Puolustin julkisesti 1.4.2022 Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa väitöskirjaani Kansakunta aseissa – Asevelvollisuuskeskustelu Suomessa. Väitöskirjassa tekemieni havaintojen perusteella väitän sukupuolten välisen tasa-arvon nousseen keskeisimmäksi asevelvollisuuteen kohdistuvaksi muutospaineeksi. Tästä huolimatta asevelvollisuuden asema on edelleen Suomessa vahva, ja asevelvollisuus palvelee niin sotilaallisia kuin siviiliyhteiskunnallisia tarkoitusperiä.
Asevelvollisuus massa-armeijoiden ja kansallisvaltioiden luojana
Asevelvollisuutta on tutkittu sotatieteissä laajalti, mutta silti yllättävän vähän muissa tieteenaloissa – siitäkin huolimatta, ettei asevelvollisuus ole koskaan ollut pelkästään sotilaallinen ratkaisu. Väitöstutkimukseni tavoite on ollut edistää kokonaisvaltaista ymmärrystä asevelvollisuudesta, eli tarkastella asevelvollisuutta osana yhteiskuntaa eikä vain Puolustusvoimien sotilaallisena välineenä. Asevelvollisuutta on lähestulkoon aina johdettu Suomen historiassa ylhäältä alaspäin, mikä on todennäköisin syy asevelvollisuudesta käydyn kansalaiskeskustelun vähäiselle tutkimukselle.
Ajatukset oman yhteisönsä puolustamisesta kansalaisvelvollisuutena menevät jo antiikin maailmaan, mutta massa-armeijoiden sekä nationalismin nousuun kytkeytyvän asevelvollisuuden juuret löytyvät Ranskan suuresta vallankumouksesta (Frevert 2001). Asevelvollisuus muodostui useassa Euroopan maassa, Suomen suuriruhtinaskunta mukaan lukien, poliittisen eliitin kansakunnan rakentamisen välineeksi. Kansakunnan käsitteen olemuksesta ei vallitse yksimielisyyttä, vaikka yhdysvaltalaisen politiikan tutkimuksen professorin Benedict Andersonin (2020) määritelmä kansakunnasta kuviteltuna ja rajattuna poliittisena yhteisönä on noussut hyvin vaikutusvaltaiseen asemaan. Väitöstutkimukseni (2022) tukeutui myös tähän Andersonin määritelmään kansakunnasta ja teorian antamaan ylätason lähestymistapaan asevelvollisuudesta kansakunnan kuvittelemisen keinona.
Asevelvollisuuden asema on säilynyt Suomessa vahvana, vaikka kansainvälisesti tarkasteltuna massa-armeijoiden ja kansallisten yhtenäiskulttuurien väistymiset johtivat kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa asevelvollisuudesta luopumiseen (ks. Joenniemi 2006). Tutkimusaineistoni valossa etenkin Ruotsin kokemuksiin asevelvollisuusjärjestelmän kehittämisestä tartutaan herkästi Suomen poliittisessa keskustelussa. Laitisen (2005) mukaan historiallinen jatkuvuus on säilynyt asevelvollisuuden olemuksessa vahvana. Havaitsin myös itse paljon historiallisia jatkuvuuksia asevelvollisuuskeskustelussa, joista esimerkkeinä voi mainita asevelvollisuuden merkityksen sotilaallisena pelotteena tai kansalaiskasvatuksen välineenä.
Väitöskirjani keskeisimpänä asevelvollisuuden säilyttämistä perustelevana aineistokappaleena hyödynsin vuonna 2010 julkaistua asevelvollisuustyöryhmän raporttia. Raportista (2010) voi tulkita asevelvollisuusarmeijan ammattilaistumiskehityksen, mikä on tarkoittanut sotilaiden varustustason kohoamista, sodan ajan vahvuuden pienentämistä, koulutuksen laatuun panostamista sekä asevelvollisten yksilöllisempää kohtaamista. Asevelvollisuustyöryhmän raportti vahvisti useaan otteeseen kansakunnan kuvittelemiseen liittyviä teoreettisia olettamuksia, vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo jäi raportissa vähälle huomiolle. Sittemmin jo edesmenneen Ilkka Kanervan (kok) johtaman parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean mietintö (2021) julkaistiin väitöstutkimukseni loppuvaiheilla. Tuoreessa mietinnössä silti toistetaan osittain samoja tavoitteita kuin jo asevelvollisuustyöryhmän raportissa vuonna 2010.
Tärkeimpänä asevelvollisuuskriittisenä aineistokappaleena käytin asevelvollisuuden lakkauttamista tavoitelleen Ohi on -kansalaisaloitteen 2013–2014 verkkosivuja. Kansalaisaloitteen verkkosivuilla asevelvollisuus esitetään epätasa-arvoisena, kansantaloudellisesti kalliina sekä nykyajan turvallisuusuhkia ajatellen vanhentuneena ratkaisuina. Ohi on -kampanjan niin vasemmistolaisessa, vihreässä kuin oikeistolaisessa tukijajoukossa toistui politiikan vanha sanonta poliitikkojen omituisista petikavereista, jolloin yhteiset tavoitteet ajavat erikoisiin liittolaissuhteisiin.
