Koulutusviennin määrällinen kasvu ja kansantaloudellinen kannattavuus ovat pitkään ollut koulutuspoliittisen kiinnostuksen ja keskustelun kohteena. Jo ensimmäisessä kansallisessa koulutusviennin strategiassa (OKM 2010, 4) koulutusviennin linjattiin olevan ”maailman palvelukauppaa” ja tavoitteeksi esitettiin, että koulutuksesta muodostuisi merkittävä osuus Suomen kokonaisviennistä vuoteen 2015 mennessä. Tällöin koulutusviennin vetureiksi esitettiin korkeakouluja, joilla nähtiin olevan vakiintunutta ja monipuolista kansainvälistä toimintaa ja siten edellytyksiä tuotteistaa koulutusta kansainvälisille koulutusmarkkinoille sopivalla tavalla.
Viimeisten vuosien aikana koulutusviennille asetetut poliittiset tavoitteet ovat konkretisoituneet ja laajentuneet. Nykyisellään koulutusvienti kattaa myös muun koulutustoiminnan, kuten ammatillisen koulutuksen, oppimisteknologiat, opetusmateriaalit ja varhaiskasvatuksen pedagogiset ratkaisut (OPH 2020). Samalla koulutusviennin taloudelliseksi kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu kasvu miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä (OPH 2020, 10). Kasvua on todistetusti myös tapahtunut. Koulutusviennin kaupallinen kannattavuus on tuoreen syksyllä 2022 julkaistun selvityksessä esitetyn arvioin mukaan vajaa prosentti markkinahintaisesta bruttokansantuotteesta, josta merkittävä osa muodostuu ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden Suomeen maksamista lukukausimaksuista ja muusta kulutuksesta (Suhonen ym. 2022). Selvityksestä ilmenee myös koulutusviennin taloudellisen arvon määrittämisen hankaluus: toimijakenttä on laaja, osittain tuntematon eikä systemaattisesti kerättyä vertailukelpoista tietoa ole saatavilla.
Taloudellisen arvon mittaaminen on kansantaloudellisesti relevantti lähtökohta ja tiedonkeruun systematisointi sekä kaupallisen arvon mittaamisen että toiminnan kehittämisen keskeinen edellytys. Tässä blogissa haluamme laajentaa koulutusviennin arvosta käytävää koulutuspoliittista keskustelua tarkastelemalla koulutusviennin käsitettä ja koulutusviennin arvoa osana tietointensiivistä kansainvälistä toimintaa. Lopuksi pohdimme koulutusviennin tulevaisuutta hyödyntäen aiempia tutkimuksia ja omia koulutusvientiin liittyviä kokemuksiamme.
Mitä on koulutusvienti?
Koulutusvienti-käsitteen monitulkintaisuus hankaloittaa koulutusviennin kaupallisen kannattavuuden mittausta. Koulutusvienti voi tarkoittaa osalle yhtä kansainvälisen toiminnan muotoa muiden joukossa, kun taas toisille koulutusvienti on muusta kansainvälisestä toiminnasta erillistä osaamisen kauppaa. Tämän johdosta koulutusviennin kaupallisen arvon määrittäminen ja mittaaminen antaa parhaimmillaankin vain viitteellisen, suuntaa antavan tilannekuvan koulutusviennin arvosta.
Suomalaisessa koulutuspolitiikassa koulutusviennillä viitataan usein koulutuksen, koulutusjärjestelmän tai koulutusosaamisen kaupalliseen toimintaan, jonka maksajana toimii jokin ulkomainen taho (OPH 2020, 6; OKM 2016, 3). Tutkimuskirjallisuudessa koulutusviennin käsite saa kuitenkin monenlaisia analyyttisiä tasoja. Esimerkiksi hankalasti suomennettava transnational education viittaa koulutusohjelmien ja koulutuksen tarjoajien kansainväliseen liikkuvuuteen, ei siis niinkään opiskelijaliikkuvuuteen. Käytössä on myös muita termejä, kuten cross-border education (Knight 2016) ja koulutusviennin suora käännös education export (Juusola 2020). Cross-border education käytetään yleensä verrattain kuvailevasti ja se voi kattaa sekä opiskelijoiden, ohjelmien että koulutuksen tarjoajien kansainvälisen liikkuvuuden (Knight 2018).
