Syrjintä ja tasapuolinen kohtelu korkeakouluissa: mistä on kyse ja mitä me voimme asialle tehdä?

Kaikilla on turvallisuuden tunne järkkynyt viimeisen kolmen viikon aikana. Emme voi ajatella, että meillä olisi turvallinen ympäristö tasapuolisesti, kun Ukrainan sodan siviiliuhrien sekä pakolaisten määrä kasvaa päivä päivältä. Koko Eurooppa on sähköistynyt ja sen turvallisuus uhattuna, vaikka välitöntä vaaraa ’ei juuri nyt’ olisikaan.

Turvattomuuden tunteen lisääntyessä työympäristön turvallisuuden merkitys korostuu. Minkälaista ympäristöä sitten työelämä tällä hetkellä tarjoaa esimerkiksi kokonaan uusille työntekijöille ja minkälaisesta organisaatiokulttuurista työntekijöille viestitään tai miten se koetaan? Tätä on varmaan paljon jokainen miettinyt, kun tuli TEAMSit ja ZOOMit ja erkaannuttiin enemmän tai vähemmän työkavereista, esihenkilöistä sekä vanhasta toimistokulttuurista ja mentiin uuteen moodiin tietämättä minkälaiseksi työympäristö ja tärkeät työelämäsuhteet muodostuvat.  Ei ole tietenkään mitään yhtä tapaa ja mallia tai moodia, miten näiden asioiden kanssa mennään ja on menty. Itse kullakin on näistä erilaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Yksinäisyys on vaivannut monia. Nykyinen geopoliittinen tilanne tuo tähän vielä lisämausteensa.

Yksi työelämän turvattomuutta aiheuttava tekijä on syrjintä ja rakenteellinen epätasa-arvo. Äskettäiseltä työoikeuden luennolta jäi mieleen tärkeä näkökulma. Mitä eroa on työelämän syrjinnällä ja tasapuolisella kohtelulla?  Istuttiin korkeakouluhallinnon ja -johtamisen KOHA juridiikan kurssilla ja pitkästä aikaa luentosalissa eli oli tunnetta paluusta perinteisiin. Menemättä tarkemmin työelämän pykäläviidakon puolelle, on tärkeää havahtua siihen kuinka tärkeä merkitys koko koulutussektorilla on yhteiskunnan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä turvallisuuden(kin) edistämiselle.

Korkeakoulutuksen saavutettavuudesta ja tasa-arvosta julkaistiin Tampereen yliopiston ja Turun yliopiston tutkijaporukoiden kanssa yhteinen laaja loppuraportti viime vuoden puolella. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymysten edistämisen todettiin olevan kaikkien eri koulutusportaiden asia ja tehtävä. Sitä ei voida aloittaa vasta korkeakoulutuksessa. Raportista löytyy paljon muutakin luettavaa. Ruotsissa esimerkiksi maahanmuuttajien korkeakoulutukseen päätyminen on todennäköisempää, jos henkilö on muuttanut maahan jo ennen kouluikää. Suomessa vastaavaa tilastointiseurantaa ei tällä tarkkuudella ole. Samassa raportissa on erinomainen katsaus Ruotsin, Irlannin ja Englannin erilaisten tunnistettujen vähemmistöryhmien tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävistä politiikkatoimista ja niiden vaikutuksista. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat olivat kuitenkin vain vähän esillä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevassa korkeakoulupolitiikassa. Tilastointitietoakaan ei näistä maista ole saatavilla.

Samalla kun tasa-arvoa ja korkeakoulutuksen saavutettavuutta halutaan Suomessakin edistää, on fakta, että korkeakoulut ovat niin meillä kuin muualla luonteeltaan valikoivia instituutioita. On vetoa kahteen suuntaan. Toisaalta linjataan halusta ja toimista edistää korkeakoulutuksen saavutettavuutta, mutta samalla korkeakoulut ovat halukkaita ottamaan ja valitsemaan ns. parhaat päältä niin opiskelijoiksi kuin henkilöstöksi. Eli korkeakoulujen suhteen epätasa-arvoa löytyy jo rakenteellisella tasolla.

Mistä sitten oikein on kyse korkeakoulujen syrjinnässä ja tasapuolisessa kohtelussa? Molemmissa työnhakija tai työntekijä tai yhtä lailla opiskelija asetetaan eri asemaan suhteessa muihin. Esimerkiksi henkilöstön työhönottotilanteissa tai irtisanomistilanteissa ollaan tekemisissä syrjintäkiellon kanssa. Ei ole luvallista syrjiä sukupuolen, iän, kansalaisuuden, sairauden, vakaumuksen tms. henkilöön kohdistuvien syiden perusteella. On siis kriteeristöä, joiden perusteella on kiellettyä syrjiä. Tasapuolinen kohtelu taas koskee kaikkia eli samanlaisessa tilanteessa olevia henkilöitä tulee kaikkia kohdella samalla tavalla. Nämä on helpompi tähän kirjata kuin, että ne aina tositilanteessa toteutuisivat tai näyttää toteen niiden toteutumattomuus.

Me kaikki opettajat ja tutkijat ja koko akateeminen yhteisö välitämme omassa tutkimusryhmässä, omassa opetustiimissä maailmankuvaamme ja arvojamme tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ja muiden kohtelusta. Voimme kaikki omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että työ- ja opiskeluympäristömme on turvallinen ja tasa-arvoinen vaikka käsillä olevat ajat ovatkin vaikeita ja turvattomuuden tunteita herättäviä. Syrjintäkieltoa ja tasapuolista kohtelua on syytä heijastella eri tilanteissa, ei vain työhönottoon liittyen. Esimerkkinä nostan käytännöt ja tottumuksetkin, jotka raamittavat valikointia ketkä kutsutaan asiantuntijatehtäviin ja ketkä jäävät tämän portin ulkopuolelle.  Ollaan hereillä näissäkin asioissa ja edistetään monella rintamalla tasa-arvoa, tasapuolista kohtelua ja yhdenvertaisuutta.

Vuokko Kohtamäki, hallintotieteiden yliopistonlehtori