Sariola, joka on alun perin automaatioinsinööri ja siirtynyt sittemmin lääketieteen tutkimukseen, alusti keskustelun toteamalla, ettei teknologia ole yhteiskuntatieteelle mitenkään tavanomainen tutkimuskohde. Väitteen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Robottitutkimuksen osalta tämä näyttäytyy esimerkiksi siten, että yhteiskuntatieteellistä ja filosofista tutkimuskirjallisuutta löytyy huomattavasti paljon vähemmän teollisuuden robotisaatiosta kuin tällä hetkellä vasta vähitellen kasvavasta palvelualojen robotisaatiosta.
Särkikoski täydensi avausta näkemyksellä, jonka mukaan palveluihin tuotu robotiikka näyttäytyy sen automaation jatkeena, jota teollisuudessa ja tuotannossa on vuosikymmeniä kehitetty. Samalla hän kuitenkin huomautti, kuinka tärkeää ja olennaista on kysyä, mikä palvelurobotiikassa on uutta ja haastavaa. Robotin hoiviin? -kirjassa pohditaan juuri näitä kysymyksiä eri näkökulmista.
Heti aluksi Sariola nosti asianmukaisesti esille perusasiat: mitä tarkoittaa robotti ja kuinka kirjan nimeen päädyttiin. Työotsikkona kirjalla oli ”Robotit ihmisen alueille”. Nykyisenkin nimen ”Robotin hoiviin?” tarkoituksena on viestiä siitä, että roboteilla voidaan ajatella hoidettavan hyvinkin inhimillisiä tehtäviä, jolloin on kysyttävä, missä määrin me niiden hoiviin haluamme antautua.
Robotin määrittelyssä jatkuvasti väljyyttä
Aivan selvää ei ole, mitä tarkoitamme puhuessamme roboteista. Virallisena määrittelynä voisi pitää VTT:nkin käyttämää muotoilua, jossa robotti on mekatroninen uudelleenohjelmoitava laite. Itsestääntoimivuutta eli autonomista toimintaa ei voi nykyään helposti pitää enää mukana robotin määritelmässä. Kauko-ohjattuun robotiikkaan ei ole kuulunut eikä välttämättä kuulu edelleenkään minkäänlaista itsenäistä koneälykkyyttä tai konepäättelyä (ks. etäläsnärobotit). Nämä robotin tarvitsevat ihmisen operoimaan niitä reaaliajassa. Droneja ei saa tämänhetkisen lainsäädännön mukaan edes lennättää ilman näköyhteyttä ja jatkuvaa ihmisohjausta.
Asiakaspalvelussa käytetyt humanoidirobotit ovat eri tavalla ihmisohjattuja. Ne perustuvat joko reaaliaikaiseen ohjaukseen tai ennakko-ohjelmointiin. Kun teollisuusrobotti toimii itsenäisesti rajatussa tehtävässään, samaa ei voida odottaa palvelurobotilta, joka toimii alati muuttuvassa sosiaalisessa ympäristössä. Ajan saatossa roboteilla on tarkoitettu myös aivan mekaanisia laitteita, kuten auton moottorin kaasuttimia, jotka reagoivat kuljettajan käskyihin. Viimeistään nykyisiä tietokoneohjattuja autoja voisi alkaa jo kutsua itsenäisesti ohjautuviksi roboteiksi. Autot ovat pikkuhiljaa saaneet ominaisuuksia, jotka ovat yksi kerrallaan askelia kohti varsinaisia robottiautoja.
Robotit ovat osa digitalisaatiota
Palvelurobotit ovat otollinen alusta sille, että kone nähdään täysin autonomisena ja yksittäisenä entiteettinä. Tosiasiassa ne ovat konejärjestelmän ja automaation täydentymistä ja levittäytymistä myös palvelujen piiriin. Yksittäiset autonomiset robotit ovat aina kytköksissä teknisiin järjestelmiin (esim. akkuriippuvuus, huolto- ja takuujärjestelyt) ja ne pystyvät välittämään informaatiota molempiin suuntiin. Henkilökohtainen palvelurobotti voi hyvinkin sensoroida myös yksityisyyttämme.
Humanoidimuotoiset robotit aivan erityisesti houkuttavat näkemään koneissa inhimillisyyttä. Robotista tulee tällöin ikään kuin materiaalinen kontaktipinta ja kohtauspiste maallikon rajattomille kuvitelmille ja robotistien rajallisille yrityksille jäljitellä koneellisesti ihmisen toimintoja. Robottien markkinoinnissa on nähtävissä jopa jotakin huijauksen tapaista. Erityisesti humanoidisten hoivarobottien markkinoinnissa on sorruttu täysin katteettomien kuvien luomiseen. Mainoskuvastossa robotit pitävät kädestä ja katsovat silmiin. Messuilla esitetään luontevasti keskustelevia ja sarkastisen vitsikkäitä robotteja, joiden käyttö oikeassa elämässä ja hoivan kentällä on vielä kaukana tulevaisuudessa.
Mihin tutkimus johtaa?
Robotin hoiviin? -kirja on tehty Suomen Akatemian STN-hankkeessa ROSE – Robotit ja hyvinvointipalveluiden tulevaisuus. Särkikoski korosti monitieteellisyyden roolia ja sitä, kuinka ROSE-hankkeen edustama monitieteisyys osoittaa osaltaan teknologian yhteiskunnallisen roolin tunnustamista aikaisempaa vahvemmin: ”Takavuosina näillä teknis-humanistisilla raja-alueilla ei juuri tungosta ollut”. Parviainen kommentoi lisäksi, ettei teknologian filosofiassa ole Suomessa kuin kourallinen tutkijoita.
Kiitos tilaisuuden järjestäjälle eli kirjan kustantajalle Vastapaino. Kiitos myös aktiiviselle yleisölle. Kaiken hoivarobottikeskustelun jälkeen olisi keskustelua jatkettu mielellään myös seksiroboteista ja robottiaseista.
Kirjan tiedot: https://vastapaino.fi/sivu/tuote/robotin-hoiviin-/2730924
Kommentit