisten ratkaisujen suuntaa tietoisemmin niin, ettei kaikkea tarvitse opetella kantapään kautta.
[1] https://www.dpdhl.com/en/media-relations/press-releases/2019/dhl-launches-its-first-regular-fully-automated-and-intelligent-urban-drone-delivery-service.html.
Kommentit