Tämä blogikirjoitus pohjautuu väitöspäivänäni 7.5.2021 esitettyyn alustukseen. Väitöstutkimuksessani on ollut kyse: ”Tutkimus- ja kehitysyksiköiden suorista ja epäsuorista keinoista suurten yritysten strategian edistämisessä ja kaiken kaikkiaan T&K-yksiköiden systeemisestä vuorovaikutuksesta”, jolloin se asemoituu yksityisen sektorin toimijoiden tarkasteluun, joiden tuotoksilla rahoitetaan kestävästi julkisen sektorin toiminnot eli valinnat siitä, mitä palveluita tuotetaan, ja kuinka turvallisuutta ylläpidetään. Tässä mielessä tutkimukseni kytkeytyy myös julkiseen sektoriin, jota hallintotieteessä valtaosin tutkitaan.
Kannattava kasvu strategisena päämääränä
Julkinen sektori hoitaa yhteisiä asioita ja käyttää poliittiseen päätöksentekoon liittyvää lainsäädäntövaltaa, ja näin luo säännöt vaihteleville yhteiskunnan toimijoille. Näiden sääntöjen puitteissa toimivat myös yritykset, joiden luoma kannattava kasvu mahdollistaa yhteiskunnan toimintaedellytykset ja heijastelevat näin ollen laajemminkin yhteiskuntamme tilaa. Yritysten yleisiksi strategisiksi tavoitteiksi on määritelty pyrkimys edistää kestävää kilpailuetua, mikä T&K-yksiköiden näkökulmasta merkitsee kykyä edistää kannattavaa kasvua. Yleisiä strategisia tavoitteita ne ovat siinä mielessä, että strategian tarkoitus on erottautua kilpailijoista ja kannattavan kasvun tai kestävän kilpailuedun tavoittelu on ylipäätään strateginen päämäärä, ei erottautumistekijä. Kannattava kasvu muodostuu innovaatioiden kautta, joiden edistämisessä tärkeäksi on osoittautunut systeeminen vuorovaikutus. Olen pykinyt ymmärtämään yritysten kykyä uudistua ja edistää jatkuvuutta vaihtelevien innovaatioiden avulla eli uutuuksien, joilla on taloudellista arvoa.
Suomen kilpailukykyvaikeudet ja suurten yritysten merkitys
Suomen suurten yritysten kilpailukyky 2000-luvun alkuvuosikymmeninä heikkeni ja kilpailijat menestyivät paremmin. Esimerkiksi matkapuhelinten valmistusliiketoiminta ajautui marginaaliin ja merkittävää kamppailua käydään nyt verkkoliiketoiminnassa. Paperitehtaita ja -koneita on ajettu alas tai siirrytty valmistamaan muita tuotteita ja suurten yritysten tuotantoa on saatettu siirtää ulkomaille. Muutokset ovat olleet hyvin merkittäviä, minkä lisäksi Suomelle ominaista on, että suuria yrityksiä on vähän (alle 0,2% kaikista yrityksistä) ja toimialat ovat kapeita. Suurten yritysten merkitys suhteessa niiden määrään on kuitenkin hyvin suuri, niin henkilöstön, liikevaihdon kuin investointien osalta. Tilanne on havaittu, ja jo pitkään onkin toivottu, että Suomeen saataisiin enemmän kasvuun tähtääviä pieniä sekä keskisuuria yrityksiä. Näitä ei ole kuitenkaan vielä toivottavassa määrin syntynyt.
Suomen kasvuluvut ovat pysyneet jo pitkään heikkoina
Tutkimukseni perusluvut ovatkin pysyneet ajankohtaisina varsin pitkään. Suomen kasvuluvut ovat viimeisen vuosikymmenen aikana olleet hyvin heikkoja suhteessa laajaan eri maiden väliseen vertailuun. Esimerkiksi kansantaloustieteilijä Åkerholm on esittänyt kasvulukuja vuosilta 2008-2019 eli finanssikriisin jälkeisen vuosikymmenen ajalta ja on tuonut esiin, että Suomi sijoittui sijalle 134. /141 maan joukosta (vain 7 maassa kasvuluvut olivat heikommat) ja Åkerholm onkin näiden lukujen valossa varoittanut suomalaisia banaanivaltion heikkouksista, joissa vienti on alhaisen jalostusasteen raaka-aineisiin nojaavaa sen sijaan, että tuotettaisiin innovatiivista arvonlisää.
