Käsitteillä on väliä! Näin lausuvat tutkijat, jotka ovat kiinnostuneita politiikkakäsitteiden merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Tätä itsestään selvää hokemaa viljellään, koska yhteiskuntatutkimuksessa politiikkakäsitteet jäävät usein taka-alalle. Ympäristöpolitiikan tutkimuksen piirissä tämä trendi on kuitenkin kääntymässä. Tähän liikehdintään viime perjantainen (22.9.2023) väitökseni liittyy. Väitöskirjassani kehitin ideologisen ohjaamisen näkökulmaan, mikä auttaa paremmin ymmärtämään, miksi suuret politiikkakäsitteet ovat tärkeitä yhteiskunnallisissa muutosprosesseissa. Työni lähtökohtana käytin kiertotaloutta.
Kiertotalous voidaan laskea ympäristöpolitiikan suureksi käsitteeksi, koska sen tavoitteena nykyisen talousmallin muuttaminen. Kiertotalouden tapauksessa muutostarve perustellaan vastakäsitteen avulla, joka kehystetään niin, että se nostaa esiin epätoivottuja puolia nykyisestä talousmallista. Kiertotalouden vastakäsite on lineaaritalous ja se kehystää nykytalouden materiaalivirtojen perustuvan resursseja haaskaavaan ’ota-tuota-kuluta-hävitä’ logiikkaan. Vastakäsitettä hyödyntävät myös kiertotalouden sisarkäsitteet biotalous ja vihreä talous. Biotalouden vastakäsite on fossiilitalous ja vihreä talouden taas ruskea talous.
Vastakäsitteiden avulla kierto-, bio- ja vihreä talous luovat normatiivisen latauksen, joka puskee kohti muutosta. Se miltä tämä muutos näyttää eri yhteyksissä, toimialoilla ja käytännöissä jää kuitenkin hämärän peittoon. Tätä ’ideasta käytäntöön’ prosessia ideologisen ohjaamisen näkökulma auttaa ymmärtämään. Lyhyesti sanottuna ideologisessa ohjaamisessa kysymys on konkretisoinnista. Tämä tarkoittaa kiertotalouden kannalta sitä, että kiertotaloutta rajatummat käsiteet konkretisoivat sitä, mitä kiertotalous tarkoittaa eri yhteydessä. Esimerkiksi jätepolitiikassa kiertotalous tarkoittaa muun muassa tehokkaampaa kierrätystä ja toimenpiteitä jätteiden syntymisen vähentämiseksi. Tuotepolitiikassa taas velvoitteet tuotteiden ekologiseen suunnitteluun konkretisoivat kiertotaloutta. Kuluttajien keskuudessa kiertotalous voi tarkoittaa tavaroiden vuokrausta ja lainausta.
Käsitteen konkretisointi käytäntöön kuulostaa suoraviivaiselta prosessilta, mutta siihen pisteeseen pääseminen vaatii useiden kriittisten vaiheiden läpäisemistä. Ensinnäkin politiikkakäsitteen pitää olla oikeanlainen. Sen tulee olla riittävän suuri ja sen muutostavoitteen tulee ylittää poliittiset jakolinjat. Käsitteestä pitää tehdä kiinnostava aihe julkiseen keskusteluun. Lisäksi käsitteen tulee olla riittävän monitulkintainen ja vetoava, jotta erilaiset yhteiskunnalliset toimijat innostuvat siitä ja alkavat soveltamaan sitä omaan tekemiseensä.
Tämä perusteella ympäristöpolitiikan suurien käsitteiden arvo perustuu niiden kykyyn jäsentää muutoksentekoa yli sektorirajojen. Tämän prosessin on myös kyettävä tuottamaan tuloksia, jotka auttavat kääntämään epäkestävää kehitystä. Jos esimerkiksi kiertotalouden nimissä tehdyt toimet eivät tähän pysty, niin kiertotalous ympäristöpolitiikan käsitteenä epäonnistuu. Heikkojen tulosten todennäköisenä seurauksena kiertotalouden tyyppiset käsitteet menettävät merkityksenä ja korvautuvat toisilla, jotka sanoittavat eri tavalla ratkaisuja tuotanto- ja kulutustapojemme kestämättömyyteen.
Erkki-Jussi Nylén
Väitöskirjan linkki: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2994-5
Kommentit