Helsingin Sanomien (HS) mielipidekirjoitukset asevelvollisuudesta vuosina 2008–2018 edustivat pääosin asevelvollisuudesta käytävää kansalaiskeskustelua, vaikka mukana oli myös poliitikkojen sekä asiantuntijoiden mielipidekirjoituksia asevelvollisuudesta. Erityisesti mielipidekirjoitusaineistosta tehtyjen havaintojen perusteella sukupuolten välinen tasa-arvo näyttäytyy voimakkaimpana asevelvollisuuteen kohdistuvana muutospaineena. Mielipidekirjoitusaineiston tärkeimmät keskustelukulmat asevelvollisuuteen eli sotilaallinen maanpuolustus ja kansantalous saivat paljon huomiota myös asevelvollisuustyöryhmän raportissa sekä Ohi on -kampanjan verkkosivuilla.
Asevelvollisuuden eri tehtävät sekä merkitykset
On selvää, että asevelvollisuus palvelee Suomessa monia muitakin yhteiskunnallisia tarpeita kuin vain Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien täyttämistä. Asevelvollisuuden ympärillä vallitsee verrattain laaja poliittinen konsensus, mitä myös aineistonani käyttämä eduskuntakeskustelu asevelvollisuuslaista 2007 kuvastaa. Asevelvollisuutta on luontevinta hahmotella eräänlaisen dualismin kautta, jossa asevelvollisuus on sotilaallisen maanpuolustuksen sekä kansalaiskasvatuksen väline. Kansalaiskasvatus, kuten esimerkiksi kansanterveystyö, on tyypillisesti sivutuote itse päätuotteen eli puolustuskyvyn tuottamisesta. Terve ja toimintakykyinen väestö on tietenkin myös Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien täyttämisen kannalta myönteinen asia.
Asevelvollisuutta voi lähestyä ja lähestytäänkin poliittisessa keskusteluissa useasta eri näkökulmasta, riippuen siitä mitkä yksilöt keskustelevat asevelvollisuudesta. Hieman kärjistäen voi todeta, että jokainen lähestyy asevelvollisuutta itselleen mieluisimman näkökulman kautta. Taloustieteilijät puhuvat asevelvollisuudesta taloudellisena kysymyksenä, sotilaat sotilaallisena kysymyksenä ja niin edelleen. Laitinen (2005) on samansuuntaisesti kuvaillut asevelvollisuutta prismaksi, jonka kautta suomalainen yhteiskunta saa muuttuvat kasvonsa. Ohi on -kampanjan verkkosivuilla ja ajoittain myös asevelvollisuustyöryhmän raportissa oli havaittavissa eräänlaista tasapainoilua eri näkökulmista tapahtuvien asevelvollisuuden arviointien välillä. Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa yksilöillä on suurempi vapaus keskustella asevelvollisuudesta henkilökohtaisten preferenssiensä kautta. Asevelvollisuuden politiikka voi urheilutermein ilmaistuna olla joko joukkue- tai yksilölaji.
Kohti tulevaisuutta
Väitöskirjani osoittaa sukupuolten välisen tasa-arvon laajuuden asevelvollisuuteen kohdistuvana muutospaineena, jota pidän henkilökohtaisesti tärkeimpänä tutkimushavaintona sekä kontribuutiona asevelvollisuuden tutkimuskirjallisuuteen. Asevelvollisuudesta käytiin myös kansantalouden näkökulmasta odotettua enemmän keskustelua.
Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa, mutta puolustuksen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jossa nopeita muutoksia harvemmin tapahtuu. Asevelvollisuusjärjestelmä säilynee Suomessa 2020-luvun sekä luultavasti myös 2030-luvunkin. Sotilaallisin perustein arvioituna asevelvollisuuden kehittäminen jatkanee jo asevelvollisuustyöryhmän raportissa 2010 linjattua tietä, jonka juuret ovat toisaalta nähtävissä jo vuoden 1997 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Parlamentaarisessa asevelvollisuuskomiteassa tehty linjaus laajentaa kutsunnat naisiin tuskin silti vielä tyydyttää vaatimuksia sukupuolineutraalista asevelvollisuudesta. Venäjän helmikuussa 2022 käynnistämä hyökkäys Ukrainaan luonnollisesti vahvistaa asevelvollisuuden yhteiskunnallista asemaa Suomessa, mutta kuinka pitkälle tulevaisuuteen tämä noste kantaa, jää vielä nähtäväksi.
YTT Hannu Salomaa
Lähteet
Anderson, Benedict (2020), Kuvitellut yhteisöt – Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. 3. painos. Tampere: Vastapaino.
Frevert, Ute (2001), Die kasernierte Nation: Militärdienst und Zivilgesellschaft in Deutschand. Mün-chen: Verlag C.H.Beck.
Laitinen, Kari (2005), ”Suomalainen asevelvollisuus. Historiallinen kaari, kehitys ja kansallinen olemus”. Teoksessa Laitinen, Kari & Nokkala, Arto (2005), Suomalainen asevelvollisuus: historiaa, haasteita ja tulevaisuutta, 7–118. Puolustusministeriön julkaisuja; Nro 1/2005. Helsinki: Puolustusministeriö.
Salomaa, Hannu (2022), Kansakunta aseissa – Asevelvollisuuskeskustelu Suomessa. Tampereen yliopiston väitöskirjat 573. Tampere: Tampere University Press.
Joenniemi, Pertti (toim. 2006), The Changing Face of European Conscription. Hamsphire: Ashgate Publishing Limited.
Puolustusministeriö (2010), Suomalainen asevelvollisuus. Helsinki: Puolustusministeriö.
Valtioneuvosto (2021), Yleisen asevelvollisuuden kehittäminen ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttäminen – Parlamentaarisen komitean mietintö. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:91. Helsinki: Valtioneuvosto.
Kommentit