Aineeton pääoma ja teknologiset innovaatiot kasvun moottoreina
Kun tuodaan esiin tarve uusille innovaatioille, on tunnistettava myös muutoksen ja uudistumisen edellytykset. Suomessa on suuria yrityksiä, jotka ovat kyenneet uudistumaan ajoissa tai toisinaan merkittävän kriisin kautta, ja ovat pärjänneet kansainvälisessä kilpailussa sekä kyenneet kasvamaan ja ylläpitämään kilpailukykyään. Tutkimuksen kohteena olivatkin suurten yritysten T&K-yksiköt, jotka vastaavat yritysten teknologiaperustasta ja ovat suhteellisen kallis investointi. Teknologioiden on havaittu avaavan uusia mahdollisuuksia aiemmin tuntemattomille alueille, ja ne ovat perinteisesti olleet merkittävän kasvun taustalla. Aiemmissa kasvututkimuksissa onkin havaittu, että merkittävän kasvun taustalla on ollut aineetonta pääomaa eli yritysten inhimillistä, sosiaalista ja rakenteellista pääomaa. Aineettoman pääoman vaikutus ilmeni niin sanottuna residuaalina eli jäännöksenä, mikä selitti kaiken sen kasvun (jopa 50 – 90%), mikä ei ollut selitettävissä aineellisen pääoman kasvulla ja lisäyksillä. Näin ollen kannattaa kiinnittää huomiota aineettomaan pääomaan, jonka avulla voidaan kehittää uutta teknologiaa, uusia tuotantojärjestelmiä sekä työnorganisointia ja työtapoja eli kaiken kaikkiaan vaihtelevia innovaatioita teknologisina, sosiaalisina, jatkuvina ja epäjatkuvina.
Suomen suurten yritysten T&K-yksiköiden tutkimusta ei ole aiemmin toteutettu
T&K-yksiköiltä odotetaan uusia innovaatioita, mutta niiden tuottamiseen ne tarvitsevat systeemistä vuorovaikutusta, sillä innovaatioiden on vastattava esimerkiksi asiakkaiden tarpeisiin ja perustuttava yrityksen tarkoitukseen sekä strategiaan. Suomen suurten yritysten T&K-yksiköitä ei ole kuitenkaan – niiden merkityksestä huolimatta – aiemmin tutkittu. T&K-yksiköiden tutkiminen ei ole helppoa. Toisinaan kehitysjohtajien tavoittamiseen tarvittiin aimo annos työtä ja onneakin, minkä lisäksi on huomattava, että T&K-yksiköt toimivat yrityksissä niiden liikesalaisuuksien ytimessä, eikä vierailijaan voi aina ehdoitta luottaa. T&K-yksiköissä on oltava varovainen, mitä yrityksestä ja T&K-yksiköstä kertoo, sillä kilpailijatkin ovat näistä asioista kiinnostuneita.
T&K-yksiköt hyödyntävät suoria ja epäsuoria keinoja edistäessään strategiaa
T&K-toiminnan systeeminen vuorovaikutus vaikuttaa merkittävästi yritysten tuloksellisuuteen eli kokonaisonnistumiseen. Tutkimalla systeemistä vuorovaikutusta olen pyrkinyt välttämään T&K-yksiköiden redusoimista eli pelkistämistä erilliseksi ja yksinäiseksi toimijaksi innovaatioiden parissa. Tutkimukseni tuloksia suorina ja epäsuorina keinoina edistää yrityksen strategiaa voi ymmärtää sosiaalisina innovaatioina, sillä ne kuvaavat T&K-yksiköiden vaihtelevia vuorovaikutus suhteita ja keinoja edistää kannattavaa kasvua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. T&K-yksiköillä onkin jossain määrin yrityksen sisäisistä yksiköistä poikkeavaa tavoitteellisuutta, sillä niiden toiminnassa korostuu myös pitkän aikavälin strateginen ajattelu.
