Viime vuonna kohua herätti laajalti levinnyt video tuoreen kansanedustajan, ”terapeuttivillenä” tunnetun Ville Merisen puheenvuorosta eduskunnan täysistunnossa. Hän liikuttui kyyneliin sanoittaessaan tuntemuksiaan seuraavasti: ”Täällä on jotenkin ahdistava tunnelma puhua, ja se johtuu näistä kaikista huudoista ja kulttuurista”. Eduskunnan täysistuntoihin on kehittynyt käytänne, jossa huudellaan, ilkeillään ja ivataan sekä kehollisesti että sanallisesti. Yhteistä merkitystä ei pyritäkään rakentamaan. Omassa tutkimusaineistossani esiin noussut kontekstuaalisuus tulee ilmi saman esimerkin kautta kansanedustajan kuvatessa, kuinka esimerkiksi eduskunnan kahvilassa eri puolueiden edustajat ovat hyvissä väleissä ja istuvat yhdessä ystävällishenkisesti jutellen. Näin ollen kyse ei ole yksilöiden ominaisuuksista.
Johtajuuden vuorovaikutukseen liittyvät näkökohdat koetaan edelleen oleellisimpina syinä työtyytymättömyyteen, työpaikan vaihtoihin ja työssä kuormittumiseen. Siitä huolimatta johtamiskoulutusten keskeisenä lähtökohtana on usein yksittäisen johtajan toiminta, mikä ei riittävästi syvennä johtajuuden vuorovaikutuksen ja siten kollektiivisuuden ymmärrystä. Samalla tavoin emootioita on pääasiassa tarkasteltu yksilöiden sisäisinä tapahtumina tai taitoina, kuten tunneälynä.
Tunnekokemuksetkaan eivät ole vain yksilöiden sisäisiä tapahtumia, vaan ne muokkaavat johtajuutta ja vuorovaikutusta työyhteisössä. Tämä näkökulma auttaa ymmärtämään dynaamisia johtajuussuhteita ja tarjoaa organisaatioille uusia keinoja kehittää johtajuuden käytänteitään siten, että merkitykset rakentuvat yhdessä. Silloin ollaan kiinnostuneita jokapäiväisestä toiminnasta: mitä työpaikoilla tapahtuu ja miten tilanteita ja kohtaamisia tulkitaan. Keskiössä on ymmärrys siitä, että ihmisillä on työpaikallakin mukanaan sekä keho että mieli.
Arjen tekemisten kautta työryhmissä kehittyy omintakeinen johtajuuden sosioemotionaalinen kulttuuri. Sillä tarkoitan rituaaleja, miten ollaan vuorovaikutuksessa ja kommunikoidaan. Siitä muodostuu ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa syntyy ja kehittyy monenlaista johtajuutta. Tällöin voidaan puhua koetusta johtajuudesta: miltä erilaisissa johtajuussuhteissa tuntuu ja mistä kyseinen kokemus syntyy. Valta ja toimijuus kietoutuvat näin toisiinsa kehollisesti.
Työympäristön ulkopuolella pidettävien johtamisvalmennusten sijaan ehdotan työryhmälle kehittyneen sosioemotionaalisen kulttuurin ominaispiirteiden tunnistamista yhdessä. Se on eräs mielekäs tapa kehittää tavoitteista johtajuustyötä. Samalla voidaan kiinnittää huomiota myös tiloihin ja paikkoihin, joissa kanssakäyminen tapahtuu; esimerkiksi siihen, miten esihenkilöt ja alaiset fyysisesti sijoittuvat suhteessa toisiinsa, ja kuinka sitä tulkitaan. Tällaisen lähestymistavan toteuttaminen ei ole helppoa, koska se edellyttää uudenlaista suhtautumista johtajuuteen vuorovaikutteisena ilmiönä sankarillisen myytin sijaan. Johtajuus ei ole tällöin yksilökeskeisiä taitoja ja keinoja, joita voisi kehittää irrallaan kulttuurisesta ympäristöstä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Kaikki osapuolet tuovat siihen mukanaan myös kehollisen muistinsa ja muistonsa.
Marjo Lamminen, KTT (johtamisen ja talouden tiedekunta, yrityksen johtaminen), LinkedIn
Puheenvuoro perustuu kesällä 2024 julkaistuun väitöstutkimukseeni ”Johtajuus emotionaalisena ilmiönä: Etnografia johtajuuden rakentumisesta vuorovaikutuskäytänteessä”. Tutustu väitöskirjaan
Kommentit