Kirjoitus on julkaistu alun perin ALL-YOUTH hankkeen blogissa 17.9.2020
Ilmastonmuutos on vakava uhka nykyisten ja tulevien sukupolvien perustavanlaatuisille ihmisoikeuksille. Nuorten nostamat ilmastokanteet ovat vahva viesti siitä, että oikeustilan on aika muuttua.
Vuonna 2017 Keski-Portugalia koetteli tuhoisa maasto- ja metsäpalojen aalto. Ryhmä paikallisia koululaisia päätti saattaa valtiot ylikansallisesti vastuuseen ilmastonmuutoksen ehkäisyn ja vaikutusten torjumisen laiminlyönneistä. Sittemmin vuoden 2017 jälkeen rajut helleaallot, maaston autioituminen ja maaperän kuivuminen ovat tehneet laajoista maastopaloista Portugalissa toistuvan ilmiön. Syyskuussa 2020 kuusi portugalilaista lasta ja nuorta jättivät valituksensa, jossa he haastavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) 33 Euroopan valtiota, mukaan lukien Suomen ja muut EU-jäsenvaltiot sekä Venäjän ja Turkin.
Nuoret tulevien sukupolvien oikeuksien puolustajina
Valituksessa valtioiden katsotaan loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS) turvattua oikeutta elämään (2 artikla) ja oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla) sekä syrjineen lapsia ja nuoria näiden iän perusteella (14 artikla). EIT on laajentanut näiden Euroopan ihmisoikeussopimuksessa mainittujen perusoikeuksien soveltamisalaa tilanteisiin, joissa ympäristöhaitat uhkaavat näitä oikeuksia (mm. Kumpula 2019). Kanne sisältää vahvan tulevaisuusulottuvuuden. Valtioiden toimet, tai toimimattomuus, loukkaavat lasten ja nuorten oikeuksia sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ajasta ja paikasta riippumatta. Ihmisyyteen perustuvina perustavanlaatuisia oikeuksina niihin on jo näin itsessään rakennettu sisään ajatus tulevaisuudesta ja jatkuvuudesta.
Ilmastonmuutos aiheuttaa maapallolla Portugalin maastopalojen kaltaisia luonnonkatastrofeja kiihtyvään tahtiin sään ääri-ilmiöiden yleistyessä. Ilmastonmuutos loukkaa ainakin kolmea perustavanlaatuista ihmisoikeutta: oikeutta elämään, terveyteen sekä riittävään ravintoon (mm. Woods 2018). Lisäksi ilmastonmuutoksen vuoksi muun muassa alkuperäiskansojen oikeudet ovat uhattuna. Ilmastonmuutoksen vaikutusten torjunnan laiminlyönti puolestaan vaarantaa ihmisoikeuksien toteutumisen yli sukupolvien, kun nykyhetkessä tehtyjen päätösten ja säädettyjen lakien seuraukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen ilman, että tulevilla sukupolvilla on niihin vaikutusmahdollisuutta – vai onko?
Ilmastokanteet vaikuttamisen välineenä
Oikeudellisten esteiden ratkaisut -osahankkeessa on tutkittu lasten ja nuorten ilmastonmuutoskanteita. Ne ilmentävät vastaavanlaista ilmastohuolta, kuin kansainvälinen, ruotsalaisen Greta Thunbergin aloittama Fridays for Future -liike. Fridays for Future pohjautuu rauhalliseen kansalaistottelemattomuuteen, jossa nuoret jättävät noudattamatta oppivelvollisuutta perjantaisin tai harvemmin, ja osallistuvat koulun sijaan ilmastomielenosoituksiin. Portugalilaiset lapset vastaan 33 EIS:n jäsenvaltiota puolestaan perustuu strategiseen litigaatioon. Strateginen litigaatio on ollut aiemminkin ilmastoliikkeen tapa viestiä ilmastotoimien kiireellisyydestä. Kuuluisin näistä on Urgenda-tapaus, jossa Alankomaiden hallituksen katsottiin rikkoneen velvollisuuttaan suojella kansalaisiaan ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Alankomaiden korkein oikeus piti vuonna 2019 antamassaan päätöksessä Haagin tuomioistuimen päätöksen voimassa. Perusteluissaan Alankomaiden korkein oikeus vetosi YK:n ilmastosopimuksiin sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen tapauksen kansainvälisen ulottuvuuden vuoksi.