Tutkimus- ja kehitystoiminta eroavat tietoperustoiltaan, mutta ovat toisiaan tukevia toimia, joten T&K-yksiköt tasapainottavat tehtäviään. Keskittyminen T&K-toiminnassa vain tutkimukseen synnyttää kustannuksia ilman, että sen saavutuksia kyetään hyödyntämään, kun keskittyminen T&K-toiminnassa kehitykseen vaarantaa tulevaisuuden mahdollisuudet, mikä edellyttää uudistumista. T&K-yksiköt edistävät yrityksen strategiaa suorien ja epäsuorien keinojen viitekehysten dialektisena prosessina. Suorien keinojen viitekehyksessä T&K-toiminta on suhteellisen suunnitelmallista ja ennakoitavaa, kun epäsuorien keinojen viitekehyksessä T&K-toiminta on epävarmaa ja edellyttää oppimisprosessien ymmärrystä. Toisinaan strategisen ajattelun saralla onkin tunnistettavissa strategisten siirtojen korostuminen ja niihin liittyvä nokkeluus, tämä jossain määrin alleviivaa kognitiivisten prosessien merkitystä, mutta on tärkeää tunnistaa myös uudistumisen keksivä prosessi ja sattumien mahdollisuus. Johtaa tietämättömyyttä.
Harmaat ja mustat joutsenet
Yhteiskunnassa on kyse systeemisestä kokonaisuudesta, jonka tekijät, osajärjestelmät ja järjestelmät muodostavat kompleksisia kytköksiä. Kytköksellisyys merkitsee, että tapahtumat ilmenevät toisinaan yllätyksellisinä. Tapahtumien vaihteluun vaikuttaa alkuarvoherkkyys, jolloin yhden muuttujan vaikutukset saattavat olla merkittäviä, vaikka muutos olisi luonteeltaan pieni tai päinvastoin. Kytköksellisyys on tekijä, jonka vuoksi tapahtumia ja niiden seurauksia voi olla vaikea ennakoida tai ennustaa. (Ståhle 2004, 226.) Tapahtuma voi olla esimerkiksi mallinnettavissa, mutta mittakaavaa ja muutoksen voima voi ilmetä äärimmäisenä tapahtumana (ilmiötä on kutsuttu niin sanotuksi harmaaksi joutseneksi). Toisinaan edessämme voi kuitenkin olla tuntematon tuntematon (jota on kutsuttu mustaksi joutseneksi), jolloin tapahtuma on paitsi erittäin epätodennäköinen myös olemukseltaan mittakaavaton. (Taleb 2007.)
Systeemi sekä avaa että sulkee tulevia mahdollisuuksia
Systeeminen kokonaisuus jatkuvasti kehittyy ja paitsi sulkee, myös avaa uusia mahdollisuuksia. Emme voi palata alkutekijöihin, sillä olosuhteet ovat jo muuttuneet, mutta mahdollisuuksia voi kuitenkin etsiä, tunnistaa, ja niihin tulee tarttua, jotta yrityksiä voidaan muokata ja uudistaa. Tähän tarvitaan erilaisia pääomia, systeemistä vuorovaikutusta ja ymmärrystä. Yrityksissä ja T&K-yksiköissä on tärkeää tietää, millaisin systeemisen vuorovaikutuksen keinoin pienet ja suuret uudistukset ovat mahdollisia ja tähän tutkimukseni antaa välineitä.
HT Jonna Hjelt on väitellyt Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa 7.5.2021. Hän toimii tutkijana Tampereen yliopistossa hallinto- ja kauppatieteiden parissa.
Väitöskirja on saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1936-6
Yhteystiedot:
Sähköposti: jonna.hjelt@tuni.fi
Puh. +358 50 318 2557
Kuva: Mika Kankaanpää
Lähteet:
Ståhle, P. (2004). Itseuudistumisen dynamiikka: Systeemiajattelu kehitysprosessien ymmärtämisen perustana. 222-251. Teoksessa Näkymätön näkyväksi: Avauksia kehitysprosessien näkymättömän dynamiikan tutkimukseen. Markku Sotarauta ja Kati-Jasmin Kosonen (toim.) Tampere University Press.
Taleb, N.N. (2007). Musta joutsen: Erittäin epätodennäköisen vaikutus. Helsinki: Terra Cognita.
Åkerholm, J. (2021): Verkkouutiset 18.3.2021; Kauppalehti 19.3.2021.
Kommentit