Käsitteellinen hajanaisuus on sinänsä ymmärrettävää, sillä koulutusvienti on globaalisti moninaista ja sisältää erilaisia kansallisia (ja kielipoliittisia) lähtökohtia. Käsitteelliset eroavaisuudet tekevät kuitenkin tiedonvaihdosta ja vertailusta haastavaa (Knight 2016). Oma haasteensa on myös koulutuspoliittisesti laveassa koulutusvientitulkinnassa. Esimerkiksi lukuvuosimaksuja maksavat EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat eivät itsestään selvästi ole osa yliopistojen koulutusvientitoimintaa. Koulutuspoliittiset linjaukset koulutusviennistä eivät siis aina kohtaa koulutusviennin toteuttajien arkea eikä koulutusvienti ole edelleenkään itsestään selvästi vakiintunut osa kaikkien korkeakoulujen toimintaa. Kansallisissa koulutuspoliittisissa lähtökohdissa voisikin yhtäältä olla hyödyllistä tunnistaa ja hyödyntää kansainvälisiä koulutuspoliittisia koulutusviennin kehitystrendejä, kuten esimerkiksi laadunvarmistuksen kansainvälisiä suosituksia (ks. esim. ENQA ym. 2015). Nämä perustuvat verrattain laajaan konsultaatioon, jolloin ne voivat parhaimmillaan tarjota perustellun viitekehyksen kansallisen tilanteen systemaattiseen tarkasteluun.
Miten koulutusviennin arvo muotoutuu?
Koulutusvienti kansainväliset rajat ylittävänä toimintana on tietointensiivistä toimintaa ja siten koulutusviennin arvoa määrittävät monet tekijät. Koulutusvientiä toteuttavilta organisaatioilta tietointensiivisen, kansainvälisen toiminnan kaupallisesti kannattava toteuttaminen edellyttää kohdemaan koulutusjärjestelmän ja oppimiskäsitysten hyvää tuntemusta, sujuvia yhteistyösuhteita ulkomaisten partnerien kanssa, kansainvälistä näkyvyyttä, mahdollisuutta tehdä joustavia paikalliseen tarpeeseen soveltuvia ratkaisuja, mutta myös kykyä huolehtia siitä, että koulutusviennin laatu on varmistettua ja koulutusvientiin osallistuvat toimijat ovat toteutukseen sitoutuneita (Hasanen 2020, Juusola 2020, Juusola & Nokkala 2022, Lönnqvist ym. 2018).
Yksittäiselle opiskelijalle koulutusvientiin osallistuminen voi taas merkitä ammatillisen pätevöitymisen tai tutkinnon ohella uteliaisuutta oppia uutta ja kykyä pohtia yhteiskunnan eri ilmiöitä kriittisesti. Siten koulutusviennin arvon merkityksellisyys muotoutuu yhtäältä helposti todennettavissa olevasta eksplisiittisestä tiedosta. Toisaalta tätäkin merkittävämpää voi olla hankalasti mitattava henkilökohtaisen kokemuksen kautta muodostuva hiljainen tieto, jolla kuitenkin on voi kauaskantoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. (Truong ym. 2020.)
Koulutusviennin arvoa tarkasteltaessa on syytä huomioida myös sosiokulttuuriset lähtökohdat niin kansallisella, paikallisella kuin organisaatiotasolla (Hasanen 2020). Kansalliset koulutuspoliittiset linjaukset toimivat suomalaisten koulutusvientitoimijoiden taustalla, mutta käytännön toiminta toteutuu kuitenkin eräänlaisessa kansainvälisessä hybriditilassa, jossa eettisesti ja sosiaalisesti kestävän koulutusviennin edellytys on vastavuoroinen yhteistyö ulkomaisen partnerin kanssa (Hasanen 2020).
Koulutusviennin tulevaisuuden kysymykset
Koulutusvienti kytkeytyy kansalliseen yhteiskuntapoliittiseen kehitykseen ja kulloiseenkin kansainväliseen tilanteeseen. Tällä hetkellä tulevaisuus näyttäytyy toisiaan seuraavien globaalien kriisien myötä epävarmana. Pandemian yhtäkkinen leviäminen vaikutti merkittävällä tavalla kansainväliseen liikkuvuuteen ja hidasti siten koulutusvientitoimintaa, ainakin hetkellisesti (OPH 2020). Samalla koulutuksen ja kansainvälisen yhteistyön digitalisaatiosta tuli arkipäivää ja sen myötä koulutusviennin konteksti monipuolistui fyysistä liikkuvuutta edellyttävästä toiminnasta myös virtuaalista tilaa hyödyntäväksi toiminnaksi, jossa digipedagogisten ratkaisujen soveltaminen ja kehittäminen on välttämätöntä. Toisaalta sota Ukrainassa teki eurooppalaisesta kontekstista aiempaa epävarmemman ja nosti uudella tavalla esiin turvallisuuskysymykset ja koulutuksen kautta tapahtuvan humanitäärisen avun, oletettavasti myös koulutusviennin osalta.
