Vuorovaikutuksen haasteet
Kun vieraskielinen potilas saapuu kuvaukseen, saattaa moni asia mennä vikaan. Kielierot ja käytöserot mahdollistavat monia erilaisia ongelmatilanteita. On tärkeää olla tietoinen erilaisista mahdollisista ongelmista, että niihin osaa varautua. Tässä muutamia esimerkkejä, joihin olen törmännyt harjoittelujeni aikana:
- Röntgenhoitajalla ja potilaalla ei ole yhteistä kieltä – Useimpien vieraskielisten potilaiden äidinkieli ei ole englanti. He eivät välttämättä osaa edes sanaakaan englantia. Tilanteessa, jossa hoitaja ja potilas puhuvat vain muutaman sanan samaa kieltä joudutaan tukeutumaan elekieleen ja sanattomaan viestintään.
- Potilas esittää ymmärtävänsä – Tuntuu, että monet vieraskieliset esittävät ymmärtävänsä, vaikka he eivät todellakaan ymmärtäisi kaikkea, mitä hoitaja sanoo. Röntgenhoitajan täytyy yrittää seurata potilasta ja määrittää, tietääkö hän todella mitä on tapahtumassa vai onko hän vain nyökyttänyt päätänsä muuten vain.
- Kulttuurierot – Yleensä kielimuuri tuo tullessaan myös kulttuurieroja. Potilaat saattavat kertoa näistä eroista itse, mutta hoitajan tulisi myös itse toimia tietoisena omasta käyttäytymisestään. Esimerkiksi potilas ei välttämättä tunne oloaan turvalliseksi, eikä halua olla huoneessa vain vastakkaista sukupuolta olevan hoitajan kanssa.
- Kielen käyttäminen tietyssä tilanteessa – Vaikka röntgenhoitajan kielitaito olisi hyvällä tasolla potilaan puhumassa kielessä, saattaa tilanne olla silti haasteellinen. Jos hoitaja ei ole tutustunut tilanteessa tarvittavaan sanastoon tai aikaisemmin käyttänyt kieltä hoitotilanteessa, saattaa kommunikointi olla vaikeaa.
Kuinka selviytyä vieraskielisten potilaiden tapaamisesta?
Kun erilaiset mahdolliset ongelmat ovat tiedossa, voidaan niihin keksiä ratkaisuja. Ennakkoon varautuminen ja rauhallinen käytös omasta jännityksestä huolimatta on tärkeää. Tässä joitakin mieleen juolahtaneita tapoja, joilla vieraskielisten potilaiden kanssa kommunikoinnista tulee helpompaa:
- Hoitajan käytös – Ehkä tärkein tekijä onnistuneessa potilaskäynnissä on hoitajan käytös. Käytöksen tulisi olla samanlaista kuin normaalissakin tilanteessa: empaattista, ystävällistä sekä rauhallista. Sen lisäksi hoitajan tulisi olla tilanteessa ennakkoluulottomasti ja kärsivällisesti, sekä kohdella vieraskielistä potilasta tasa-arvoisesti.
- Kieltenopiskelu – Omalla aktiivisuudella ja kieltenopiskelulla röntgenhoitaja voi päästä pitkälle. Jo perustasoiset englannin tai muun kielen taidot oman alan termeistä, sekä tavoista selittää asiat saattavat riittää.
- Kääntäjät – Nykyään puhelimista löytyy aina sanakirja, josta voi tarpeen tullen katsoa muutaman sanan. Tietenkään tämä ei ole se paras ja luotettavin keino. Onneksi useimmat potilaat ovat varautuneet tilanteeseen ja heillä saattaa olla mukana kääntäjänä esimerkiksi suomea puhuva sukulainen.
- Kuvat – Hoitaja voi varautua vieraskielisiin potilaisiin kuvilla, jotka antavat neuvoja. Esimerkiksi yksinkertaiset kieltokuvat ja ohjekuvat auttavat selittämään tilanteen potilaalle.
- Elekieli – Elekieli on tärkeä osa normaalia ihmisten kanssakäymistä, mutta yhteisen kielen puuttuessa nousee se entistä tärkeämpään asemaan. On hyvä käyttää selkeitä eleitä, joita ei voida ymmärtää väärin. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että joissakin kulttuureissa sama ele saattaa tarkoittaa aivan päinvastaista asiaa kuin Suomessa.
Vaikka vieraskieliset potilaat ovat haastavampia kuin suomen kieltä puhuvat potilaat, voivat nämä kohtaamiset opettaa paljon. Kannattaa siis kokeilla rohkeasti kommunikoida kaikenlaisten potilaiden kanssa ja muistaa, että potilas on luultavasti yhtä stressaantunut kielimuurista kuin röntgenhoitaja.
Artikkelin on kirjoittanut röntgenhoitajaopiskelija Natalja Hokkanen
Kommentit