Asioita, joita en uskonut joutuvani tekemään: erinäisten tahojen muistuttaminen siitä, että perustuslakia pitää noudattaa. Asioita, joita teimme ylioppilaskunnassa vuonna 2017: ministeriön, Tampere3-prosessin johtohenkilöiden ja kaikkien muiden samoihin pöytiin sattuneiden muistuttaminen siitä, että perustuslakia pitää noudattaa. Tähän mennessä yliopiston tulevaisuuteen pitkälle vaikuttavat päätökset on valmisteltu yhteisön ulkopuolella ja ne tekee toimielin, jonka valintaan yhteisö ei saanut vaikuttaa.
Perustuslain takaama yliopistojen autonomia sivuutettiin räikeästi Tampereen korkeakoulusäätiön hallitusta valittaessa. Valinnan tekivät yhdistyvien yliopistojen monijäsenisten hallintoelinten sijasta nykyisten yliopistojen hallitukset, joista toisessa ei ole ainuttakaan yliopistoyhteisön sisäistä jäsentä. Säätiön hallituksen valintaa valmisteli nimityskomitea, jossa säätiön perustajilla oli enemmistövalta. Yliopistoyhteisöllä ei täten ollut sille lain mukaan kuuluvaa päätösvaltaa säätiön hallituksen valintaan.
Yliopistoyhteisöllä heikot osallistumismahdollisuudet
Lainvastaisesti valittu hallitus aloitti toimintansa kesällä ja syksyn aikana pyöräytettiin merkittävästi uuden yliopiston tulevaisuuteen vaikuttavat prosessit käyntiin. Johtosääntö, organisaatiorakenne, rehtorin valinta ja strategia luovat raamit tulevalle Tampereen yliopistolle. Paras ymmärrys nykyisistä organisaatioista ja niiden vahvuuksista olisi yliopistoyhteisöllä itsellään, mutta opiskelijoiden, professorien tai muun henkilöstön asiantuntemusta ei ole hyödynnetty yliopistofuusion valmistelussa. Syksyn mittaan olemme kyllä nähneet yhteisön osallistamisen yrityksiä: kyllä/ei-vaihtoehtoja tarjonneita Tampere3-mobiilikyselyitä ja muutaman laajemman kommentointilaatikon introissa, mutta yhteisön todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat jääneet usein pieniksi ja parhaimmillaankin vain reagoinniksi jo kertalleen paperille kirjattuihin ehdotuksiin. Rehtorin valintaryhmää lukuun ottamatta yhteisö ei ole pyynnöistä huolimatta saanut edustustaan valmisteleviin työryhmiin.
Strategiaprosessiin yhteisö pystyi osallistumaan kyllä/ei-kysymyksiä sisältäneellä sovelluksella, organisaatiorakenne-ehdotus läväytettiin kommenteille tieteenaloja kuulematta ja johtosäännöstä ei ole yhteisölle esitelty vielä ensimmäistäkään versiota. Neuvottelukunta yhteisöä edustavana epävirallisena elimenä on toki käsitellyt mainituista dokumenteista kahta ensimmäistä, mutta pari työpajaa ei riitä korvaamaan systemaattista yhteisön ohittamista.
Perustuslakivaliokunta muistutti itsehallinnosta
Perustuslakivaliokunta lausui Tampere3-laista marraskuun alussa ja totesi, ettei hallituksen esitys ollut lainmukainen. Lausunnossa painotettiin, että monijäseniselle hallintoelimelle ja sitä kautta yliopistoyhteisölle on taattava keskeinen asema ja päätösvalta myös ensimmäisen hallituksen valinnassa, eivätkä siirtymäjärjestelyt ole riittävä peruste poiketa perustuslain takaamasta yliopistojen itsehallinnosta tai siirtää sen toteutumista tulevaisuuteen.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon hengen mukaista olisikin, että yliopistoyhteisö otettaisiin oikeasti mukaan tulevan korkeakoulun rakentamiseen. Naurettavan lyhyet kommenttikierrokset ja haluttomuus keskustella keskeneräisistä asioista estävät yhteisön todellisen osallistumisen. Kahta perinteikästä organisaatiota ei voida yhdistää tai uutta synnyttää, mikäli ei tiedetä, mistä ollaan tulossa. Yliopiston kaltaista asiantuntijaorganisaatiota ei voi johtaa kuten yritystä eikä fuusio onnistu, jos sen toteuttamisessa sivuutetaan ne, joihin muutos eniten vaikuttaa.
Pitkän linjan järjestötoimijana olen tottunut puolustamaan opiskelijoiden oikeutta vaikuttaa meitä koskeviin asioihin. Ennen tapausta Tampere3 minun ei ole kuitenkaan tarvinnut heittää perustuslakikorttia pöytään. Yhdistymisprosessia jatkettaessa on muistettava, että yliopistoilla on itsehallinto ja yliopistoyhteisöllä oikeus vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin.
Kommentit