Tulevaisuudessa ekologinen kriisi ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevat kysymykset ovat nykyistä isommassa roolissa globaaleilla koulutuskentillä (Unesco 2021). Koulutusvienti ei liene poikkeus. Samalla koulutusta koskevat nykyiset kehityskohteet, kuten koulutuksen saavutettavuus ja tasa-arvo, eivät katoa minnekään, vaan globaalisti tarkasteltuna näiden huomioiminen on edelleen tärkeää. Tämän johdosta laajempi arvokeskustelu koulutusviennin tavoitteista, arvonmuodostuksesta ja koulutusviennin tietojohtamisesta olisi tervetullutta myös suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Siispä tärppimme kansalliseen koulutusviennin kehitystyöhön ovat:
- Systemaattinen tiedonkeruu on arvon mittaamisen lähtökohta, erityisesti silloin kun siinä huomioidaan koulutusviennin ja arvonmuodostuksen moninaisuus kokonaisuudessaan. Kaupallisen arvon mittaaminen jäntevöityy, mikäli koulutusvientitoiminnan eri muodot ovat keskenään vertailukelpoisia. Tämä tukee myös koulutusviennin laadunvarmistusta. Systemaattisesta tiedonkeruusta löytyy kansainvälisiä esimerkkejä esimerkiksi täältä: https://www.britishcouncil.org/sites/default/files/tne_classification_framework-final.pdf
- Eettisesti kestävä koulutusvienti edellyttää kriittistä ja eri toimintamuodot huomioivaa otetta. Koulutusviennin kestävän kehittämisen kannalta on hyödyllistä tunnistaa niitä kriittisiä kehityskohteita, joita koulutusvientitoimijat käytännön työssään kohtaavat. Esimerkiksi lapsille tarjottavan varhaiskasvatuksen kaupallinen toteutus voi edellyttää toisenlaisten eettisten kysymysten tarkastelua verrattuna koulutusjärjestelmän konsultaatiota koskevaan toimintaan.
- Monipuolinen ja kontekstin huomioiva arviointi tukee koulutusviennin kehitystyötä. Koulutusvientiprosessi kokonaisuudessaan kattaa lukuisia vaiheita ja toimijoita aina neuvotteluista ja opiskelijarekrytointiin käytettävistä agenteista varsinaiseen toteutukseen. Koulutusviennin arvon mittaamisessa merkityksellistä ovat myös vaikutukset vastaanottajalle, vaikka niiden välitön arviointi hankalaa onkin. Koulutusviennin kehitystä voidaan kuitenkin tukea kehittävän arvioinnin mukaisesti esimerkiksi tekemällä maakohtaisia katsauksia, joissa on mahdollista huomioida kansalliset ja paikalliset erityispiirteet.
Kirjoittajat:
Henna Juusola, Tutkijatohtori, Hallintotiede (Tampereen yliopisto) henna.juusola@tuni.fi
Kirsi Hasanen, Erityisasiantuntija, Työelämäyhteydet ja jatkuva oppiminen (Tampereen yliopisto), kirsi.hasanen@tuni.fi
Harri Laihonen, Professori, Sosiaali- ja terveyshallintotiede, (Itä-Suomen yliopisto), harri.laihonen@uef.fi
Lähteet
ENQA, ESU, EUA, EURASHE & EQAR (2015). Key Considerations for Cross-Border Quality Assurance in the European Higher Education Area. https://www.enqa.eu/publications/key-considerations-for-cross-border-quality-assurance-in-the-european-higher-education-area/
Hasanen, K. (2020). “Glocal” Transnational Higher Education: A Case Study of a Finnish-Vietnamese Collaboration. International Journal of Learning, Teaching and Educational Research, 19(2), 305–317. https://doi.org/10.26803/ijlter.19.2.19
Juusola, H. (2020). Perspectives on Quality of Higher Education in the context of Finnish Education Export. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.
Juusola, & Nokkala, T. (2022). Legitimations of Finnish education export – exploring the plurality of guiding principles. European Journal of Higher Education, 12(2), 211–227. https://doi.org/10.1080/21568235.2021.1923046
Knight, J. (2016). Transnational education remodeled. Journal of Studies in International Education, 20(1), 34-47. doi:10.1177/1028315315602927
Knight, J. (2018). Introduction. Teoksessa International Education HubsStudent, Talent, Knowledge-InnovationModels, toim. Jane Knight. Springer. 1-2
Lönnqvist, A., Laihonen, H., Cai, Y., & Hasanen, K. (2018). Re-framing education export from the perspective of intellectual capital transfer. Journal of Studies in International Education, 22(4), 353-368. doi:10.1177/1028315318773141
OKM [Opetus- ja kulttuuriministeriö]. (2010). Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11
OKM (2016). Koulutusviennin tiekartta 2016–2019. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:9
OPH [Opetushallitus] (2020). Koulutusviennin tiekartta 2020–2023. Raportit ja selvitykset 2020: 8. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/koulutusviennin-tiekartta-2020-2023
Suhonen, T., Villanen, J., Nyyssölä, M. & H. Karhunen (2022). Selvitys suomalaisen koulutusviennin taloudellisesta arvosta. Raportit ja selvitykset 2022: 5. Opetushallitus. Selvitys suomalaisen koulutusviennin taloudellisesta arvosta | Opetushallitus (oph.fi)
Truong, V. T., Hasanen, K., & Laihonen, H. (2020). Students as Knowledge Mediators in Transnational Higher Education. International Journal of Multidisciplinary Perspectives on Higher Education, 5(2), 48–.
UNESCO (2021). Reimagining our futures together: a new social contract for education. Report from the international commission on the futures of education.
Kommentit