Tässä blogitekstissä pohdimme, miten tutkimuksella on mahdollista vaikuttaa yhteiskuntaan? Millaisessa muodossa tutkimuksen tuloksia pitäisi raportoida, jotta ne ovat tiedeyhteisön ulkopuolella hyödynnettävissä mahdollisimman nopeasti? Entä miten tutkimustietoa pitäisi palauttaa tutkimuksessa mukana olleille tahoille?
Suomen Akatemian rahoittaman TRUST-kärkihankkeen (2016–2018) aikana syntyneet kokemukset yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta perustuvat ajatukseen vaikuttavuuden dialogisuudesta. TRUST-hankkeessa tutkittiin yksin tulleiden alaikäisten maahanmuuttajanuorten sosiaalista tukea ja kuulumisen tunteen tukemista. Hankkeen keskiössä olivat nuoret ja heidän kokemustietonsa pakolaisuudesta sekä uudessa kotimaassa asumisesta. Tutkimuksemme perustui nuorten kanssa työskentelyyn ja etnografisen läsnäolon kautta syntyneeseen jaettuun ymmärrykseen heidän moninaisista sisäisistä maailmoistaan. Samalla meille karttui runsaasti kokemustietoa erilaisten hallintakeinojen, kuten maahanmuuttopolitiikan, kohteena elämisen hankaluudesta ja hallintakeinojen pitkäkestoisista vaikutuksista näiden lasten ja nuorten elämässä. Tämän ymmärryksen jalkauttaminen toimintoihin, joissa näitä lapsia ja nuoria hoivataan, koulutetaan ja heidän maassa oleskelunsa statuksesta päätetään, oli hankkeen keskeinen tavoite.
Käsitteellisestä työskentelystä dialogiseen yhteiskehittämiseen
Vaikka tieteen ja yhteiskunnan vuoropuhelu onkin viime vuosina parantunut, tutkijat tuottavat tietoa ja kirjoittavat käsitteellisiä tekstejä yhä pääasiassa akateemista yhteisöä silmällä pitäen, ja tutkimustiedon yhteydet käytäntöön saattavat olla vähäisiä. Tutkimushankkeissa ole juurikaan ole varattu resursseja tutkimustiedon jalkauttamiseen. Tutkimuksen uudet rahoitusmallit, kuten kärki- ja strategisen tutkimuksen hankkeet, ovat kuitenkin kannustaneet ja sallineet tutkimustiedon jalostamisen laajemman yhteiskunnan käyttöön.
Kaiken tutkimuksen peruslähtökohtana on esittää kriittisiä kysymyksiä kohdennetuista ongelma-alueista, mutta näihin vastaaminen pelkästään käsitteellisen työskentelyn avulla on vain harvoin mahdollista. Tietoa ja ymmärrystä tutkittavan ilmiön olemuksesta kerätään monilta toimijoilta, olivatpa ne järjestöjä, yhteisöjä, jonkin hallinnonalan edustajia tai yksittäisiä henkilöitä. Nämä toimijat ovat osa tutkimusdialogia ja näin ollen saavutetun ymmärryksen sekä ratkaisujen tulee palautua myös tiedon alkulähteille sopivassa muodossa.
Tutkimustiedon jalkauttamista ei saisi kuitenkaan nähdä yksisuuntaisena prosessina, jossa tutkijat parhaimmillaankin kertovat tuloksensa kentälle, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita työstämään saavutettua ymmärrystä eteenpäin yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Vasta tällainen dialoginen vaikuttaminen ja yhteiskehittäminen voi muuttaa käytäntöjä ja luoda mahdollisuuksia uusien toimintatapojen syntyyn. Tutkimustiedon merkitys on silloin uutta ymmärrystä ja toimintaa tukeva sekä toimintaan analyyttisiä perusteluja antava.
Politiikkasuosituksia ja satukirjoja
Politiikkarelevanssin tutkimuksen on oltava kiinni ajassa. Tämä asettaa tutkimusasetelman osittain alttiiksi jatkuville muutoksille. Tutkijoiden täytyy ilmiön ennakkoymmärryksen lisäksi hallita tutkimuskentän alati muuttuva tilanne. Kun pyrkimyksenä on tarjota politiikan kehittämiselle tukea käsitteellisen ymmärryksen perustalta, tutkimustieto on myös sovitettava yhteen soveltajien käsitteistön kanssa.
Kaikissa TRUST-hankkeen suosituksissa meille oli tärkeää nostaa lasten ja nuorten oma ääni kuuluviin. Hankkeessa tuotettiin asumisenratkaisuja erittelevä politiikkasuositus, kaksi sosiaalisen tuen kehittämisen mahdollisuuksiin Suomessa keskittyvää konseptia ja yksin tulleiden sosiaalisen tuen tiekartta. Konsepteissa kansainvälinen tutkimustieto ja muiden maiden käytännöt koottiin paketiksi, joka oli mahdollista soveltaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä työssä otimme huomioon kansallisen sääntelyn sekä käytäntöjen olemassa olevat rakenteet. Näin ollen konsepteissa ei ole kyse hyvien käytäntöjen siirtämistä suoraan maasta toiseen, vaan kokonaan uudenlaisen toimintaympäristön luominen paikalliset erityispiirteet huomioiden.
Lisäksi TRUST-hankkeessa kerätyn kokemustiedon esittämisen muodot poikkeisivat monin paikoin akateemisesta perinteestä. Tuotimme hankkeessa yhdessä lasten ja nuorten kanssa kulttuurista kohtaamista tarkastelevan oppimateriaalin, pakolaisuudesta kertovan satukirjan ja savianimaation sekä yksin tulleen nuoren räppärin elämästä kertova minidokumenttielokuvan. Kaikissa kirjoittamissamme akateemisissa ja laajemmalle yleisölle kohdennetuissa teksteissä pyrimme välttämään nuorten elämää objektivoivaa kuvausta lukemalla keräämiämme empiirisiä aineistoja ristiin ja tuomalla esille useita erilaisia vaihtoehtoja. Tällaiset tulokset eivät kuitenkaan aina sovi yhteen sen kanssa, että tutkimuksesta esiin nostettavien suositusten toivotaan olevan tiiviitä ja kohdennettuja.
Vaikka yliopistoissa on viimeisten vuosikymmenten ajan korostettu tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, tätä työtä ei edelleenkään arvosteta tutkijanuran arvioinnissa, eikä tälle työlle tunnu jäävän tutkimushankkeissa riittävästi aikaa. Laajempi yleisö ei myöskään suhtaudu yksinomaan myönteisesti tutkijoiden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tutkijoihin kohdistuva vihapuhe on lisääntynyt ja sen kohteeksi joutuminen pelottaa monia tutkijoita pois sellaisten teemojen ääreltä, jotka erityisesti kaipaisivat julkista keskustelua. Tutkimuksen jalkauttaminen tältäkin osin vaatii tutkijoilta joustavuutta ja aivan uudenlaista kykyä sietää kohtuuttomiakin soraääniä yhteiskunnalliseen muutokseen pyrittäessä.
TRUST-hanke päättyi syyskuun lopussa 2018. Tutkimushankkeen tuotoksiin sekä tuloksiin voi tutustua verkkosivulla: www.transculturaltrust.net
Lue lisää:
Societal impact and finding the right audience for research
Miten tulevat sukupolvet voitaisiin ottaa huomioon demokraattisessa päätöksenteossa?
Kommentit