”Työurien pidentäminen” -sanapari on keikkunut yhteiskunnallisen keskustelun kestoaiheena jo vuosia, ja keinoja tavoitteen saavuttamiseksi on haettu niin koulutus-, työllisyys- kuin eläkepolitiikankin muutoksilla. Paljon palstatilaa aiheen tiimoilta on saanut etenkin liian myöhäinen työuran aloitusikä ja toisaalta liian alhainen vanhuuseläkeikä. Keskeinen työuria lyhentävä ongelma Suomessa on kuitenkin myös suuri työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä.
Vuoden 2016 lopussa työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä sai 153 000 henkilöä ja työkyvyttömyyseläkkeitä maksettiin yhteensä 1,95 miljardia euroa, mikä vastaa 7,5 % kaikista maksetuista työeläkkeistä (ETK 2017). Ratkaisun avaimia tulisikin etsiä myös työkyvyttömyyseläkeläisten määrän vähentämisestä.
Huomio työkyvyttömyydestä työkykyyn
Viime aikoina huomio on suunnattu niin akateemisessa kirjallisuudessa kuin käytännön sovelluksissakin työkyvyttömyydestä työkykyyn. Historiallisesti yhteiskunta on luokitellut ja käsitellyt työntekijöitä keskittyen lähinnä heidän vajavaisuuksiinsa ja kyvyttömyyteensä sen sijaan, millaista työtä he mahdollisesti voisivat tehdä. Nyt huomio on suunnattu pikemminkin työntekijöiden mahdollisuuksiin ja olennaista on se, mitä työkyvystä on jäljellä, ei se, mitä on menetetty.
Muutos näkyy konkreettisesti esimerkiksi sairaus-, työterveys- ja työeläkelakien 2010-luvun uudistuksissa, joista löytyy monia elementtejä työkyvyttömyyden pitkittymisen ehkäisyyn ja työhönpaluun helpottamiseen. Uudistukset ajavat varhaisen puuttumisen ja tuen mallia, jonka avulla voitaisiin välttää tilanteen paheneminen ja eskaloituminen. Työkyvyttömyys ei nimittäin yleensä iske kuin salama kirkkaalta taivaalta (poikkeuksena tapaturmat), vaan ensimmäisten merkkien jälkeen kestää vuosia ennen kuin työntekijä lopulta jää eläkkeelle.
Työkyvyttömyyseläke on nykyisin viimesijainen vaihtoehto, ja esimerkiksi pitkittyvien sairauspoissaolojen tapauksessa selvitetään ensin työntekijän mahdollisuus työeläkekuntoutukseen. Vuodesta 2015 lähtien työeläkelaitoksella on ollut velvollisuus selvittää henkilön oikeus kuntoutukseen myös työkyvyttömyyseläkepäätöksen yhteydessä. Työkyvyttömyyseläkettä hakenut saattaakin siis saada myönteisen ennakkopäätöksen kuntoutuksesta.
Työkykyä tulee johtaa
Pelkkä huomion kohdistaminen työkykyyn ei kuitenkaan riitä, vaan työkykyä pitää johtaa. Työkykyjohtaminen (disability management) on osa yrityksen henkilöstöriskienhallintaa, ja sen tavoitteena ovat työn ja työympäristön kehittäminen sekä työkykyriskien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen. Työterveyshuollon lisäksi yritykset hyödyntävät työeläke- ja tapaturmavakuutuslaitoksia työkykyjohtamisen toimintamallien ja suunnitelmien luomisessa sekä toiminnan toteutuksessa. Työkykyjohtaminen onkin yhteispeliä, jossa avainasemassa on työnantajayritys.
Keskeisiä työkykyjohtamisen työkaluja ovat mm. puheeksi ottamisen mallit, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden seuranta sekä työhön paluun tukemistoimet. Pitkittyvien poissaolojen tapauksessa valikoima täydentyy työeläkekuntoutuksen keinoilla, joita ovat työkokeilu, työhönvalmennus ja uudelleenkoulutus. Työkykyjohtamiseen suunnitellusti satsatut eurot maksavat itsensä takaisin sairauspoissaolojen, työtapaturmien ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähentymisen kautta.
Vaikka työkykyjohtamisen merkitystä on korostettu jo yli vuosikymmen, yritykset näkevät työkykyjohtamisen liian usein lähinnä henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon tehtävänä. Työkykyjohtamisen tulisi kuitenkin olla osa jokaisen yrityksen strategista johtamista. Niin ylimmän johdon, henkilöstöhallinnon kuin esimiestenkin pitäisi sitoutua sen mukaisiin toimintamalleihin.
Haasteena on siis vakuuttaa yritysjohdolle, että panostukset työkykyjohtamiseen kannattavat. Helpoin reitti olisi esittää absoluuttisia kannattavuuslukuja, joista kävisi ilmi työkykyjohtamiseen kohdistettujen eurojen tuottama nettohyöty. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista, sillä tuloksiin vaikuttaa kyseisen yrityksen kyky hallita muutostilanteita ja ylläpitää työkykytoiminnan rakenteita, toimintaa ja yhteistyötä.
Ammatillisen kuntoutuksen kannattavuuden nettohyöty on kuitenkin laskettavissa koko yhteiskunnan tasolla. Yksi onnistunut kuntoutusohjelma maksaa yhteiskunnalle 26 000 euroa, ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvän laskennallinen eläkekulu on noin 12 500 € vuodessa. Kun vielä huomioidaan, että kuntoutujan työkyvyttömyyseläke on keskimäärin korkeampi kuin kaikkien työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden keskimääräinen eläke, voidaan arvioida, että kuntoutus maksaa itsensä takaisin noin kahdessa vuodessa. (Saarnio 2017).
Saavutettuja tuloksia
Suomessa sekä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kokonaismäärä, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on laskenut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Työkyvyttömyyseläkeläisiä on nyt peräti 30 % vähemmän kuin vuonna 2007 (ETK 2017). Laskua selittää osaltaan aktiiviset pyrkimykset henkilön työuran jatkamiseksi työkyvyttömyyseläkkeen sijaan.
Samanaikaisesti ammatillisen kuntoutuksen suosio on selkeästi kasvanut, mikä myös osaltaan vaikuttaa työkyvyttömyyseläkeläisten määrän alentumiseen. Ammatillisen kuntoutuksen tulokset ovat kannustavia, sillä suurin osa ammatilliseen kuntoutukseen osallistuneista palaa työelämään, ja vain alle kymmenesosa päätyy täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle (Saarnio 2017).
Yritysten sitoutuminen työkykyjohtamiseen sekä työnantajien, terveydenhuollon ja vakuutusjärjestelmien eri toimijoiden välinen koordinaatio ja yhteistyö ovat avainasemassa työkyvyttömyyden ehkäisyssä ja suomalaisten työurien pidentämisessä.
Lopuksi erään tutkimukseen osallistuneen työeläkekuntoutujan mietteitä: ”Olen todella kiitollinen saadessani uuden mahdollisuuden elämässäni. Löysin kuntoutuksen kautta työn, tarkoituksen elämälle, sekä lisää voimaa fyysisen sekä psyykkisen kunnon kohentamiseen.”
Suunta on oikea, mutta työtä vielä riittää.
Lähteet:
ETK (2017a) Suomen työeläkkeensaajat 2016. Eläketurvakeskuksen tilastoja 6/2017.
Saarnio, L. (2017) Työeläkekuntoutus vuonna 2016. Eläketurvakeskuksen tilastoja 7/2017.
Kulmala, J. (2017) Palveluverkoston toteuttaman työeläkekuntoutuksen vaikuttavuus.
Kommentit