Urgenda-tapaus on toiminut esimerkkinä ilmastonsuojelun onnistuneesta ulottamisesta oikeussaleihin. Myös muun muassa Belgian, Kanadan, Kolumbian, Irlannin, Saksan, Ranskan, Uuden-Seelannin ja Iso-Britannian ja Sveitsin kansalaiset ovat nostaneet vastaavanlaisia ilmastokanteita. Suomessa ilmastokanteen mahdollisuuksista on keskusteltu, mutta hallinto-oikeuksissa ilmastokysymykset eivät toistaiseksi ole olleet näkyvillä. Tässä pohdinnassa on pääasiassa kiinnitetty huomiota oikeudellisen muutoksenhakumenettelyn puuttumiseen ilmastonmuutoksen kaltaisten haasteiden kohdalla. Julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta koskeva muutoksenhaku voidaan toteuttaa hallintoriita-asiana hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaisesti. Oikeuskäytäntöä tästä ei vastaavassa tilanteessa ole. Lisäksi, kuten Pauli Rautiainen Perustuslakiblogissa kirjoittaa, korkein hallinto-oikeus on ollut pidättyväinen kannanilmauksissaan strategisen litigaation suuntaan.
Vastuu kuuluu kaikille
Vastuu kansalaistensa ja alueellaan oleskelevien henkilöiden ihmisoikeuksien turvaamisesta ja edistämisestä on kunkin EIS:n jäsenvaltion julkisella vallalla. Ilmastonmuutoksen ihmisoikeuksien toteutumiselle aiheuttamat uhat ovat kuitenkin maailmanlaajuisia eivätkä noudattele valtioiden rajoja. Heta Heiskanen on tutkinut väitöskirjassaan (2018) muun muassa valtioiden rajat ylittävää, ekstraterritoriaalista, vastuuta ja EIT:n ihmisoikeuskäytäntöä suhteessa ilmastonmuutoskanteisiin. Heiskanen arvioi useiden valtioiden vastuuttamisen olevan oikeudellisesti haastavaa, mutta mahdollista. Riippumatta siitä, ottaako EIT tutkittavakseen valituksen, tapaus on jo nyt osa itseään laajempaa oikeudellisyhteiskunnallista ilmiötä, joka suuntaa kohti selkeää oikeustilan muutosta.
Käsitys sukupolvien välisestä vastuusta rakentuu nykyisten sukupolvien velvollisuuksille tulevaisuuden sukupolvia kohtaan. Ilmastokanteet ja -aktivismi vaativat julkiselta vallalta näiden velvollisuuksien toteuttamista – myös oikeudellisesti eikä vain poliittisen puheen tasolla. Lapset ja nuoret osana tulevia sukupolvia ovat löytäneet ilmastoliikkeestä tavan saada äänensä kuuluviin ja toimia ympäristökansalaisina (Albrecht et al. 2020). Nyt he vaativat samaa valtioilta: turvallisen tulevaisuuden suhde nykyisyyteen on määriteltävä konkreettisilla ja sitovilla päätöksillä ilmaston puolesta.
Kirjoittajat:
Sanna Lehtinen työskentelee väitöskirjatutkijana hankkeen Oikeudellisten esteiden ratkaisut -osatutkimuksessa kiinnostuksen kohteinaan tulevien sukupolvien oikeudet ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kulttuuriperinnön suojan sääntelyyn.
Eerika Albrecht työskentelee hankkeen Oikeudellisten esteiden ratkaisut -osatutkimuksessa tutkijatohtorina tutkimuskohteinaan erityisesti ympäristö- ja ilmastopolitiikka, ympäristöoikeus sekä nuorten osallistaminen.
Lähteet:
Albrecht, Eerika, Tokola, Nina, Leppäkoski, Elina, Sinkkonen, Juni, Mustalahti, Irmeli, Ratamäki, Outi, Viljanen, Jukka (2020) Nuorten ilmastohuoli ja ympäristökansalaisuuden muotoutuminen. Lapsiasianvaltuutetun toimittama julkaisu, lokakuu 2020, hyväksytty.
Kumpula, A. (2019). Ympäristölliset ihmisoikeudet – mahdollisuuksia ja muutoksia. Teoksessa Aalto-Heinilä, M. & Kurki, Visa (toim.): Mitä oikeudet ovat? Filosofian ja oikeustieteen näkökulmia. Gaudeamus, Tallinna, 262–275.
Woods, K. (2018). The rights of humans as ecologically embedded beings. Teoksessa: Oksanen, M., Dodsworth, A. & O’Doherty (toim.): Environmental human rights – A political theory perspective. Routledge, London & New York.
Kommentit